Miten tarina myy?

Työpaikan saanti voi olla kiinni varmuuskopiosta.

Olet juuri saamaisillasi elämäsi duunipaikan ja valmistelet tutulla hiukan yli vuoden vanhalla koneellasi hakemuksen liitteeksi hienoa demoa. 

Olet nimennyt työn portfolioksi ja viimeistelet juuri kuvien ja tekstin vahvistukseksi edustavaa työnäytettä.

Muista että työnantaja on ihminen, niinkuin sinäkin. Milloin viimeksi hait työtä? Muistatko kuinka vaikeaa se voi olla? Miten kerrot itsestäsi?

Eläydy työnantajan rooliin ja osaat ehkä markkinoida itsesi paremmin. 

Mikset vaihteeksi tekisi toisinpäin (edes mielessäsi) ja ottaisi jonkun töihin? Millaisen työntekijän sinä palkkaisit?

Oletko itse sellainen? Tietenkin. Varmasti olet. Näytä mitä osaat ja millainen olet... 

Kaikki etenee ja homma tarkentuu, kunnes äkkiä... PIM! Näyttö pimenee. Koneesi keskusyksikkö ylikuumeni ja emolevy on mennyttä kalua...

Et sitten sammuttanut konetta ja antanut sen jäähtyä? Mutta... pitäähän koneen jäähdytyksen toimia ilman sammutteluakin. 

Kiireittesi keskellä pölyt pöydältäsi ovat imeytyneet koneen tuulettimeen, eikä sinulla ollut juuri nyt aikaa viedä herkkää laitetta pihalle, on vähän sateistakin, käynnistää kompressoria ja puhallella pölyjä pois. Jatkat tuntikausia, mutta mikään nappuloiden painelu, resetointi tai muu sellainen ei enää auta, kone on ja pysyy pimeänä. Et voi edes etsiä netistä ongelmaan ratkaisua. Olet yksin. Istut pimeän ruudun edessä. 

Hommat on nyt seis.

Elämäsi käännekohdassa. Suurten paineiden alla. Se on joskus kovaa ottaa vastaan vielä vähän lisää paineita.

Ilman mitään demoa on aika vaikea osoittaa osaamistaan tulevalle työnantajalle.

Ennenkuin ryhdyt toimimaan vedät hetken henkeä ja mietit.

Varmuuskopio. Ei löydy. Ei mistään. Ei edes cd-levyllä, saati verkosta. Jos työ olisikin jossakin muualla, se olisi turvassa vaikka talo olisi palanut alta. Kenellä on erikseen aikaa tehdä varmuuskopioita? Varsinkaan kesken duunin.

Kaikki tehty työ on turvassa kovalevyllä, josta sitä ei saa ulos ennenkuin...  taitaa olla työpaikan saannin kannalta jo liian myöhäistä. 

Voit tietysti hakea työtä ilman demoakin... mutta... mikä se olikaan... yhteystiedot... cv... hakemus... kaikki oli samassa paikassa.

Vaikka saisit uuden koneen heti, sen vuoden takuuaika raukeaa jos avaat sen ja vaihdat vanhan kovalevyn sen sisään. Nytkään et tosin hyötynyt enää takuuajasta. Mutta jos sinulla olisi kaksi samaan aikaan ostettua samanlaista konetta, voisit heti vaihtaa osia toisesta toiseen ja jatkaa työtä, koska molempien takuuaika on jo mennyt umpeen. Ostakin ensi kerralla kaksi konetta ja saat ehkä hiukan rabattia, tosin maksat kahdesta koneesta tuplasti hintaa...

Voit viedä koneen huoltoon ja pyytää pelastamaan tiedot ulkoiselle kovalevylle. 

Työ maksaa ja samoin kovalevy, jonka joudut siis nyt varoittamatta ostamaan.

Voisit etsiä, ja ostaa mahdollisimman halvan levyn, mutta siihen kuluu ehkä liikaa aikaa.

Olet siis kyllä valmistautunut, mutta ehkä vain vääriin asioihin.

Olisiko kuitenkin pitänyt varmistaa ensin tietoturva paremmin ? 

Olisiko kone pitänyt myydä pois heti takuuajan ummettua?

Otit siis riskin, mutta tajusitko kuinka suuren riskin?

Kone pettää juuri silloin kun alat luottaa siihen...

No niin. Että tällainen on tilanne tällä kertaa. 

Nyt. Ennenkuin ryhdytään mihinkään... Otetaanpa hiukan etäisyyttä tilanteeseen.

