Lumileopardin päivitys 10.6.2

Apple julkisti (eilen) maanantaina 9.11.2009, uusimman 10.6.2 päivityspaketin lumileopardille, (Snow Leopard). En enää ikinä halua olla se ensimmäinen päivittäjä, mutta katseltuani netistä miten muilla on päivitys sujunut, alkaa olla jo turvallinen olo. Vaikka luotan Mac systeemiin enemmän kuin ikinä windows-vista härdeleihin, on tietokone silti aina vain tietokone.

Toimin näin:

Googletan hakusanoilla update problems mac 10.6.2 ja löydän useita blogeja ja artikkeleita joissa asiasta puhutaan, kuten: AppleInsider, MacFixit, Macrumours. Yleensä maailmalla on oltu nopeampia kuin suomessa. Applen omilta sivuilta ei yleensä löydä dramaattisia kuvauksia ongelmista, joten luotan riippumattomiin testaajiin enemmän. Tosin dramatiikkaankin on hyvä suhtautua varauksella, usein on kyse käyttäjän taidoista, eli esimerkiksi ääni on kadonnut, joten en enää ikinä käytä mäkkiä... ja kyse onkin loppujen lopuksi siitä että käyttäjä ei ole osannut tarkistaa asiaa asetuksista. PC -käyttäjillä taas on usein yliampuvan kärkeviä kommentteja koskien koko Apple -maailmaa, joka jotenkin ilmeisesti vääräuskoisuudellaan uhkaa heidän perusturvallisuuttaan ja kaikkitietävyyttään (lähes) valmiissa Microsoft -maailmassa.

Ja ongelmia usein on löytynyt päivityksissäkin: Joskus onkin mennyt tulostin mykäksi, joskus kadonnut kalenteri, ollut ääni tai muita ongelmia... Joten olen visastunut ja ennen nopeaa napinpainallusta käyn tutkailemassa, mitä tästä voi seurata.

Nyt näyttäisi että valtaosin palaute on positiivista. Esimerkiksi kaukosäädin alkaa toimia oikein. Turvallisuuspäivityksiä on jo jonkin aikaa toisaalta odotettukin.

Siis asentamaan: 

Karkeasti arvioiden aikaa menee noin tunti. Kun asentajan ilmoittamat minuutit ovat kuluneet, ohjelma vielä siirtelee asioita paikoilleen, opimoi ja ajelee skriptejä, sekä uudelleenkäynnistää, joten koneen antamat arviot ajan kulumisesta ovat lievästi sanoen optimistisia.

Mutta nyt siis koneellani pyörii uunituore 10.6.2
Safari 4.03
iTunes 9.02

Asennuspaketeista

Delta ja Combo 

Delta tarkoittaa pakettia jossa on kaikki tarvittava, mutta systeemiisi asennetaan vain tarvittavat osat, riippuen siitä oletko jo aiemmin päivittänyt osan, esimerkiksi selaimen tms. Taustaoletus on ilmeisesti se että systeemisi on melko hyvin ajan tasalla.

Combo asentaa ja korvaa jokaisen tarvittavan osan, jotta systeemisi on varmasti sen jälkeen kokonaan päivitetty, siksi combo on isompi ja sillä saat vanhemmankin version ajan tasalle varmasti. Siis taustaoletuksena on että päivitykset ovat retuperällä ja nyt pitää kaikki saattaa ajan tasalle.

Monet suosivat comboa, koska "niinhän se ennenkin tehtiin".
Itse en näe juurikaan eroa luotettavuudessa.

Ohjelmiston päivitys

Tämä siis käyttää kaiketi sitä deltaa. Joskus Ohjelmiston päivitys... (software updater) pitää ajaa useamman kerran että saa kaikki uutuudet koneelleen, vaikka useimmiten useampi ohjelma saadaan ajettua kerralla.

Riippuu kaiketi siitä kuinka moni päivityksistä vaatii uudelleenkäynnnistyksen.

