Hurriganes ja 1970 -luku

Ajankuvaa

Kuusikymmentäluvulla tyyli oli vielä klubitakki ja kravatti. Alle kymmenenvuotiaana piti kundin jo pukeutua kuin vanhat herrasmiehet. Sunnuntaisin kiilloitettiin kengät ja klubitakin Caravelle-merkki ja laitettiin vesikampaus. Naiset oli naisia ja niillä oli hame tai mekko. Farkkuja, tai muita työhousuja ei oltu paljon nähty, paitsi elokuvissa. Maailmalta radion kautta tuleva musiikki muuttui ja etenkin Beatles muutti käsityksiä ja nosti nuorison markkinasegmentiksi. Televisio tuli ja muutti ihan kaiken, alettiin  jäljitellä television tyypejä. John Wayne oli aito cowboy ja nuori kapinallinen toi kaikkien mieliin farkut, itse sympatiseerasin myös inkkareita ja Batmania. Äiti teki Batman -viitan ja lannevaatteen. Farkkuihin ei ollu vielä varaa. Joillakin oli jopa James -vyö. 

Toisinajattelu on hiuksissa?

Huomattiin, että pitkätukkaisena ihminen ajattelee toisin. Hiukset alkoivat kasvaa ensin korvien ja kauluksen yli ja sitten selän päälle. Lopulta Mini Vogue yms. kosmetiikkateollisuus yrittivät jopa hyötyä tilanteesta, ehkäpä oltiinkin menossa miesten uutta pynttäytymisvaihetta kuten 1700 -luvulla. Mutta miesten pitkät hiukset olivat vain selkeä osoitus arvomaailman muuttumisesta. Naiset alkoivat samoihin aikoihin käyttää housuja tai yhä lyhyempää hametta ja jotkut leikkasivat ns. poikatukan.

Kylmä ja harmaa lama

Kylmän sodan aikana Prahan kevään jälkeen Tsekkoslovakian miehitys muutti euroopan poliittista tilannetta. Suomi joutui nyt venäjän naapurimaana ns. harmaaseen vyöhykkeeseen, jonka itänaapuri voisi näköjään koska tahansa vallata. Itävalta ja Suomi kuitenkin olivat vyöhykkeen länsihenkisimmät valtiot ja pystyivät itseään puolustamaan, Neuvostoliiton ei  ainakaan olisi viisasta näihin maihin hyökätä, mutta siitä huolimatta nyt sijoittajien näkökulma oli muuttunut. Tämä syöksi Suomen melkoiseen kriisiin: Suuret ikäluokat tarvitsivat asuntoja ja työtä, joten rakennusbuumi ja paperiteollisuus syntyivät. Oli varmaankin pakko ottaa vasemmistokin huomioon. Tai sitten NL painosti vallassa olevaa suomea jollakin tavalla, ottamaan vasemmiston hallitukseen. Kekkonen, Karjalainen ja Sorsa pistivät pystyyn kansallisen hätätilan. 

Suomi monessa mielessä rakennettiin 70 -luvulla. Olisiko kehitys ollut yhtä nopeaa ilman kriisiä? Suomi kansainvälistyi ja alkoi ottaa ulkomaisia kulttuurivaikutteita vastaan. Televisiot yleistyivät. Peruskoulujärjestelmä aloitti.  Työehtosopimuksia kehitettiin ja markkaa devalvoitiin. Keihäsmatkojen aikaan suomi oli yhtäkkiä maailman matkustavaisin kansa.

Etniset ruokalajit yleistyivät. Moni suomalainen söi ensimmäisen pizzansa 70 -luvulla, myös kreikkalainen ja kiinalainen ruoka sai jalansijaa ja muut maat tulivat perässä.

Vanhanaikaiset rakennukset purettiin monesta paikasta pois ja tilalle rakennettiin modernia ja virtaviivaista uutta arkkitehtuuria. Muoviesineet tulivat markkinoille ja bakeliittiset korvattiin niillä. Samoin vanhanaikaiset posliiniastiat kun kerran Tupperware astioihin saa kannetkin. Kertakäyttöpyyhe, kertakäyttömuovipussi, kertakäyttö sitä ja tätä...

Betonielementtitalojen valmistus toi lähiöt ja parhaimmillaan/pahimmillaan 70 000  uutta asuntoa vuodessa rakennettiin. Kaiken keskellä kasvoi lapsia kuulokkeet korvillaan, C-kaseteille äänitettiin jotakin uutta musiikkia. Vinyylejä lainattiin. Videoita oli vasta harvoilla rikkailla.

Kriisit ja kansallinen projekti

Pioneerit ja partiolaiset olivat molemmat omien sanojensa mukaan täysin epäpoliittisia nuorisojärjestöjä. Oli myös öljykriisejä, jolloin piti säästää sähköä. Kirka laitettiin televisioon laulamaan energiaa, sua kaipaan aina, energiaa, myös sunnuntaina...  Syntyi tulopoliittisa ratkaisuja, joiden pohjalta muutamassa vuodessa synnytettiin hyvinvointisuomi. Oikeiston mielestä vasemmiston mukanaolo näissä ratkaisuissa oli tietysti pelkkää sattumaa ja kosmetiikkaa. Kaikki tapahtui talvisodan hengessä, paitsi että ilman lakkoja työväki ei olisi saanut juurikaan palkkaa, kun valuuttaa koko ajan devalvoitiin. Reaalitulojen kasvu oli pientä tai negatiivista. Idänkauppa saatiin kuitenkin käyntiin ja sitä tehtiin minkä voitiin, mutta tavallaan lamasta noustiin oikeasti vasta neuvostoliiton hajottua ja Nokian myötä. Siitä huolimatta suomesta tuli hyvinvointivaltio juuri tänä aikana. 

On mielenkiintoista, että nyt sitä samaa kovalla työllä hankittua hyvinvointia jo ajetaan alas, pullamössösukupolven päästyä valtaan. 

Huumeet

Nuoriso oli tuollaoin vielä aktiivista ja joidenkin kantakaupungin kerrostalojen kellareihin perustettin omatoimisesti "yksityisiä" nuorisotiloja. Niissä ei kuitenkaan yleensä ollut aikuisia valvomassa, joten ne saattoivat pahimmillaan johtaa nuoria jopa huumeongelmiin. Virikkeiden vähyyys saattoi johtaa myös tilanteeseen, jossa pari teiniä pitää kotonaan luvattomat juhlat, vanhempien ollessa mökillä ja koko seudun nuoriso tuppaa ovista ja ikkunoista kuokkavieraiksi pistäen kämpän remonttikuntoon. Ajan henki oli sellainen ettei huumeisiin suhtauduttu tabuna kuten nykyään. Huumeita oli käytetty aina lääkkeenä, ja nyt niitä oli tiede kehitellyt vielä paremmiksi. 