Olen kertonut sinulle tarinan alkupään. Pohditaan varsinaista asiaa, eli tarinan kerrontaa ja mitä siihen kätkeytyy:

Siirrymme hetkeksi aiheeseen Dramaturgia:

On esitetty tavoite ja sille vankka este, joka on todellinen ja mahdollinen, mutta täysin sattumanvarainen. 

Uskottava, arkinen tilanne todellisesta elämästä on kerrottu tiiviisti ja siten että lukija pääsee heti eläytymään rooliin, sitten tilanne nopeasti kääntyy ja riistäytyy käsistä. Tie on pystyssä. Ratkaisua etsitään.

Moraalinen ristiriita:

Pahimmalla hetkellä pienikin vastoinkäyminen voi kääntää koko elämän suunnan. Onko koko elämä vain valmistautumista siihen?

Tilanteen pohtiminen pistää miettimään arvoja ja valintoja, joita teemme. Ajattelemme usein vain hintaa ja suorituskykyä, eli nopeutta. Harvemmin turvallisuutta, paitsi ehkä juuri vakuutusasioissa. Niissä pientä omavastuuosuutta tai mahdollisimman pientä vakuutusmaksua.

Tarina siis houkuttelee ajattelemaan vakavissaan seuraavia teemoja:

1. Uuden tietokoneen hankintaa, (ehkä jopa kahden). 
2. Uuden ulkoisen kovalevyn hankintaa. 
3. CD tai DVD -levyjen ostamista.
4. Uuden työpaikan hankintaa ja ehkäpä portfolion valmistelua,
5. mahdollisesti juuri verkossa toimivan portfoliopalvelun etsimistä.
6. Verkossa toimivan varmuuskopiointipalvelun tilaamista. Nopeampaa internet yhteyttä, laajakaistaa.
7. Pölynimurin ostamista. 
8. Siivouspalveluja.
9. Tietokoneen huoltoa ja varaosia. 
10. Pankkipalveluita, kuten lainan ottamista ja osamaksuja sitä myöden myös korkoja ja euriboreja yms. 
11. Vakuutuksen ottamista. 
12. Joku ehkä ryhtyy miettimään uusia ratkaisuja tällaisen tilanteen varalta, ja kehittää niistä likeidean.
13. Yrityksen perustamista.

Onko tarina siis aina markkinointiviestintää ?

Huomaa etten ole maininnut yhdenkään tuotteen valmistajaa nimeltä, mikä ei todellakaan ole poissuljettua, vaikka se olisikin jo lähes tekstimainontaa. Oletettavasti luet tätä netissä ja kun tähän viereen nyt on todennäköisesti laitettu muutamia hakukoneen arpomia mainoksia kyseisistä aiheista... 

Voidaan olla lähes varmoja että noin yksi kymmenestä, ellei enemmänkin klikkaa mainosta ja menee asiassa pidemmälle, varsinkin jos on jo aiemmin tullut ajatelleeksi asiaa ja juuri nyt voi olla se oikea korkea aika toimia tärkeän asian puolesta, kun kerran on aikaa lueskellakin.

No: Jos nyt painat linkkiä ja siirryt mainostajan sivulle, et ehkä saa koskaan kuulla miten tarina päättyy, ja mitkä valinnat sankarimme tekee... Jos asia jää painamaan mieltä voit tietysti palata takaisin ja lukea tarinan loppuun... Ja vakuutan, että en ole keksinyt tarinaa omasta päästäni pystyäkseni liittämään hyvin maksavia asiakkaita verkkosivulleni, vaan minulle on aidosti itselleni käynyt juuri näin. 

Jos tätä tarinaa lukisi kuukaudessa vaikkapa tuhat ihmistä, niistä ehkä sata klikkaisi linkkiä ja tililleni voisi puolessa vuodessa ropsahtaa jopa hiukan rahaa. Jos näistä sadasta kaksi ihmistä ottaa sen laitteen tai palvelun, jota mainostetaan ja he maksavat yhdessä varmasti moninkertaisesti minun mainosten klikkauksista yhteensä saamani rahamäärän. 

Tässä on tämän liiketoiminnan moraali ja salaisuus.

Tarinani jakaminen voi aidosti parantaa jonkun muun ihmisen elämän laatua, siinä tärkeässä käännekohdassa, kun on osannut varautua.

Varautumisen tukitoiminta, tietokoneen maahantuonti tai vakuutustoiminta sinänsä on myös liiketoimintaa, jolla on oma moraalinsa. 

Kun ihmiset kertovat tarinoitaan ja jakavat kokemuksiaan, sillä on aina vilpitön tavoite. Se on rakkautta ihmisiä kohtaan. Se on humanismia. Haluan että kuulet tämän. Kuulitko miten sille yhdelle kävi... ? Me elämme tarinoiden kautta miljoona elämää yhden elämän aikana.