Ja kun ajat sen vaikka varmuuden vuoksi uudelleen tuntuu kyllä hyvältä saada varmistus Ohjelmistosi on ajantasalla.

Tekemätön keksintö: Haistin

Kuka neropatti kehittäisi Haistimen?

Siis pienen käteensopivan ehkä verkkovirralla tai pattereilla toimivan laitteen, jolla voisit haistaa lattialta löytyneitä, tai mistä kummasta niitä nyt löytyykin... kalsareita... siis lähinnä, että onko ne käytetyt vai jo pestyt.

Voisihan sen nimi tietysti olla mikä tahansa, hajuntunnistin, hajumittari, nuuskin, sähkönenä... Se voisi pitää pahaa ääntä ja siinä voisi olla vilkkuvia valoja ja tietysti liipaisin jota painetaan kun ensin on anturi kohdistettu kohteeseen...

Ja voisihan niitä olla eri tarkoituksiin, palovaroittimiksi taloihin, alkoholin hajun tunnistimiksi autoihin, miksei pullantuoksumittari, kahviaromimittari... mutta siis kalsareiden haistelu on kyllä ihan oma lukunsa... jollei siis halua pestä samoja aina vaan uudelleen. Mikä on paiitsi luonnonvarojen, myös ajan ja vaivan sekä rahan tuhlausta. Mittari voisi... säästää hintansa helposti, vaikkapa jo viidessätoista vuodessa.

Tällaiselle kodinkoneelle löytyisi vuorenvarmasti menestyviä markkinoita jokaisen kokeneen lapsiperhettä kasvattaneen kotiäidin ja tietenkin myös koti-isän lompakosta. Puhun siis kokemuksesta... Eikä naureta siellä! Minulla on sähkötoiminen pullonkorkinavaaja sekä sähköllätoimiva purkinavaaja, jopa patterikäyttöinen shappanjavispilä ( - joo, sillä voi poistaa liiat hiilihapot juomasta - jos haluaa...). Mutta siis tällaista oikeasti tarpeellista laitetta ei löydy edes kaupasta.

- Kuka tietää, halpa laite voisi jopa suoriutua heikolla hajuaistilla varustettua ihmistä paremmin mokomasta tehtävästä. Kaikkea sitä perheellinen joutuukin tekemään... Tekniikan tehtävä on vapauttaa ihminen etenkin sellaisesta työstä joka alentaa ihmisen arvoa. Tai ainakin pitäisi olla. Olisi jo korkea aika alkaa olla... No työttömyys ainakin on nousussa...

Kyllä sitä keksijätkin (ainakin perheelliset) joutuvat monenlaisiin tilanteisiin, joten tutkimustyöhönkin voisi jopa anoa rahaa ja sitä todennäköisesti näin arvokkaaseen tehtävään jopa myönnettäisiin. Avokätisesti ja auliisti. Tässä siis selvästi haisee myös raha. Hyvällä keksijällä pitäisi olla hyvä vainu tällaisiin asioihin.

Miten haju muuten mitataan? Ja millä?

- Ei mitään hajua?

Spotify vuokraa musiikkia.

Ruotsalainen Spotify aloitti musiikin vuokraustoiminnan.

Loistava idea. Piratismi katoaa siis pian maailmasta. Muusikot saavat rahaa tekemästään työstä ja kaikki saavat kuunnella kohtuuhintaan mitä tahansa musiikkia.