Suomi ei ollut mitenkään valmistautunut huumeongelmaan. Se muodostui monelle nuorelle ongelmaksi, että yhtäkkiä otteet kovenivat käsittämättömän koviksi. Poliisi päätti puhdistaa Helsingin huumeista yhdessä illassa ja pidätti kymmeniä, ellei satoja nuoria yhden illan aikana. 

Toimintaa ilman jäsenmaksuja

Kun 60 -70 -luvuilla halusi harrastaa jotakin, alettiin yleensä vaan harrastaa. Ei tarvittu jäsenmaksuja nuorisotaloihin kun sellaisia ei vielä ollut. Järjestöjä toki oli, jo mainitut pinskut ja partio, sekä kirkko ja keskustalainen kotkat sekä pelastusarmeija. Näistä viimeksimainittu vaikutti puolueettomimmalta, mutta nekin yritti joskus puhua jengiä laulamaan jeesuksesta. Jos halusi harrastaa mentiin kadulle ja puistoihin etsimään kavereita joiden kanssa voi harrastaa. Hietaniemen uimaranta eli "Hietsu" oli nuorison yleinen kohtaamispaikka. Pelattin fudista pudessa. Perustettiin kellariin bändi tai teatteri jne. Pihalla leikittiin kirkonrottaa, 10 tikkua laudalla, tervapataa, kuka pelkää mustaa miestä jne... Soittimetkin tehtiin usein itse. Tavaraa ei ollut paljoa. Kaikki oli aika pelkistettyä, mikä ehkä heijastaa tavaroiden takana olevan teollisuuden ja tuonnin olleen aika pientä verrattuna nykyaikaan. Tavaroita myös arvostettiin ja huollettiin paremmin kuin nykyään.

Creatures 

Kuusikymmenluvun rokkibändi, joka ei koskaan tehnyt levyä. Siinä soitti alunperin Sammy Babitsin (1948-1973) ja rummuissa oli Henry Aaltonen (s. 1948) , myöhemmin Remu. Sammyn tilalle tuli myös pikkuveli Kirill (1950-2007), eli Kirka. Historiaan bändi on jäänyt elokuvassa, jossa soittavat ilmeisesti Hietalahden uimarannalla sijaitsevassa klubissa. Kirka ja Sammy nousivat laulajina nopeasti kaikkien tuntemaksi koska heillä oli ns. raspikurkku. Kun muut ajan levy- ja radiolaulajat vielä kehuskelivat klassisella äänenmuodostuksellaan. Ajan henki oli ollut se että jos on ääntä voi päästä radioonkin laulamaan. Ja sen jälkeen ehkä levylle. Linjasta kannattaa poiketa. 

Blues Section. 

Yhtye oli ajikansa rock -korkeakoulu jossa lähes jokainen suomalaisessa musiikissa vaikuttanut hahmo on käynyt soittamassa, tai ainakin tuntee jonkun, ehkä vain kaikki osaaminen suomessa keskittyi tähän. Taustalla vaikutti mm. Jan-Göran "Janne" Ödner(1948-1981), joka oli opettanut lähestulkoon kaikki rock kitaristit suomessa soittamaan: Dave Lindholm, Albert Järvinen, Ile Kallio... Janne Ödner oli saanut oppia jazz -muusikkoisältään Göran Ödneriltä, joka mm. levytti suomeksi Bill Haleyn tunnetuksi tekemän rock around the clock -kappaleen.

Wigwam amerikkaan?

Ronnie Österbergin (1948-1980) ympärille syntyneen kokoonpanon pohjalta pitkälti syntyi Wigwam, jonka piti alunperin olla (myöhemmin nolosti oman kuolemansa lavastaneen) Kristianin taustayhtye, mutta hienona progebändinä olikin sitten ensimmäinen suomalainen populaarimusiikkia soittanut yhtye, joka sai ulkomaisen sopimuksen. Vaikeuksitta ei selvitty, mutta lopulta levylle jäi peräti yhdeksän Blues Sectionin ohjelmistossa ollutta kappaletta joista yhden (Kai suukon saan) laulaa Kirka. Blues Sectionista on peräisin myös Pepe Willberg. 

Kalevala oli esi-Hurriganes

Kalevala -yhtye perustetaan 1969 kun Lido Salonen (s.1950) pyytää mukaan Pekka "Albert" Järvisen (1950-1991), ja Remu Aaltosen. Albert riitaantuu Remun kanssa, eroaa Kalevalasta ja lähtee Ronnie Österbergin kanssa Eddie Boydin (1914-1994) taustabändiin. Kiertävät pitkin eurooppaa. 

Liikaa progee

Remu saa Lido Saloselta potkut Kalevalasta, hänen tilalleen tulee Zape Leppänen. Remu on kyllästynyt progeen ja päättää että nyt tehdään suoraa rokkia. Ile Kallio (s. 1955), vasta 16 vuotias rock -kitaristi on Remun mielestä sopiva ja Cisse Häkkinen (1950 - 1990), toinen kitaristi jonka Remu puhuu ympäri soittamaan bassoa. Cissellä on vieläpä hienoja amerikanrautoja, joten hommassa on heti tiettyä tyyliä.

Liikaa duunia

Ammattimainen keikkailu alkaa heti. Remu puhuu Hurrikaaneilleen keikkoja niin että duunia riittää. Nimi kirjoitetaan vielä k:lla. Mutta kun julisteita tehdään Remu tajuaa että G kuulostaa paremmalta. Se on erisnimi niinku Suomi, se kirjoitetaan isolla. Ile Kallio ei jaksa kauaa keikkatahtia ja pyytää päästä takaisin opiskelemaan. Kun katsoo keikkakalentereita, niistä näkyy erittäin tiukka työskentelytahti jota katkoo vain levytyssessiot. Jo kolmantena vuonna alkaa peruttujen keikkojen osuus nousta, mistä voinee päätellä että keikkatahti on jo liiankin kova. Taukoja on kuitenkin myös esim Remun linnareissujen aikana, jolloin välillä rumpuihin nousee esim. Tomi Parkkonen tai sitten keikat yksinkertaisesti perutaan ja muusikot keksivät kuka mitäkin muuta duunia. 

