Animaation historiaa

On kulunut sata vuotta ensimmäisestä kaupallisesti menestyneestä animaatioelokuvasta. Sen kunniaksi pieni lista animaation virstanpylväistä, lasten viihteestä ilmaisumuodoksi sadassa vuodessa.

1. Émile Cohl (1957-1938): Fantasmagorie (1908): Varhaisiin modernisteihin kuuluneen Cohlin ensimmäinen ja tunnetuin animaatiokokeilu. Valaistun lasin päälle Cohl piirsi käsin 700 kuvaa, edellinen kuva oli piirtämisen aikana uuden alla. Negatiivina piirrokset näyttivät liitutaululle piirretyiltä. Elokuva on mykkä.

2. Winsor McCay (1869-1934): Gertie the Dinosaur (1914): Sarjakuvan ensimmäisen neron interaktiivinen hupailu, jota McCay teki vuosia piirtämällä elokuvan kuva kuvalta. Elokuva oli suunniteltu live -esityksen osaksi, tämän version tekstiplanssit vastaavat esiintyjän repliikkejä alkuperäisessä. Esitys oli siis vuorovaikutteinen jo sata vuotta sitten. Ilmeisesti elokuvan esitykseen kuului myös live musiikki.

3. Burt Gillett (1891-1971): Kolme pientä porsasta (1933): Animaatiosta teollisuusalan kehittäneen Walt Disneyn (1901-1966) ensimmäinen kokonaan värillinen musikaalianimaatio, jonka ohjasi Burt Gillett. Elokuvassa on jo täysipainoinen ääniraita repliikkeineen ja loistava rytmi. Heti tämän elokuvan jälkeen Disney ryhtyi tekemään kokopitkiä animaatioelokuvia kuten Lumikki, Pinokkio, Fantasia ja Bambi. Kaiken kaikkiaan Disney sai 26 henkilökohtaista Oscar palkintoa.

4. Tex Avery (1908-1980): A Wild Hare (1940) Ainakin Walter Lantz Productions, Warner Brothers, MGM ja Hanna Barbera olivat Tex Averyn omaperäisen ja Disney laatuun verrattuna sairaan anarkistisen tyylin kustantajia. Repe Sorsa ja Väiski Vemmelsääri, sekä Lurppa ovat hänen kynästään. 

5. Bobe Cannon: Gerald McBoing Boing (1950): Itsenäisen UPA-studion elokuva, jonka tyyli on toiminut esikuvana monille, varsinkin retro -tyylille. Sisällössä onkin aikansa realismia toki vahvasti ajan mukaan tyyliteltynä.

6. Len Lye: Free Radicals (1958): Ilman kameraa suoraan filmille raaputettu teos, jossa jazz -rytmi ja abstrakti kuvarytmi synkkaavat ja svengaavat.

7. Jan Švankmajer: Jabberwocky (1971)  Surrealismin helmiä.

8. Juri Norštein: Skazka skazok, Satujen satu (1979): Syvällinen ja kaunis animaatioelokuva, selvästi korkeakulttuuria, eikä halpaa viihdettä.

9. John Lasseter: The Adventures of André & Wally B. (1984): Vielä hiukan tönkkö, mutta toimiva pikkuanimaatio on Toy Storyn ja Carsin tekijän ensimmäinen  kokonaan 3D -mallinnuksella toteutettu tietokoneanimaatio. Tietokoneiden myötä animaatiosta on tullut myös erikoisefektien tuottamista aina hyper-realistisiin 3D -elokuviin asti.

10. Animatrix, nettigalleria. Kotimaisia animaatioita netissä.

11. Myös vaha-animaatiot kuten Wallace ja Gromit, ovat nekin jo täysipainoista elokuvaa,
eikä enää välttämättä lainkaan lapsille suunnattu, kuten tämä henkilökohtainen suosikkini: Mary ja Max, jonka ilmaisu etenee edellisenkin lievästä anarkistisuudesta vielä paljon pidemmälle. Animaation keinoilla voi näyttää koko todellisuuden aivan uudesta perspektiivistä.

Web -sivuston tekeminen webissä

Väkersin vastikään pienen perulais-suomalaisen MERI -hostellin web sivuston ja onneksi huomasin, että sehän käy nykyään helposti ilmaiseksi verkossa. Firma on Zyro.com. 