Jo Negroponte sanoi (taisi olla jo 80-luvulla), että tulevaisuudessa, (jossa me nyt siis elämme) sen sijaan että kaupataan atomeita (cd-levyjä, paperia), joita sitten laivataan maapallon toiselle puolelle, jne... ei, sen sijaan bisnes tulee olemaan bittikauppaa. Ja siihen ollaan selvästi menossa ja lujaa. Suomessakin olisi aika lakata tekemästä paperia, johon muut sitten painaa kirjojaan ja myyvät vielä takaisin suomalaisille. Ja sen sijaan alkaa luoviksi taiteilijoiksi ja tehdä... blogikirjoituksia... bittimusaa... tietokoneanimaatioita... sisältöä joka kiinnostaa. Me olemme sen verran kummallista kansaa, että kyllä varmasti kiinnostaa niitä muita, -jotka ovat yleensä ihan tavallista kansaa... - No, ovat, ovat, ihan taviksia, -ainakin omasta mielestään, onhan niitä paljon enemmänkin, kaikilla niillä on tumma tukka... no jutellaan tästä toiste...  

(Hiljaa suomessa osataan olla erinomaisen hyvin...)

Alunperin iPhone ohjelmaksi suunniteltu palvelu on nyt saatavilla mille tahansa koneelle. Alle kympin kuukausimaksulla saat rajattomasti musiikkia, eurolla päiväksi ilman mainoksia, ja ilmaiseksikin mukaan pääsee MUTTA,vain jos sinut kutsutaan mukaan.

Ilmaisia kutsuja pitää nyt vielä jonkin verran jahdata, mutta ilmaisuuteen kannattaneekin suhtautua kuten huumekauppiaiden ilmaisiin näytteisiin. Voit esimerkiksi liittyä ulkomaisen palvelimen kautta ja saada kaksi viikkoa kuunteluaikaa, mainoksilla höystettynä. Kun aikasi on lopussa ja yrität uudelleen suomesta, sinuun suhtaudutaan Spotifyn näkökulmasta kuin ulkomaiseen, joka lomailee suomessa. Netistä ohjeita kuitenkin löytyy joka lähtöön ja voinet muuttaa tilisi myöhemmin suomalaiseksi.  Musiikin suurkuluttajakaan ei tosin ehdi koskaan kuunnella niin paljon musiikkia kuin mitä Spotify tarjoaa ja hinta on verrattain halpa. Joten miksei kerrankin reilusti maksaisi musiikista (ja siitä että on hyvä omatunto) kun se (musa) on kerrankin halpaa, hyvää ja sitä on riittävästi. Köyhän on tietysti säästettävä tässäkin ja katseltava/kuunneltava kaupallista tiedotusta taiteen lomassa, mutta onhan toisaalta mainosten tekeminen tavallaan käsityötaidetta sekin, ja onhan niiden mainostajienkin elettävä leveästi.

ANH = Ajatustehdas Nostaa Hattua. Kerrankin ajatus, joka on liiketoimintakelpoinen, hyödyllinen, antaa lisarvoa, pistää rattaat pyörimään ja josta voi ottaa mallia muuallakin. Harmi vaan suomalaisena että kunnia menee naapurimaahan, mutta menkööön... Rahaa muusikoille. Rahaa... Joku hölmö muusikko varmaan suomessa pian huomaa tilanteen ja alkaa suureen ääneen valittaa seuraavassa haastattelussa, että "nyt ei sitte levyjä enää myydä samaan malliin ku ennen... "

Ennustan, että videovuokraus tullee siirtymään samankaltaisiin toimintatapoihin melko nopeassa tahdissa. Eihän kukaan enää äänittele leffoja dvd-levyille jos ne on koska vaan katsottavissa netissä, halvalla. Digitaalinen vuokraustoiminta on kierrätysaatteen mukaista, ekologista ja siten hyvä asia globaalisti. Pitääkö videovuokraamojen nyt siirtyä teräväpiirto -levyihin, ja mikä se nyt olikaan se voittanut HD - formaatti...

Tämä se on sitä kestävää kehitystä.

CoreSWF luokkakirjastot ja Xcode

Kuinka lisäät jaetut ActionScript 3 -luokat Xcode -ympäristössä.

Jaettu luokkakirjasto on siis se paikka, mihin voit kerätä yleistä hyödyllistä koodia, niin ettei sitä tarvitse kopioida jokaiseen projektiin erikseen.