Kokoonpano vaihtelee oikeastaan rajustikin, jos katsotaan pidemmältä ajalta, välillä Hurriganes on jopa viisimiehinen ja lukuisia muusikoita käy  vierailemassa yhtyeessä. Pääsääntöisesti Ganes on kuitenkin Remun ympärille kerääntynyt ryhmä, jolla keikkaa riittää. Edustustyössä Hurriganes seurasi ulkomaisia esimerkkejä, lausunnot pidettiin lyhyinä ja tyylissä piti tietty etäisyys säilyttää. 

Roadrunner 

Tilalle tulee Albert ja näin on se oikea Hurriganes, joka tekee sen levyn, se kohujengi kasassa. Levyn raita Get On tulee tunnetuksi jopa pitkin eurooppaa, joku kriitikko arvostelee biisin vuoden rock-raidaksi ja suomessa lausunto otetaan hyvin vakavasti.

Levylle Remun laulama täyteraita jääkin lopulliseksi,  "Ai biin trying sou veri long taim, to get mai bisnes mai bisnes streit... ."  Tuottajan mielestä hauskaa kamaa ja menee täydestä. 

Levy tuotetaan ammattimaisesti tukholmassa Marcus -Music -studiolla englantilaisen mr.X:n, Richard Stanleyn johdolla. Levityksestä vastaa Love Records. 

Kappaleet levyllä:

It Ain't What You Do – 02:57 (säv. Hurriganes) laulu: Remu Aaltonen

Hey Groupie – 02:31 (säv. Hurriganes) laulu: Remu Aaltonen

Tallahassee Lassie – 02:17 (säv. Slay, Crewe) laulu: Remu Aaltonen

The Phone Rang – 01:37 (säv. Mister X) laulu: Cisse Häkkinen

HYPERLINK "http://fi.wikipedia.org/wiki/I_Will_Stay"I Will Stay – 02:40 (säv. Lundgren) laulu: Cisse Häkkinen 

HYPERLINK "http://fi.wikipedia.org/wiki/Get_On_(kappale)"Get On – 03:43 (säv. Hurriganes) laulu: Remu Aaltonen

In the Nude – 02:35 (säv. Garland) instrumentaali

Mister X – 04:01 (säv. Mister X, Hurriganes) laulu: Richard Stanley 

Slippin' and Slidin' – 02:37 (säv. HYPERLINK "http://fi.wikipedia.org/wiki/Little_Richard"Penniman) laulu: Remu Aaltonen

Oowee-Oohla – 02:29 (säv. Hurriganes)  laulu:Remu  &Cisse Häkkinen

Roadrunner – 04:16 (säv. HYPERLINK "http://fi.wikipedia.org/wiki/Bo_Diddley"McDaniel) laulu: Remu Aaltonen

Remu ei osaa englantia, mutta esiintyy kuin osaisi. Siis energiaa pistetään pyttyyn sitäkin enemmän. Levy on omituinen stereolevy, instrumentit on monoraitamaisesti kokonaan eri kanavissa, eli biisejä voi "miksata" himassa, jos on stereot. Jos toinen kanava puuttuu, puuttuu puolet biisistä. 

Tien avaus punk -rockille.

Äärimmäisen yksinkertainen soittotapa tulee olemaan se mikä erottaa bändin aikansa muista hienoista bändeistä. Progea on kiva kuunnella, mutta erittain vaikea soittaa. Hurriganesia oppii "kuka tahansa" soittamaan. Blueskaava tulee tutuksi lähes jokaisessa biisissä. Kolme sointua ja rokkisoolo kolmannessa säkeistössä. Seurauksena on se että lyhyessä ajassa syntyy kymmeniätuhansia aloittelevia bandejä ympäri Suomea. Rock on omalla tavallaan aikansa "karaoke", siitä pääsee osalliseksi melko pienellä vaivalla ainakin suhteessa progeen tai jatsiin. 

Osaltaan tämä aloittelevien bändien suma luo myös tietä punkille, jossa ideologia on juuri se ettei saa osata liian hyvin, muuten teeskentelee.

Nimmarista se alkoi

Hurriganesin merkitystä aikanaan voisi kuvata seuraava henkilökohtainen muisto: Lehdessä luki, että Hurriganes jakaa nimmareita juuri avatussa Beavers -farkkuliikkeessä Korkeavuorenkadulla klo 10-14. Kyseessä oli koulupäivä, joten päätimme parin kaverin kanssa karata koulusta ja mennä sinne. Matkalla tuli mieleen, että voisimme viedä kavereille jotain, sen sijaan että vain pyydämme nimmareita. Puolin ja toisin... Olin piirtänyt lehdestä mallista Hurriganesien kuvat ja koska asuin lähellä, kävin kotoa hakemassa ne kuvat.  Tultiin paikalle ja huomattiin, että tungos oli uskomaton. Poliisi oli juuri tullut paikalle ja alkoi ohjata liikennettä korttelin ohitse. Katu täyttyi nuorisosta eikä autot enää mahtuneet sekaan. Leikkasin kuvat irti toisistaan koska meitä oli kolme, kkin menisci yhden luo. Minä sain Albertin kuvan. Tosin kun pääsin tiskille asti kitaristina olikin Ile Kallio. Ei se häkeltynyt vaan antoi niitä nimmareita ja tarroja melkoisen pinon. 

KIRJALLISUUS

Luentomuistiinpanojen lisäksi hyödynnetty omia muistoja.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Blues_Section

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevala_(yhtye)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hurriganes

http://www.saunalahti.fi/espe64/ (Hurriganes keräilysivut)

http://jarviskirja.blogspot.com/ (Järvisen elämäkerta -kirja)

http://www.kolumbus.fi/pikkulauri/kuki.htm 

(Albert Järvinen - kultaiset kitaravuodet 1973-74, Vuorio, Auvinen, 2001,)

Suomen ja pohjoismaiden historia 20.12.2010. Konsensuksesta Koijärvelle. - 70-luvun historia, HSS217D

Suomen aarre

Suomella on aarre, joka tulee olemaan maailmalle korvaamattoman arvokas. 

Se on meille suomalaisille niin jokapäiväinen asia, että emme näe sitä mitenkään ihmeellisenä. Kuitenkin muualla maailmassa monille jo tänään on puhtaan veden hankkiminen kokopäivätyötä. Suomen tulisi jo nyt aloittaa vesiensä suojelu kansainvälistä terrorismia vastaan. On viitteitä siitä että jotkut tahot yrittävät luonnollisen veden sijaan asettaa Suomen tulevaisuuden vientivaltiksi ulkomailta ostetun uraanin säteilylämpöön perustuvan kotimaisen veden kiehuttamiseen ja edelleen turbiinin pyörimisliikkeen aikaansaamaa sähköenergiaa ulkomailta ostetuissa generaattoreissa tuotettuna. Miksi?