Pohjien muokkaus on hyvin intuitiivista ja helppoa, tosin myös vapaaseen koodaamiseen verrattuna melko rajoittunutta, mutta hyvin valittu pohja auttaa myös suunnittelua ja jollet ole varsinainen velho, et kaipaa mitään, ellei vaikkapa kieliversiot ole aivan must. Ohjeet ovat melko selkeät jos sivujen teko on muuten tuttua, itse sain sivuston aikaan opettelu mukaan lukien yhden työpäivän aikana. Seuraava sivusto meneekin sitten jo nopeammin. Tosin päivässä saa perustaa vain yhden sivuston. 

Sivut siis tehdään siellä, missä niitä katsotaankin ja samalla saa jopa melko hyvän "domain" -nimen, tosin huomasin, että jostain syystä FaceBook ei sitä suostu päästämään läpi viestiin. Täällä se tuntuu toimivan. 

Kokeilepa MERI -linkkiä, ja kerro minulle jos se ei toimi, niin arvostan avuliaisuuttasi. Kaikenlainen muukin palaute otetaan kiitollisuudella vastaan.

Ajatusten lukulaite

Pelottava ajatus, mutta se on täyttä totta. 

Kyse ei ole enää siitä tuleeko se, vaan milloin se tulee. 

Oikeastaan se on jo täällä, vain resoluutiota pitää parannella.

Muutaman vuoden tai yhden vuosikymmenen kuluttua voimme lukea ajatuksia selkeinä kuvina suoraan tietokoneen ruudulta. Mihin tätä voidaan käyttää? Saako niin tehdä? Jos ihmisen ajatukset voidaan lukea, voidaanko myös eläinten ajatukset lukea? Opimmeko seuraavaksi kommunikoimaan myös eläinten kanssa?

May Lou Jepsen kertoo missä mennään.

TED puhetta

Vuonna 1984 olin 23 vuotias. Se oli ns. Orwellin vuosi, jolloin julkaistiin ensimmäinen Macintosh ja mm. aloitettiin yhä jatkuva TED -puheiden sarja. Tosissani innostuin tietokoneista vasta 1989 ja internetin käyttäjä minusta tuli jo 1991 web sivujen tekemisen aloitin 94. Pitkään opettelin tietokantapohjaisen web -saitin tekemistä, jotta web sivujen tekemisen voisi tehdä todella helpoksi. Sitten liityin facebookkiin, jossa idea olikin jo toteutettu. Tämän ajatustehdas -blogin perustin, koska kuvittelin, etteivät ihmiset tajua, että paras tapa levittää ideoita ei ole niiden patentoiminen vaan hyviä ideoita kannattaa levittää kaikille ilmaiseksi. Muutama vuosi sitten löysin TED -puheet ja tajusin, että niinhän se on, hyvä idea on yleensä jo keksitty jossain muualla. Ajatuksia herättävät TED -puheet ovat hyvää dokumenttiteatteria, lyhyitä ja informatiivisia tiivistettyjä tietopläjäyksiä. Parempia kuin kuivat ja ylipitkät luennot, parhaimmillaan lisäksi viihdyttäviä ja huumorilla ryyditettyjä, lähes stand up -komediaa.

Esimerkki, joka muutti käsitykseni ruoanlaitosta:

Suzana Herculano-Houzel murtaa myyttejä ihmisen aivoista, jotka eivät ole suurimmat maailmassa, elefantilla on suuremmat. Ihmisen aivot ovat kuitenkin kolme kertaa suuremmat kuin gorillan. Onko ihmisen aivoissa jotakin erikoista? Ja kuinka ruoanlaitto mahdollisti kädellisten aivojen koon kasvun ja miten se laskettiin...

Jo yli kaksisataa puhetta on tekstitetty suomeksi, suomesta on käynyt puhumassa ainakin Hyppönen tietoturvallisuudesta. 

Kaikki TED -puheet löytyy yhtenä taulukkona tai niitä voi katsoa erilaisten toimitettujen  listojen mukaan.

Mikroformaatti iholle?

Tatska?

Mitä jos tatuoisin ihooni QR-koodin, jossa olisi jotakin itselleni merkityksellistä dataa?

Mikä sitten on merkityksellistä? Jos eksyn, siitä löytyy osoite... Noo... Jos esimerkiksi jonakin päivänä kuolen, poliisi voisi nopeasti tunnistaa ruumiini netin kautta, tai jos olen vain tajuttomana voisin laittaa nettiin valmiiksi odottelemaan elintärkeitä tietoja allergioista, veriryhmästä tms. Tosin ei minulla ole mainittavia allergioita juurikaan...