Core SWF paketissa, josta luot projektisi on xml tiedosto nimeltään build.xml.

Avaa se ja lisää sinne tällainen rivi:

 <property name="CLASSES_HOME" location="/Users/OMA_TUNNUS/Documents/Xcode/luokat"/>

Parametrin location= pitää tietysti osoittaa sinne, missä sinun oma luokkakirjastosi oikeasti on, joten muista vaihtaa OMA_TUNNUS.

Itselläni luokkakirjasto sijaitsee Dokumentit / Xcode kansiossa ja on tavallinen kansio nimeltä luokat,

Sen sisällä on sitten nippu kansioita jotka ovat kaikkien projektien kesken jaettavissa, esim: caurina, asunit, fi, com, org jne…

build.xml alkupää on nyt siis tämän näköinen:

version="1.0" encoding="UTF-8"?>

<project name="«PROJECTNAMEASIDENTIFIER»" default="build" basedir=".">

<property name="FLEX_HOME" location="/Developer/SDKs/flex4.sdk"/>

<property name="src" location="src"/>

<property name="lib" location="lib"/>

<property name="dist" location="dist"/>

  <property name="CLASSES_HOME" location="/Users/OMA_TUNNUS/Documents/Xcode/luokat"/>

<taskdef resource="flexTasks.tasks" classpath="${FLEX_HOME}/ant/lib/flexTasks.jar" />

Nyt voit luoda Xcode:ssa uuden projektin ja tästä lähtien jokaisessa uudessa projektissasi

voit viitata suoraan haluamaasi jaettuun kirjastoon.

esim näin:

package src {

import caurina.*; // tuo animaatiokirjaston projektiin

import.com.dejavu.omat.*; // omat koodit jotka jaetaan useisiin projekteihin

Miten tarina myy?

Työpaikan saanti voi olla kiinni varmuuskopiosta.

Olet juuri saamaisillasi elämäsi duunipaikan ja valmistelet tutulla hiukan yli vuoden vanhalla koneellasi hakemuksen liitteeksi hienoa demoa. 

Olet nimennyt työn portfolioksi ja viimeistelet juuri kuvien ja tekstin vahvistukseksi edustavaa työnäytettä.

Muista että työnantaja on ihminen, niinkuin sinäkin. Milloin viimeksi hait työtä? Muistatko kuinka vaikeaa se voi olla? Miten kerrot itsestäsi?

Eläydy työnantajan rooliin ja osaat ehkä markkinoida itsesi paremmin. 

Mikset vaihteeksi tekisi toisinpäin (edes mielessäsi) ja ottaisi jonkun töihin? Millaisen työntekijän sinä palkkaisit?

Oletko itse sellainen? Tietenkin. Varmasti olet. Näytä mitä osaat ja millainen olet... 

Kaikki etenee ja homma tarkentuu, kunnes äkkiä... PIM! Näyttö pimenee. Koneesi keskusyksikkö ylikuumeni ja emolevy on mennyttä kalua...

Et sitten sammuttanut konetta ja antanut sen jäähtyä? Mutta... pitäähän koneen jäähdytyksen toimia ilman sammutteluakin. 

Kiireittesi keskellä pölyt pöydältäsi ovat imeytyneet koneen tuulettimeen, eikä sinulla ollut juuri nyt aikaa viedä herkkää laitetta pihalle, on vähän sateistakin, käynnistää kompressoria ja puhallella pölyjä pois. Jatkat tuntikausia, mutta mikään nappuloiden painelu, resetointi tai muu sellainen ei enää auta, kone on ja pysyy pimeänä. Et voi edes etsiä netistä ongelmaan ratkaisua. Olet yksin. Istut pimeän ruudun edessä. 

Hommat on nyt seis.

Elämäsi käännekohdassa. Suurten paineiden alla. Se on joskus kovaa ottaa vastaan vielä vähän lisää paineita.

Ilman mitään demoa on aika vaikea osoittaa osaamistaan tulevalle työnantajalle.