Haluaisitko sinä juoda ydinvoimalan lauhdevettä? 

Minulla on idea, jolla saamme myytyä kaiken veden suomesta mahtavaan hintaan. Ongelma on yleensä pullo. Miksi ostaisin pulloa, jos se tyhjenee heti ja jää saastuttamaan? No, osta vaan ja kerää niitä pulloja varastoon ja sitten rakenna niistä talo! 

Pullot ovat kestävää rakennusmateriaalia.

Pullot on siis tehtävä valmiiksi sen muotoisiksi että niistä on helppo rakentaa. Voisi olla pylväspulloja, joita voi liittää tukirakenteiksi, tiilipulloja seinien tekemiseen. Laattapulloja, ikkunoiden, ovien, lattioiden ja kattojen rakentamiseen. Kulmikkaat tiiliskivipullot ratkaisevat myös hukkatilaongelman. Pyöreiden pullojen väliin jää aina ilmaa. Lisäksi voitaisiin kehittää edullisia pulloihin ja pahviin perustuvia betonielementtien valujärjestelmiä, välipohjien rakentamista varten. Näin pulloihin laitettu raha ja vaiva ei mene hukkaan vaan edistää inhimillisen kulttuurin selviämistä erilaisten luonnonkatastrofien alla.

Pulloista voisi ehkä myös rakentaa lauttoja, siltoja yms. Putkipulloista (esim leikkaamalla osan pois) voisi helposti rakentaa vesijohto ja kastelujärjestelmiä kuivuuden vaivaamille seuduille. 

Nyt vain muotoilijat suunnittelemaan uuden ajan vesipulloja, jotka ratkaisevat useita muitakin polttavia ongelmia janon ohella. Sitten viennin ammattilaiset puhumaan ekologisten kierrätysmuovista valmistettujen pelastuspullojen jatkokäyttötarkoituksista ja lisäarvoista, jotka tulevat ihan ilmaiseksi mukana kunhan vain ostat pullon tai pari kontillista pulloja täynnä suomalaista puhdasta ja terveysvaikutteista vettä.

Paha vain, että meille voi ennen tämän vision toteutumista käydä kuten öljymaille näinä päivinä. 

Isot pahat pojat tulee ja ottaa veden pois niiltä, jotka eivät sitä osaa oikein käyttää. 

Pakastearkun järjestäminen best practice

Kuinka pakastin sulatetaan oikein? 

Sulata pakastin tammi-helmikuussa kun on kovimmat pakkaset. Kaikki vaan lainalaatikkoon (tai jos ei ole muovisäkkiin) ja ulos. Peitä laatikko, ettei lumi sada sisään tai elukat pääse apajille.

Jätä sitten pakastimesta luukku auki. Ilman sähköjä jätetään sulamaan yön yli. Älä rupea raaputtelemaan jäitä irti, pakastin menee pilalle, rikot herkän pinnan ja palellutat sormesi. Anna sen sulaa rauhassa. 

Seuraavana päivänä, tai kun kaikki on sulanut vedeksi, tyhjennys ja pesu. Jos pohjassa on korkki sen voi avata ja vedet valuu lattialle. Katso käyttöohjeista, voi olla joku tyhjennysletku tms.  Kuivaus pehmeällä liinalla. Suihkaus käsidesiä tappaa loputkin mikrobit. Siirrä tyhjä pakastin paikaltaan ja imuroi nyt samalla sen takaa vuoden (parin) pölyt pois ja pese lattia. 

Pakastin paikalleen ja takasin kylmäksi (virrat päälle). Koska paketit ovat jääkylmiä pakastimen kylmeneminen ei kestä tosiaankaan kovin kauaa, joten sähkön säästö  on mojova. 

Palkitse itseäsi jollain hyvällä, olet sen ansainnut. Olet nimittäin tehnyt niin kuin tehdä pitää, jos pakastimen omistaa. Ja miksei omistaisi auttaa se vaan. 

Laita rasiat perälle, ne on kauimmin säilytettäviä, tee niistä muistio: Milloin pakastettu kuinka paljon mitäkin ja miten esikäsitelty. Arvioi viimeinen käyttöpäivä tai parasta ennen ja merkkaa se kalenteriin.

Järjestys on siis tämä ja sitä ei voi kyseenalaistaa, ellei tiedä paremmin: 

Pahvilaatikot keskelle alas, mielellään niin että näkee mitä niissä on.

Näitä siis tarvii usein ja vaihtuvuus on nopea. Pizzaa, kebabia, nugetteja, kalapuikkoja yms. Laatikot voi myös olla isokokoisia, joten ne tähän keskelle, mihin mahtuu. Laatikot pysyy päällekkäinkin järjestyksessä, ei siis pusseja tänne sekaan. 

Jos joskus pitää äkkiä jäähdyttää jotain, laatikoiden päälle saa melkein tasaiselle alustalle ehkä asetettua vaikka kulhon. Ei muuten onnistu, jos laatikoiden välissä on pusseja tai laatikot on sikin sokin sekasin.

Pussit siis siksi ja sitä varten, erikseen yläkoreihin. On sitä paitsi huomattavasti paljon selkeämpää katsoa pussipinosta, mitä siellä on kun seassa ei ole laatikoita.

Toiseen koriin vihannekset ja ranskanperunat yms. (vasemmalle) 

Toiseen koriin kala ja liha, katkaravut yms.  (oikealle)

Ylähyllylle omaan rauhalliseen kolkkaansa kylmäkallet ja jääpalat.

VINKKI:

Ota pakastimen sisällöstä usein kuva digikameralla ja näytä sitä sille, joka haluaa kurkistella pakastimeen ihan  uteliaisuudesta, että onko siellä mitään... Voit myös ihan itse katsoa kuvasta ja palauttaa asioita mieleesi kantta availematta. Planeetta pelastetaan siis digikameralla.

Kun kuva on otettu silloin kun järjestys oli uusi ja siisti, se herättää jatkossakin mielikuvia siitä että pakastimen pitäisi aina näyttää siistiltä.

Eikä siis siltä lumiselta sekametelisopalta mikä se oli ennen sulatusta ja siivousta.

Yleiset käyttöohjeet 

Pidä luukkua auki aina vain muutama sekunti, jotta ilma ei ehdi kokonaan vaihtumaan. Ota koko kori ulos ja pengo ulkopuolella, laita vasta sitten takasin. Järjestys on juuri siksi hyvä että voi minimoida luukun aukaisut. Joissakin pakastimissa on lukko, jos on, käytä iheessä. 

