1. Näytös

1. Näytös, johdatus tarinaan.

Koukkuun on tartuttu, älä pelota kalaa pois.

Tarina alkaa. Herätä luottamusta. 

Näytä tapahtumapaikka, eli olosuhteet ja henkilöt tilanteessa.

Vain yksi päähenkilö. Se, joka muuttuu tarinan aikana täysin.

Henkilöiden luonteet paljastuvat tilanteessa toiminnan kautta.

Henkilöt eli roolit:

Päähenkilö eli subjekti on samaistumiskohde. Henkilö, jonka kautta tarinaa katsotaan, joka muuttuu tarinan aikana, joka oppii jotain tai saa jotain, kuten arven, kunniamerkin, ylennyksen, viisauden... 

Alussa päähenkilö saa yleensä tehtävän lähettäjältä. 

Lähettäjä on usein jokin auktoriteettihahmo, joka ei itse voi suorittaa tehtävää, se voi olla myös sisäinen pakko tai kokonainen kansa.

Tehtävän olisi oltava lähes mahdoton, mutta ehkä jonkin taikaesineen, taidon tms. avulla siitä voi suoriutua.

Luovuttaja on saduissa henkilö, jolla kyseinen taikaesine on ja joka voi luopua siitä esim. joidenkin koettelemusten jälkeen. Koettelemusten tehtävä on myös valmistaa sankari tai päähenkilö varsinaiseen tehtävään, joten nekin voivat olla llähes mahdottomia.

Sankari on toisin kuin päähenkilö muuttumaton ja alusta loppuun hyvä. Taistelee vastustajaa, eli peruspahista vastaan ja auttaa siten päähenkilöä suoriutumaan tehtävästä. Sankari on epäinhimillisen hyvä ja tietysti myös aina oikeassa, ei siis mikään hyvä samaistumiskohde. Päähenkilö tai auttaja ehkä jopa ihailee sankaria, mutta ei haluaisi itse joutua samanlaisiin tilanteisiin.

Tehtävä perusmuodossa: Objekti on toiminnan pääkohde, joka on siis toimitettava vastaanottajalle, se ei saa joutua vastustajien haltuun. . Väliaikaisesti näin voi käydäkin, mutta lopulta tehtävä on kuitenkin suoritettava, tai sitten voi olla että objekti uhrataan, tai se vaihtuu, ja saavutetaankin jotain vielä parempaa. Objekti voi olla ihminen, asia tai esine. Se voi myös luoda potentiaalista toimintaa. Sanotaankin että; jos esim: ase näytetään alussa, sillä on jossakin vaiheessa ammuttava. Objekti voi olla myös aineeton, kuten juoksukilpailun voitto, viesti rakkaudesta, tai saada joku muuttamaan mieltään.

Vastaanottaja on henkilö, jolle objekti toimitetaan. Se voi olla sama kuin lähettäjä, mutta usein se on ihan oma henkilönsä, kuningas, prinssi, prinsessa, tietäjä, kansa, oma porukka... tms. jonka eteen halutaan nähdä vaivaa.

Vastahenkilö voi olla alussa samanlainen kuin päähenkilö, mutta ei muutu ja siten muutos päähenkilössä nähdään selvemmin. Voi myös olla niin että alussa päähenkilö ja vastahenkilö ovat vastakkaisia, lopussa taas enemmän samanlaisia, tai niin että he muuttuvat ikäänkuin toisikseen tarinan aikana. Vastahenkilö on joka tapauksessa kuitenkin vain selventämässä muutosta päähenkilössä. Sankarikin voi toimia vastahenkilönä.

Auttaja on päähenkilön kaveri tai ystävät, jotka auttavat tehtävän suorittamisessa. Usein on niin että heikko auttaja näyttää niitä tunteita, joita päähenkilö tai sankari ei voi näyttää (pelko), mutta silti pieni ja arka auttaja voikin - yllätys, yllätys, - olla avainhenkilö ratkaisun hetkillä. Auttajan tehtävä tarinan kannalta on tehdä uskottavammaksi, että sankari tai päähenkilö voi suoriutua tehtävästä.

Vastustaja on peruspahis, jolla voi olla myös apujoukkoja. Pahiksen on oltava vähintään yhtä voimakas, älykäs ja taitava kuin sankarin. Vastustajalla on kuitenkin jokin vaikeasti löydettävä heikkous, jota hyväksikäyttämällä se voidaan ehkä voittaa.

Luo tunnesiteitä henkilöiden välille. Sukulaisuus, työsuhde, rakkaus, verivelka, kunnia...