Ennenkuin ryhdyt toimimaan vedät hetken henkeä ja mietit.

Varmuuskopio. Ei löydy. Ei mistään. Ei edes cd-levyllä, saati verkosta. Jos työ olisikin jossakin muualla, se olisi turvassa vaikka talo olisi palanut alta. Kenellä on erikseen aikaa tehdä varmuuskopioita? Varsinkaan kesken duunin.

Kaikki tehty työ on turvassa kovalevyllä, josta sitä ei saa ulos ennenkuin...  taitaa olla työpaikan saannin kannalta jo liian myöhäistä. 

Voit tietysti hakea työtä ilman demoakin... mutta... mikä se olikaan... yhteystiedot... cv... hakemus... kaikki oli samassa paikassa.

Vaikka saisit uuden koneen heti, sen vuoden takuuaika raukeaa jos avaat sen ja vaihdat vanhan kovalevyn sen sisään. Nytkään et tosin hyötynyt enää takuuajasta. Mutta jos sinulla olisi kaksi samaan aikaan ostettua samanlaista konetta, voisit heti vaihtaa osia toisesta toiseen ja jatkaa työtä, koska molempien takuuaika on jo mennyt umpeen. Ostakin ensi kerralla kaksi konetta ja saat ehkä hiukan rabattia, tosin maksat kahdesta koneesta tuplasti hintaa...

Voit viedä koneen huoltoon ja pyytää pelastamaan tiedot ulkoiselle kovalevylle. 

Työ maksaa ja samoin kovalevy, jonka joudut siis nyt varoittamatta ostamaan.

Voisit etsiä, ja ostaa mahdollisimman halvan levyn, mutta siihen kuluu ehkä liikaa aikaa.

Olet siis kyllä valmistautunut, mutta ehkä vain vääriin asioihin.

Olisiko kuitenkin pitänyt varmistaa ensin tietoturva paremmin ? 

Olisiko kone pitänyt myydä pois heti takuuajan ummettua?

Otit siis riskin, mutta tajusitko kuinka suuren riskin?

Kone pettää juuri silloin kun alat luottaa siihen...

No niin. Että tällainen on tilanne tällä kertaa. 

Nyt. Ennenkuin ryhdytään mihinkään... Otetaanpa hiukan etäisyyttä tilanteeseen.

Olen kertonut sinulle tarinan alkupään. Pohditaan varsinaista asiaa, eli tarinan kerrontaa ja mitä siihen kätkeytyy:

Siirrymme hetkeksi aiheeseen Dramaturgia:

On esitetty tavoite ja sille vankka este, joka on todellinen ja mahdollinen, mutta täysin sattumanvarainen. 

Uskottava, arkinen tilanne todellisesta elämästä on kerrottu tiiviisti ja siten että lukija pääsee heti eläytymään rooliin, sitten tilanne nopeasti kääntyy ja riistäytyy käsistä. Tie on pystyssä. Ratkaisua etsitään.

Moraalinen ristiriita:

Pahimmalla hetkellä pienikin vastoinkäyminen voi kääntää koko elämän suunnan. Onko koko elämä vain valmistautumista siihen?

Tilanteen pohtiminen pistää miettimään arvoja ja valintoja, joita teemme. Ajattelemme usein vain hintaa ja suorituskykyä, eli nopeutta. Harvemmin turvallisuutta, paitsi ehkä juuri vakuutusasioissa. Niissä pientä omavastuuosuutta tai mahdollisimman pientä vakuutusmaksua.