Laita pakastin heti lukkoon ja pidä avain itselläsi. Se voi ihan oikeasti auttaa asiaa jos jälkikasvu on kovin paksukalloista lajia.

Kyse ei ole siitä että lapsia yritetään näännyttää nälkään. Jos lapset kykenevät itse ottamaan ruokaa pakastimesta ne eivät näänny nälkään. Valitse siis kahdesta pahasta se pienempi paha ja opeta lapsille mitä on asioista huolehtiminen ja vastuun kantaminen. Vastuusi on kantaa valtaa päättää siitä milloin pakastimen kansi avataan. Jos siis olet sadistista sorttia, anna se avain muille, jos ne ovat vähemmän sadistisia. 

Pelasta planeetta lapsille 

Kerro lapsille miksi pakastinta ei saa turhaan aukoa. Pakkasukko nimittäin pääsee joka kerta silloin karkuun ja tulee talvella takaisin nipistelemään varpaista. Siis siten säästetään melkoinen määrä energiaa ja niin ollen tehokkaasti hidastetaan jäätiköiden sulamisnopeutta ja meren pinnan nousunopeutta. Ja asiasta voi jatkaa ihan vaan muihin ajatuksiin pääsemiseksi että usko tai älä, mutta vielä enemmän vaikuttaa se että jokainen ottaa ruokalusikallisen enemmän kasviksia jokaisella aterialla ja etenkin se että kaikki istuu syömään yhtä aikaa, eikä tee mitä sattuu mikroruokia kukin eri aikoihin. Lapsi ymmärtää energian kulumisen helposti kun verrataan, pakastimen kylmeneminen tarvitsee energiaa suunnilleen saman verran kuin kuluu parin tunnin polkupyöräreissulla jos koko ajan ajetaan ylämäkeen.

On muuten monia ruokalajeja joihin kuuluu pikainen pakastus. Yleensä pakastin on kovimmillaan ja kuluttaa eniten sähköä aina juuri siinä tilanteessa kun sinne pistetään kilo tai pari jotakin huoneenlämpöistä. Näiden valmistus on ekologista, helppoa ja hauskaa juuri kovilla pakkasilla. Joten tee niitä nyt samalla ja ota pakkasista kaikki hyöty irti. 

Tee kynttilälyhtyjä ämpäreillä ja saaveilla ja pidä kunnon pakkasjuhlat.

Tekemätön keksintö: Haistin

Kuka neropatti kehittäisi Haistimen?

Siis pienen käteensopivan ehkä verkkovirralla tai pattereilla toimivan laitteen, jolla voisit haistaa lattialta löytyneitä, tai mistä kummasta niitä nyt löytyykin... kalsareita... siis lähinnä, että onko ne käytetyt vai jo pestyt.

Voisihan sen nimi tietysti olla mikä tahansa, hajuntunnistin, hajumittari, nuuskin, sähkönenä... Se voisi pitää pahaa ääntä ja siinä voisi olla vilkkuvia valoja ja tietysti liipaisin jota painetaan kun ensin on anturi kohdistettu kohteeseen...

Ja voisihan niitä olla eri tarkoituksiin, palovaroittimiksi taloihin, alkoholin hajun tunnistimiksi autoihin, miksei pullantuoksumittari, kahviaromimittari... mutta siis kalsareiden haistelu on kyllä ihan oma lukunsa... jollei siis halua pestä samoja aina vaan uudelleen. Mikä on paiitsi luonnonvarojen, myös ajan ja vaivan sekä rahan tuhlausta. Mittari voisi... säästää hintansa helposti, vaikkapa jo viidessätoista vuodessa.

Tällaiselle kodinkoneelle löytyisi vuorenvarmasti menestyviä markkinoita jokaisen kokeneen lapsiperhettä kasvattaneen kotiäidin ja tietenkin myös koti-isän lompakosta. Puhun siis kokemuksesta... Eikä naureta siellä! Minulla on sähkötoiminen pullonkorkinavaaja sekä sähköllätoimiva purkinavaaja, jopa patterikäyttöinen shappanjavispilä ( - joo, sillä voi poistaa liiat hiilihapot juomasta - jos haluaa...). Mutta siis tällaista oikeasti tarpeellista laitetta ei löydy edes kaupasta.

- Kuka tietää, halpa laite voisi jopa suoriutua heikolla hajuaistilla varustettua ihmistä paremmin mokomasta tehtävästä. Kaikkea sitä perheellinen joutuukin tekemään... Tekniikan tehtävä on vapauttaa ihminen etenkin sellaisesta työstä joka alentaa ihmisen arvoa. Tai ainakin pitäisi olla. Olisi jo korkea aika alkaa olla... No työttömyys ainakin on nousussa...

Kyllä sitä keksijätkin (ainakin perheelliset) joutuvat monenlaisiin tilanteisiin, joten tutkimustyöhönkin voisi jopa anoa rahaa ja sitä todennäköisesti näin arvokkaaseen tehtävään jopa myönnettäisiin. Avokätisesti ja auliisti. Tässä siis selvästi haisee myös raha. Hyvällä keksijällä pitäisi olla hyvä vainu tällaisiin asioihin.

Miten haju muuten mitataan? Ja millä?

- Ei mitään hajua?

Spotify vuokraa musiikkia.

Ruotsalainen Spotify aloitti musiikin vuokraustoiminnan.

Loistava idea. Piratismi katoaa siis pian maailmasta. Muusikot saavat rahaa tekemästään työstä ja kaikki saavat kuunnella kohtuuhintaan mitä tahansa musiikkia.

Jo Negroponte sanoi (taisi olla jo 80-luvulla), että tulevaisuudessa, (jossa me nyt siis elämme) sen sijaan että kaupataan atomeita (cd-levyjä, paperia), joita sitten laivataan maapallon toiselle puolelle, jne... ei, sen sijaan bisnes tulee olemaan bittikauppaa. Ja siihen ollaan selvästi menossa ja lujaa. Suomessakin olisi aika lakata tekemästä paperia, johon muut sitten painaa kirjojaan ja myyvät vielä takaisin suomalaisille. Ja sen sijaan alkaa luoviksi taiteilijoiksi ja tehdä... blogikirjoituksia... bittimusaa... tietokoneanimaatioita... sisältöä joka kiinnostaa. Me olemme sen verran kummallista kansaa, että kyllä varmasti kiinnostaa niitä muita, -jotka ovat yleensä ihan tavallista kansaa... - No, ovat, ovat, ihan taviksia, -ainakin omasta mielestään, onhan niitä paljon enemmänkin, kaikilla niillä on tumma tukka... no jutellaan tästä toiste...  