Pikatunnistus voisi toki myös kääntyä itseäni vastaan, jos haluaisinkin vaikkapa jonkin omituisen poliittisen kriisitilanteen vuoksi äkkiä salata henkilöllisyyteni. Tosin voisihan nykyään kuka tahansa tatuoida itseensä jonkun toisen henkilön tiedot ja siten esiintyä eri henkilönä. 

Taitaa jäädä tatska tekemättä, mutta koska ajatus pälkähti päähän, pitihän sitä hiukan tutkia.

Kirjastonhoitoa

Jos järjestäisi kirjat hyllyyn johonkin järjestykseen ja tekisi niistä tietokannan? Kirjoissa on aina ISBN -viivakoodi valmiina, tai sitten niihin voisi itse printata pienen ex-libriksen, jossa on QR-koodi, jolla löytäisi (omasta) tietokannasta sen oikean paikan kirjahyllyistä. 

Kirjojen tiedot pitäisi samalla syöttää tietokantaan, antaa tietokannan järjestää kirjat ja kun tulostaa laput ja liimaa ne kirjoihin, sitten tietokannan antaman järjestyksen mukaan kirjat takaisin hyllyyn oikeille paikoille. Ei ihan pikkujuttu, mutta jos on järjestelmällinen ihminen... 

Opiskelijana joutuu kuitenkin keräämään sitaatteja, ne voisivat olla samassa tietokannassa, tai ainakin viitteinä. 

Hankalaa. ISBN koodi muuttui vuonna 2007 10 merkkisestä 13 merkkiseksi, eli yhdessä standardissa ei pysytä tässäkään, tosin 10 merkkisen voi muuntaa 13 merkkiseksi.

Barcode

Viivakoodi kehitettiin jenkeissä autojen tunnistamiseen 60 -luvulla ja 1974 se ilmestyi purkkapakkaukseen. Sittemmin se on painettu lähes kaikkien tuotteiden pakkauksiin. Viivakoodi on nopeasti koneellisesti luettavissa ja numerosarjan lukeminen on näin huomattavasti luotettavampaa kuin käsin naputellen. Viivakoodilla on vain ikävästi rajallinen määrä merkkejä, vain parikymmentä merkkiä.

QRcode

Toyotan tilauksesta autonosien seuraamista varten Denso Wave kehitti vuonna 1994 QR koodin, joka toisin kuin viivakoodi pystyy tallentamaan yli 7 tuhatta numeroa tai 4296 kirjainta kuvioon, joka lisäksi voidaan lukea miten päin tahansa.

Sen voi printata julisteeseen, käyntikorttiin, flyeriin, ruokalistaan, pääsylippuun...

Lukea sen voi kännykameralla, ipadilla, tms. perusvehkeellä ja ohjelmat sen tekemiseen ovat ilmaisia.

Vaikka Denso Wave omistaa patentit, se on ilmaissut että koodien käyttö on vapaata.

Vuonna 2000 koodi hyväksyttiin ISO -standardiksi ja vuonna 2012 keksintö palkittiin. 

Mikroformaatit

SPARQCode on kehitellyt edelleen open-source -projektina zxing nimistä tuotetta, joka sisältäisi konventioita, kuinka koodin sisäinen informaatio kannattaisi järjestää mikroformaatiksi, jotta se olisi yhdenmukaista ja siten helpommin edelleenkäytettävää. Koodi voisi näin sisältää puhelinnumeron, tekstiviestin, karttakoordinaatit, www osoitteen, vCard -tietueen osoitetiedostoihin jne. Tilaa jää myös raakadatalle, jota ei ole ennaltamääritelty.

Mikroformaatteja nousee jatkuvasti uusia. Toiset pohjaavat html tai xml standardeihin, jotkut eivät, vanhimmista on jo useita versioita.

QR-Code Studio on ohjelma, jolla hommaa pääsee kokeilemaan ilmaiseksi (Mac OS X).

Lisätietoja:

http://www.qrcode.com/en/history/

http://en.wikipedia.org/wiki/VCard

http://fi.wikipedia.org/wiki/ISBN

http://www.kansalliskirjasto.fi/julkaisuala/isbn.html#ISBN-tunnuksen%20rakenne