Tarina siis houkuttelee ajattelemaan vakavissaan seuraavia teemoja:

1. Uuden tietokoneen hankintaa, (ehkä jopa kahden). 
2. Uuden ulkoisen kovalevyn hankintaa. 
3. CD tai DVD -levyjen ostamista.
4. Uuden työpaikan hankintaa ja ehkäpä portfolion valmistelua,
5. mahdollisesti juuri verkossa toimivan portfoliopalvelun etsimistä.
6. Verkossa toimivan varmuuskopiointipalvelun tilaamista. Nopeampaa internet yhteyttä, laajakaistaa.
7. Pölynimurin ostamista. 
8. Siivouspalveluja.
9. Tietokoneen huoltoa ja varaosia. 
10. Pankkipalveluita, kuten lainan ottamista ja osamaksuja sitä myöden myös korkoja ja euriboreja yms. 
11. Vakuutuksen ottamista. 
12. Joku ehkä ryhtyy miettimään uusia ratkaisuja tällaisen tilanteen varalta, ja kehittää niistä likeidean.
13. Yrityksen perustamista.

Onko tarina siis aina markkinointiviestintää ?

Huomaa etten ole maininnut yhdenkään tuotteen valmistajaa nimeltä, mikä ei todellakaan ole poissuljettua, vaikka se olisikin jo lähes tekstimainontaa. Oletettavasti luet tätä netissä ja kun tähän viereen nyt on todennäköisesti laitettu muutamia hakukoneen arpomia mainoksia kyseisistä aiheista... 

Voidaan olla lähes varmoja että noin yksi kymmenestä, ellei enemmänkin klikkaa mainosta ja menee asiassa pidemmälle, varsinkin jos on jo aiemmin tullut ajatelleeksi asiaa ja juuri nyt voi olla se oikea korkea aika toimia tärkeän asian puolesta, kun kerran on aikaa lueskellakin.

No: Jos nyt painat linkkiä ja siirryt mainostajan sivulle, et ehkä saa koskaan kuulla miten tarina päättyy, ja mitkä valinnat sankarimme tekee... Jos asia jää painamaan mieltä voit tietysti palata takaisin ja lukea tarinan loppuun... Ja vakuutan, että en ole keksinyt tarinaa omasta päästäni pystyäkseni liittämään hyvin maksavia asiakkaita verkkosivulleni, vaan minulle on aidosti itselleni käynyt juuri näin. 

Jos tätä tarinaa lukisi kuukaudessa vaikkapa tuhat ihmistä, niistä ehkä sata klikkaisi linkkiä ja tililleni voisi puolessa vuodessa ropsahtaa jopa hiukan rahaa. Jos näistä sadasta kaksi ihmistä ottaa sen laitteen tai palvelun, jota mainostetaan ja he maksavat yhdessä varmasti moninkertaisesti minun mainosten klikkauksista yhteensä saamani rahamäärän. 

Tässä on tämän liiketoiminnan moraali ja salaisuus.

Tarinani jakaminen voi aidosti parantaa jonkun muun ihmisen elämän laatua, siinä tärkeässä käännekohdassa, kun on osannut varautua.

Varautumisen tukitoiminta, tietokoneen maahantuonti tai vakuutustoiminta sinänsä on myös liiketoimintaa, jolla on oma moraalinsa. 

Kun ihmiset kertovat tarinoitaan ja jakavat kokemuksiaan, sillä on aina vilpitön tavoite. Se on rakkautta ihmisiä kohtaan. Se on humanismia. Haluan että kuulet tämän. Kuulitko miten sille yhdelle kävi... ? Me elämme tarinoiden kautta miljoona elämää yhden elämän aikana.

Näiden tarinoiden siivittäminä me teemme päätöksiä, jotka johtavat siihen että teemme jopa ostopäätöksiä, kukin omien arvojemme ohjaamina. Tarinat kuitenkin vaikuttavat meihin ja arvoihimme.

Siirry työskentelemään verkossa, jotta voit jatkaa ongelmien edessä millä koneella tahansa.

Haluatko muuten tosiaan tietää miten tarina päättyy? 