(Hiljaa suomessa osataan olla erinomaisen hyvin...)

Alunperin iPhone ohjelmaksi suunniteltu palvelu on nyt saatavilla mille tahansa koneelle. Alle kympin kuukausimaksulla saat rajattomasti musiikkia, eurolla päiväksi ilman mainoksia, ja ilmaiseksikin mukaan pääsee MUTTA,vain jos sinut kutsutaan mukaan.

Ilmaisia kutsuja pitää nyt vielä jonkin verran jahdata, mutta ilmaisuuteen kannattaneekin suhtautua kuten huumekauppiaiden ilmaisiin näytteisiin. Voit esimerkiksi liittyä ulkomaisen palvelimen kautta ja saada kaksi viikkoa kuunteluaikaa, mainoksilla höystettynä. Kun aikasi on lopussa ja yrität uudelleen suomesta, sinuun suhtaudutaan Spotifyn näkökulmasta kuin ulkomaiseen, joka lomailee suomessa. Netistä ohjeita kuitenkin löytyy joka lähtöön ja voinet muuttaa tilisi myöhemmin suomalaiseksi.  Musiikin suurkuluttajakaan ei tosin ehdi koskaan kuunnella niin paljon musiikkia kuin mitä Spotify tarjoaa ja hinta on verrattain halpa. Joten miksei kerrankin reilusti maksaisi musiikista (ja siitä että on hyvä omatunto) kun se (musa) on kerrankin halpaa, hyvää ja sitä on riittävästi. Köyhän on tietysti säästettävä tässäkin ja katseltava/kuunneltava kaupallista tiedotusta taiteen lomassa, mutta onhan toisaalta mainosten tekeminen tavallaan käsityötaidetta sekin, ja onhan niiden mainostajienkin elettävä leveästi.

ANH = Ajatustehdas Nostaa Hattua. Kerrankin ajatus, joka on liiketoimintakelpoinen, hyödyllinen, antaa lisarvoa, pistää rattaat pyörimään ja josta voi ottaa mallia muuallakin. Harmi vaan suomalaisena että kunnia menee naapurimaahan, mutta menkööön... Rahaa muusikoille. Rahaa... Joku hölmö muusikko varmaan suomessa pian huomaa tilanteen ja alkaa suureen ääneen valittaa seuraavassa haastattelussa, että "nyt ei sitte levyjä enää myydä samaan malliin ku ennen... "

Ennustan, että videovuokraus tullee siirtymään samankaltaisiin toimintatapoihin melko nopeassa tahdissa. Eihän kukaan enää äänittele leffoja dvd-levyille jos ne on koska vaan katsottavissa netissä, halvalla. Digitaalinen vuokraustoiminta on kierrätysaatteen mukaista, ekologista ja siten hyvä asia globaalisti. Pitääkö videovuokraamojen nyt siirtyä teräväpiirto -levyihin, ja mikä se nyt olikaan se voittanut HD - formaatti...

Tämä se on sitä kestävää kehitystä.

Miten tarina myy?

Työpaikan saanti voi olla kiinni varmuuskopiosta.

Olet juuri saamaisillasi elämäsi duunipaikan ja valmistelet tutulla hiukan yli vuoden vanhalla koneellasi hakemuksen liitteeksi hienoa demoa. 

Olet nimennyt työn portfolioksi ja viimeistelet juuri kuvien ja tekstin vahvistukseksi edustavaa työnäytettä.

Muista että työnantaja on ihminen, niinkuin sinäkin. Milloin viimeksi hait työtä? Muistatko kuinka vaikeaa se voi olla? Miten kerrot itsestäsi?

Eläydy työnantajan rooliin ja osaat ehkä markkinoida itsesi paremmin. 

Mikset vaihteeksi tekisi toisinpäin (edes mielessäsi) ja ottaisi jonkun töihin? Millaisen työntekijän sinä palkkaisit?

Oletko itse sellainen? Tietenkin. Varmasti olet. Näytä mitä osaat ja millainen olet... 

Kaikki etenee ja homma tarkentuu, kunnes äkkiä... PIM! Näyttö pimenee. Koneesi keskusyksikkö ylikuumeni ja emolevy on mennyttä kalua...

Et sitten sammuttanut konetta ja antanut sen jäähtyä? Mutta... pitäähän koneen jäähdytyksen toimia ilman sammutteluakin. 

Kiireittesi keskellä pölyt pöydältäsi ovat imeytyneet koneen tuulettimeen, eikä sinulla ollut juuri nyt aikaa viedä herkkää laitetta pihalle, on vähän sateistakin, käynnistää kompressoria ja puhallella pölyjä pois. Jatkat tuntikausia, mutta mikään nappuloiden painelu, resetointi tai muu sellainen ei enää auta, kone on ja pysyy pimeänä. Et voi edes etsiä netistä ongelmaan ratkaisua. Olet yksin. Istut pimeän ruudun edessä. 

Hommat on nyt seis.

Elämäsi käännekohdassa. Suurten paineiden alla. Se on joskus kovaa ottaa vastaan vielä vähän lisää paineita.

Ilman mitään demoa on aika vaikea osoittaa osaamistaan tulevalle työnantajalle.

Ennenkuin ryhdyt toimimaan vedät hetken henkeä ja mietit.

Varmuuskopio. Ei löydy. Ei mistään. Ei edes cd-levyllä, saati verkosta. Jos työ olisikin jossakin muualla, se olisi turvassa vaikka talo olisi palanut alta. Kenellä on erikseen aikaa tehdä varmuuskopioita? Varsinkaan kesken duunin.

Kaikki tehty työ on turvassa kovalevyllä, josta sitä ei saa ulos ennenkuin...  taitaa olla työpaikan saannin kannalta jo liian myöhäistä. 

Voit tietysti hakea työtä ilman demoakin... mutta... mikä se olikaan... yhteystiedot... cv... hakemus... kaikki oli samassa paikassa.

Vaikka saisit uuden koneen heti, sen vuoden takuuaika raukeaa jos avaat sen ja vaihdat vanhan kovalevyn sen sisään. Nytkään et tosin hyötynyt enää takuuajasta. Mutta jos sinulla olisi kaksi samaan aikaan ostettua samanlaista konetta, voisit heti vaihtaa osia toisesta toiseen ja jatkaa työtä, koska molempien takuuaika on jo mennyt umpeen. Ostakin ensi kerralla kaksi konetta ja saat ehkä hiukan rabattia, tosin maksat kahdesta koneesta tuplasti hintaa...