Jokin tapahtuma alussa sitoo henkilöt yhteen. Hyviä, mielikuvitusta kiihottavia tarinoiden lähtökohtia syntyy kun tapahtumapaikka ja itse tapahtuma eivät ole ihan itsestäänselvästi yhteensopivia.

Mörkö koulussa, hautajaiset maitokaupassa, erakko mediassa, stereotesti avaruudessa...

Henkilöt orkestroidaan tapahtuman alkutilanteeseen joka lähtee kuljettamaan tarinaa johonkin suuntaan, esitellään henkilöt nopeasti suhteissa toisiin, sillä pian... 

Äkkiä tapahtuu jotain, ja... esitellään samalla vielä vähän lisää, mutta nyt alkaa jo tapahtua...

Tapahtumat ja motiivi

Alussa tapahtuu jotain. Syntyy häiriö, se voi olla sattuma, jokin näennäisen merkityksetön, mutta epätavallinen tapahtuma. Jokin odottamaton asia toteutuu. Voisi siis odottaa että asiat menevät tiettyyn suuntaan, mutta juuri silloin tapahtuukin jotain muuta ja juuri se mitä ei voisi odottaa, tapahtuu. Tämä herättää paljon huomiota. Asioille löytyy yleensä nopeasti selitys tai syy, mutta miksei juuri sekin voisi olla jotain odottamatonta. 

Sattuma voi käynnistää tapahtumat, mutta ei voi olla ratkaisu. 

Nopeasti sattuma kuitenkin johtaa siihen, että ilmenee moraalinen ongelma, mysteeri, joka on ratkaistava. Jollei ongelmaa ole, ei tarinalla ole ratkaisuakaan.

Ongelma antaa motiivin toimia. Herätä voimakas tarve muuttaa asioita. Muutos on oltava aivan välttämätön.

On siis herätetty tarve, tai pakko tehdä jotakin. Vimmainen pyrkimys päämäärään. Intohimo. Pakkomielle. Päämäärä vain on kovin kaukana, eikä kukaan oikein tiedä miten siihen päästäisiin.

Syntyy aito epävarmuus: Toteutuuko tavoite ollenkaan ja jos, niin milloin ja miten ihmeessä?

Rakentamalla rakennetaan jännitettä.

Motiivit on hyvä ajatella myönteisen kautta:  

 - Poistan harmeja, hankin mielihyvää...

Tarkista että asiat ovat yleispäteviä, jolloin kuka tahansa voi ne ymmärtää. Tuo asiat lähelle, näin voisi oikeasti tapahtua ihan kenelle tahansa, täälläkin kotipuolessa. 

Termejä:

Hamartia on kohtalokas erehdys, joka kostautuu myöhemmin.

Anagnorisis Point of no return, teko jota ei voi perua.

Expositio altistuminen, tarkoittaa ensimmäisen näytöksen huippukohtaa, ensimmäiset pilvet kerääntyvät näytelmän taivaalle.

Sympatia on alunperin tarkoittanut myötäelämistä.

Yleispäteviä teemoja, joista helposti löytää myös niitä moraalisia ongelmia, ovat vaikka menestyminen, rakkaus, kosto... siis sellaisia yleisinhimillisiä ja tuttuja tunteita, jotka jokainen on kohdannut, tai tulee kohtaamaan joskus.

Ensimmäisen näytöksen tärkeimmät toimivat henkilöt ovat subjekti, eli päähenkilö ja lähettäjä joka antaa tehtävän. Vastahenkilö voi siis auttaa päähenkilön kuvaamisessa.

Tehtävä ei olisi vaikea ilman vastustajia, ehkä mahdoton ilman auttajia tai sankaria. Objektin on myös tultava selväksi ja yleensä tehtävä sisältää myös vastaanottajan. Vastustajista, luovuttajasta ja auttajista ehkä vasta puhutaan, mutta sekin on esittelyä, eivät sitten tule niin yllätyksenä, vaan on pikemminkin jotain mitä odottaa.

Aikaakin pitää käyttää, vaikka onkin paljon asioita. Kokonaisrytmin rakennus alkaa jo heti alussa. Alku vertautuu aina loppuun. Jotain tulee muuttumaan, alussa luodaan sellainen uskottava perustaso, josta pitää vielä olla varaa kiihdyttää.

Icebreaker. Jäänsärkijä. Asenne on alussa aina vähän varautunut. Mitä tää nyt on? Olisi hyvä jos joku henkilö heti alkuun näyttäisi, että kyse ei ole animoiduista roboteista, tai nukeista vaan ihan oikeista ihmisistä, joilla on järki tallella. (Etenkin jos kyse on nukke-animaatiosta). Joku aidosti hauska sattumus, persoonallinen tokaisu tai tapa toimia, jonka yleisö voi tunnistaa aidoksi.