Olisinko siis onnistunut kertomaan aidosti mielenkiintoisen tarinan alun? Voisin tietysti keksiä erilaisia lopetuksia... mutta ehkä odotetaan mitä oikeasti tapahtuu. Tarina ei ole vielä päättynyt, paitsi sen yhden työpaikan osalta jota en edes sitten hakenutkaan, koska kaikki tosiaan katosi kuin tuhka tuuleen ja aika meni ohi. Koneen osalta tällä hetkellä odotan vakuutuspäätöksen lupaamaa uutta konetta, josta joudun maksamaan sen hitsin omavastuuosuuden. 

Tietojen pelastaminen pääsee alkuun vasta sitten, kun olen saanut sen uuden koneen.  Sillä välin valmistelen jälleen uutta demoa lainakoneella... jota en voi suuremmin muutella, enkä virittää.  Aloitin siis täysin alusta, joten aikaa menee, tosin kertaus kun on opintojen äiti, niin homma etenee tosi juohevasti tällä kertaa.

Loppuratkaisu 1 :

Heräät yksin kotona kun puolisosi on töissä. Pöydällä on lappu, syö kulta jääkaapista leipiä. Luet päivän lehteä keittiön pöydän ääressä. Kahvi porisee. Avaat radion. Kohtalokas sinfonia... Ehkä hiukan liiankin tuttu... nooh antaa soida tämän kerran... Leivän päällä on savusiikaa. Aivan mainiota, juuri sopivan suolaista... Silloin pieni ruoto tarttuu kurkkusi... se ei irtoa ja kurkku alkaa turvota... Henki ei kulje. Ruoto ei irtoa. Tajuat viimeisen hetkesi koittaneen. Haluat kirjoittaa lapun puolisollesi, mutta et löydä edes lattialta kynää (joka roikkuu siinä jääkaapin ovessa). Tietokone on siis rikki. Otat puhelimen käteesi ja koetat muistaa hätänumeron, ei juuri nyt tule mieleen... mihin soittaisit... puhelimessasi on vain mikroblogipalvelun numero, johon lähetät tekstiviestin, joka julkaistaan heti netissä... joku voi lukea sen... sitten huomaat että puhelimessa on selkeä tarra, josta se hätänumero löytyy, valitset sen ja kuulet kuinka siellä vastataan. Et voi sanoa mitään, koska henki ei kulje... koputat puhelimeen jotakin morsetuksen tapaista ja menet avaamaan ulko-oven, alat nähdä valoa. Kaikki kirkastuu. Tärkeät hetket elämässi tulevat mieleen. Koko elämä on mennyt muutamassa hetkessä ja näet ne kuin toistensa läpi, päällekkäiskuvina. Kuinka se pieni asia johti tuohon ja ilman sitä en olisi tässä... ja tässä se nyt sitten oli... koko elämä. Hah. Melkoinen tomppeli. Voi toista... Seuraat teho-osaston katossa kuinka jonkun sydäntä käynnistetään. Sehän olet sinä itse!

- Heräät hillitön jyske pääkallossa ja olet vissiin kolauttanut kyynärpääsi. Puolisosi on paikalla. Kaikki ihmettelevät täpärää pelastumista. Kyse oli sekunneista.

Loppuratkaisu 2:

Kirjoitat tästä tarinan ja julkaiset sen netissä. Ihme tapahtuu. Siitä tulee hetkessä kuuluisa ja mainosmarkat kilahtavat kirstun pohjalle. Kirstu täyttyy ja sinut, tarinan kertoja, huomataan. Mediamyllytys alkaa. Annat lausuntoja ja haastatteluita ja esittelet kotisi uutta sisustusta lehdissä. Jokainen kapakkareissusi päätyy seiskalehteen ja skandaalit alkavat myydä iltapäivälehtiä. Tarinasi käännetään kaikille kielille ja saat lopulta palkintoja, mainetta ja kunniaa, kierrät lopun elämääsi maailmalla puhumassa elämästäsi ja siitä miten kaikki vain tapahtui. Elämästäsi kirjoitetaan valtavasti keksittyä aineistoa, eivätkä lapsenlapsesi saa ikinä selvää, mikä oli totta.