Näiden tarinoiden siivittäminä me teemme päätöksiä, jotka johtavat siihen että teemme jopa ostopäätöksiä, kukin omien arvojemme ohjaamina. Tarinat kuitenkin vaikuttavat meihin ja arvoihimme.

Siirry työskentelemään verkossa, jotta voit jatkaa ongelmien edessä millä koneella tahansa.

Haluatko muuten tosiaan tietää miten tarina päättyy? 

Olisinko siis onnistunut kertomaan aidosti mielenkiintoisen tarinan alun? Voisin tietysti keksiä erilaisia lopetuksia... mutta ehkä odotetaan mitä oikeasti tapahtuu. Tarina ei ole vielä päättynyt, paitsi sen yhden työpaikan osalta jota en edes sitten hakenutkaan, koska kaikki tosiaan katosi kuin tuhka tuuleen ja aika meni ohi. Koneen osalta tällä hetkellä odotan vakuutuspäätöksen lupaamaa uutta konetta, josta joudun maksamaan sen hitsin omavastuuosuuden. 

Tietojen pelastaminen pääsee alkuun vasta sitten, kun olen saanut sen uuden koneen.  Sillä välin valmistelen jälleen uutta demoa lainakoneella... jota en voi suuremmin muutella, enkä virittää.  Aloitin siis täysin alusta, joten aikaa menee, tosin kertaus kun on opintojen äiti, niin homma etenee tosi juohevasti tällä kertaa.

Loppuratkaisu 1 :

Heräät yksin kotona kun puolisosi on töissä. Pöydällä on lappu, syö kulta jääkaapista leipiä. Luet päivän lehteä keittiön pöydän ääressä. Kahvi porisee. Avaat radion. Kohtalokas sinfonia... Ehkä hiukan liiankin tuttu... nooh antaa soida tämän kerran... Leivän päällä on savusiikaa. Aivan mainiota, juuri sopivan suolaista... Silloin pieni ruoto tarttuu kurkkusi... se ei irtoa ja kurkku alkaa turvota... Henki ei kulje. Ruoto ei irtoa. Tajuat viimeisen hetkesi koittaneen. Haluat kirjoittaa lapun puolisollesi, mutta et löydä edes lattialta kynää (joka roikkuu siinä jääkaapin ovessa). Tietokone on siis rikki. Otat puhelimen käteesi ja koetat muistaa hätänumeron, ei juuri nyt tule mieleen... mihin soittaisit... puhelimessasi on vain mikroblogipalvelun numero, johon lähetät tekstiviestin, joka julkaistaan heti netissä... joku voi lukea sen... sitten huomaat että puhelimessa on selkeä tarra, josta se hätänumero löytyy, valitset sen ja kuulet kuinka siellä vastataan. Et voi sanoa mitään, koska henki ei kulje... koputat puhelimeen jotakin morsetuksen tapaista ja menet avaamaan ulko-oven, alat nähdä valoa. Kaikki kirkastuu. Tärkeät hetket elämässi tulevat mieleen. Koko elämä on mennyt muutamassa hetkessä ja näet ne kuin toistensa läpi, päällekkäiskuvina. Kuinka se pieni asia johti tuohon ja ilman sitä en olisi tässä... ja tässä se nyt sitten oli... koko elämä. Hah. Melkoinen tomppeli. Voi toista... Seuraat teho-osaston katossa kuinka jonkun sydäntä käynnistetään. Sehän olet sinä itse!

- Heräät hillitön jyske pääkallossa ja olet vissiin kolauttanut kyynärpääsi. Puolisosi on paikalla. Kaikki ihmettelevät täpärää pelastumista. Kyse oli sekunneista.

Loppuratkaisu 2:

Kirjoitat tästä tarinan ja julkaiset sen netissä. Ihme tapahtuu. Siitä tulee hetkessä kuuluisa ja mainosmarkat kilahtavat kirstun pohjalle. Kirstu täyttyy ja sinut, tarinan kertoja, huomataan. Mediamyllytys alkaa. Annat lausuntoja ja haastatteluita ja esittelet kotisi uutta sisustusta lehdissä. Jokainen kapakkareissusi päätyy seiskalehteen ja skandaalit alkavat myydä iltapäivälehtiä. Tarinasi käännetään kaikille kielille ja saat lopulta palkintoja, mainetta ja kunniaa, kierrät lopun elämääsi maailmalla puhumassa elämästäsi ja siitä miten kaikki vain tapahtui. Elämästäsi kirjoitetaan valtavasti keksittyä aineistoa, eivätkä lapsenlapsesi saa ikinä selvää, mikä oli totta.