Voit viedä koneen huoltoon ja pyytää pelastamaan tiedot ulkoiselle kovalevylle. 

Työ maksaa ja samoin kovalevy, jonka joudut siis nyt varoittamatta ostamaan.

Voisit etsiä, ja ostaa mahdollisimman halvan levyn, mutta siihen kuluu ehkä liikaa aikaa.

Olet siis kyllä valmistautunut, mutta ehkä vain vääriin asioihin.

Olisiko kuitenkin pitänyt varmistaa ensin tietoturva paremmin ? 

Olisiko kone pitänyt myydä pois heti takuuajan ummettua?

Otit siis riskin, mutta tajusitko kuinka suuren riskin?

Kone pettää juuri silloin kun alat luottaa siihen...

No niin. Että tällainen on tilanne tällä kertaa. 

Nyt. Ennenkuin ryhdytään mihinkään... Otetaanpa hiukan etäisyyttä tilanteeseen.

Olen kertonut sinulle tarinan alkupään. Pohditaan varsinaista asiaa, eli tarinan kerrontaa ja mitä siihen kätkeytyy:

Siirrymme hetkeksi aiheeseen Dramaturgia:

On esitetty tavoite ja sille vankka este, joka on todellinen ja mahdollinen, mutta täysin sattumanvarainen. 

Uskottava, arkinen tilanne todellisesta elämästä on kerrottu tiiviisti ja siten että lukija pääsee heti eläytymään rooliin, sitten tilanne nopeasti kääntyy ja riistäytyy käsistä. Tie on pystyssä. Ratkaisua etsitään.

Moraalinen ristiriita:

Pahimmalla hetkellä pienikin vastoinkäyminen voi kääntää koko elämän suunnan. Onko koko elämä vain valmistautumista siihen?

Tilanteen pohtiminen pistää miettimään arvoja ja valintoja, joita teemme. Ajattelemme usein vain hintaa ja suorituskykyä, eli nopeutta. Harvemmin turvallisuutta, paitsi ehkä juuri vakuutusasioissa. Niissä pientä omavastuuosuutta tai mahdollisimman pientä vakuutusmaksua.

Tarina siis houkuttelee ajattelemaan vakavissaan seuraavia teemoja:

1. Uuden tietokoneen hankintaa, (ehkä jopa kahden). 
2. Uuden ulkoisen kovalevyn hankintaa. 
3. CD tai DVD -levyjen ostamista.
4. Uuden työpaikan hankintaa ja ehkäpä portfolion valmistelua,
5. mahdollisesti juuri verkossa toimivan portfoliopalvelun etsimistä.
6. Verkossa toimivan varmuuskopiointipalvelun tilaamista. Nopeampaa internet yhteyttä, laajakaistaa.
7. Pölynimurin ostamista. 
8. Siivouspalveluja.
9. Tietokoneen huoltoa ja varaosia. 
10. Pankkipalveluita, kuten lainan ottamista ja osamaksuja sitä myöden myös korkoja ja euriboreja yms. 
11. Vakuutuksen ottamista. 
12. Joku ehkä ryhtyy miettimään uusia ratkaisuja tällaisen tilanteen varalta, ja kehittää niistä likeidean.
13. Yrityksen perustamista.

Onko tarina siis aina markkinointiviestintää ?

Huomaa etten ole maininnut yhdenkään tuotteen valmistajaa nimeltä, mikä ei todellakaan ole poissuljettua, vaikka se olisikin jo lähes tekstimainontaa. Oletettavasti luet tätä netissä ja kun tähän viereen nyt on todennäköisesti laitettu muutamia hakukoneen arpomia mainoksia kyseisistä aiheista... 

Voidaan olla lähes varmoja että noin yksi kymmenestä, ellei enemmänkin klikkaa mainosta ja menee asiassa pidemmälle, varsinkin jos on jo aiemmin tullut ajatelleeksi asiaa ja juuri nyt voi olla se oikea korkea aika toimia tärkeän asian puolesta, kun kerran on aikaa lueskellakin.

No: Jos nyt painat linkkiä ja siirryt mainostajan sivulle, et ehkä saa koskaan kuulla miten tarina päättyy, ja mitkä valinnat sankarimme tekee... Jos asia jää painamaan mieltä voit tietysti palata takaisin ja lukea tarinan loppuun... Ja vakuutan, että en ole keksinyt tarinaa omasta päästäni pystyäkseni liittämään hyvin maksavia asiakkaita verkkosivulleni, vaan minulle on aidosti itselleni käynyt juuri näin. 

Jos tätä tarinaa lukisi kuukaudessa vaikkapa tuhat ihmistä, niistä ehkä sata klikkaisi linkkiä ja tililleni voisi puolessa vuodessa ropsahtaa jopa hiukan rahaa. Jos näistä sadasta kaksi ihmistä ottaa sen laitteen tai palvelun, jota mainostetaan ja he maksavat yhdessä varmasti moninkertaisesti minun mainosten klikkauksista yhteensä saamani rahamäärän. 

Tässä on tämän liiketoiminnan moraali ja salaisuus.

Tarinani jakaminen voi aidosti parantaa jonkun muun ihmisen elämän laatua, siinä tärkeässä käännekohdassa, kun on osannut varautua.

Varautumisen tukitoiminta, tietokoneen maahantuonti tai vakuutustoiminta sinänsä on myös liiketoimintaa, jolla on oma moraalinsa. 

Kun ihmiset kertovat tarinoitaan ja jakavat kokemuksiaan, sillä on aina vilpitön tavoite. Se on rakkautta ihmisiä kohtaan. Se on humanismia. Haluan että kuulet tämän. Kuulitko miten sille yhdelle kävi... ? Me elämme tarinoiden kautta miljoona elämää yhden elämän aikana.

Näiden tarinoiden siivittäminä me teemme päätöksiä, jotka johtavat siihen että teemme jopa ostopäätöksiä, kukin omien arvojemme ohjaamina. Tarinat kuitenkin vaikuttavat meihin ja arvoihimme.

Siirry työskentelemään verkossa, jotta voit jatkaa ongelmien edessä millä koneella tahansa.

Haluatko muuten tosiaan tietää miten tarina päättyy? 

Olisinko siis onnistunut kertomaan aidosti mielenkiintoisen tarinan alun? Voisin tietysti keksiä erilaisia lopetuksia... mutta ehkä odotetaan mitä oikeasti tapahtuu. Tarina ei ole vielä päättynyt, paitsi sen yhden työpaikan osalta jota en edes sitten hakenutkaan, koska kaikki tosiaan katosi kuin tuhka tuuleen ja aika meni ohi. Koneen osalta tällä hetkellä odotan vakuutuspäätöksen lupaamaa uutta konetta, josta joudun maksamaan sen hitsin omavastuuosuuden. 

Tietojen pelastaminen pääsee alkuun vasta sitten, kun olen saanut sen uuden koneen.  Sillä välin valmistelen jälleen uutta demoa lainakoneella... jota en voi suuremmin muutella, enkä virittää.  Aloitin siis täysin alusta, joten aikaa menee, tosin kertaus kun on opintojen äiti, niin homma etenee tosi juohevasti tällä kertaa.

Loppuratkaisu 1 :

Heräät yksin kotona kun puolisosi on töissä. Pöydällä on lappu, syö kulta jääkaapista leipiä. Luet päivän lehteä keittiön pöydän ääressä. Kahvi porisee. Avaat radion. Kohtalokas sinfonia... Ehkä hiukan liiankin tuttu... nooh antaa soida tämän kerran... Leivän päällä on savusiikaa. Aivan mainiota, juuri sopivan suolaista... Silloin pieni ruoto tarttuu kurkkusi... se ei irtoa ja kurkku alkaa turvota... Henki ei kulje. Ruoto ei irtoa. Tajuat viimeisen hetkesi koittaneen. Haluat kirjoittaa lapun puolisollesi, mutta et löydä edes lattialta kynää (joka roikkuu siinä jääkaapin ovessa). Tietokone on siis rikki. Otat puhelimen käteesi ja koetat muistaa hätänumeron, ei juuri nyt tule mieleen... mihin soittaisit... puhelimessasi on vain mikroblogipalvelun numero, johon lähetät tekstiviestin, joka julkaistaan heti netissä... joku voi lukea sen... sitten huomaat että puhelimessa on selkeä tarra, josta se hätänumero löytyy, valitset sen ja kuulet kuinka siellä vastataan. Et voi sanoa mitään, koska henki ei kulje... koputat puhelimeen jotakin morsetuksen tapaista ja menet avaamaan ulko-oven, alat nähdä valoa. Kaikki kirkastuu. Tärkeät hetket elämässi tulevat mieleen. Koko elämä on mennyt muutamassa hetkessä ja näet ne kuin toistensa läpi, päällekkäiskuvina. Kuinka se pieni asia johti tuohon ja ilman sitä en olisi tässä... ja tässä se nyt sitten oli... koko elämä. Hah. Melkoinen tomppeli. Voi toista... Seuraat teho-osaston katossa kuinka jonkun sydäntä käynnistetään. Sehän olet sinä itse!

- Heräät hillitön jyske pääkallossa ja olet vissiin kolauttanut kyynärpääsi. Puolisosi on paikalla. Kaikki ihmettelevät täpärää pelastumista. Kyse oli sekunneista.

Loppuratkaisu 2:

Kirjoitat tästä tarinan ja julkaiset sen netissä. Ihme tapahtuu. Siitä tulee hetkessä kuuluisa ja mainosmarkat kilahtavat kirstun pohjalle. Kirstu täyttyy ja sinut, tarinan kertoja, huomataan. Mediamyllytys alkaa. Annat lausuntoja ja haastatteluita ja esittelet kotisi uutta sisustusta lehdissä. Jokainen kapakkareissusi päätyy seiskalehteen ja skandaalit alkavat myydä iltapäivälehtiä. Tarinasi käännetään kaikille kielille ja saat lopulta palkintoja, mainetta ja kunniaa, kierrät lopun elämääsi maailmalla puhumassa elämästäsi ja siitä miten kaikki vain tapahtui. Elämästäsi kirjoitetaan valtavasti keksittyä aineistoa, eivätkä lapsenlapsesi saa ikinä selvää, mikä oli totta. 

1. Näytös

1. Näytös, johdatus tarinaan.

Koukkuun on tartuttu, älä pelota kalaa pois.

Tarina alkaa. Herätä luottamusta. 

Näytä tapahtumapaikka, eli olosuhteet ja henkilöt tilanteessa.

Vain yksi päähenkilö. Se, joka muuttuu tarinan aikana täysin.

Henkilöiden luonteet paljastuvat tilanteessa toiminnan kautta.

Henkilöt eli roolit:

Päähenkilö eli subjekti on samaistumiskohde. Henkilö, jonka kautta tarinaa katsotaan, joka muuttuu tarinan aikana, joka oppii jotain tai saa jotain, kuten arven, kunniamerkin, ylennyksen, viisauden... 

Alussa päähenkilö saa yleensä tehtävän lähettäjältä. 

Lähettäjä on usein jokin auktoriteettihahmo, joka ei itse voi suorittaa tehtävää, se voi olla myös sisäinen pakko tai kokonainen kansa.

Tehtävän olisi oltava lähes mahdoton, mutta ehkä jonkin taikaesineen, taidon tms. avulla siitä voi suoriutua.

Luovuttaja on saduissa henkilö, jolla kyseinen taikaesine on ja joka voi luopua siitä esim. joidenkin koettelemusten jälkeen. Koettelemusten tehtävä on myös valmistaa sankari tai päähenkilö varsinaiseen tehtävään, joten nekin voivat olla llähes mahdottomia.

Sankari on toisin kuin päähenkilö muuttumaton ja alusta loppuun hyvä. Taistelee vastustajaa, eli peruspahista vastaan ja auttaa siten päähenkilöä suoriutumaan tehtävästä. Sankari on epäinhimillisen hyvä ja tietysti myös aina oikeassa, ei siis mikään hyvä samaistumiskohde. Päähenkilö tai auttaja ehkä jopa ihailee sankaria, mutta ei haluaisi itse joutua samanlaisiin tilanteisiin.

Tehtävä perusmuodossa: Objekti on toiminnan pääkohde, joka on siis toimitettava vastaanottajalle, se ei saa joutua vastustajien haltuun. . Väliaikaisesti näin voi käydäkin, mutta lopulta tehtävä on kuitenkin suoritettava, tai sitten voi olla että objekti uhrataan, tai se vaihtuu, ja saavutetaankin jotain vielä parempaa. Objekti voi olla ihminen, asia tai esine. Se voi myös luoda potentiaalista toimintaa. Sanotaankin että; jos esim: ase näytetään alussa, sillä on jossakin vaiheessa ammuttava. Objekti voi olla myös aineeton, kuten juoksukilpailun voitto, viesti rakkaudesta, tai saada joku muuttamaan mieltään.

Vastaanottaja on henkilö, jolle objekti toimitetaan. Se voi olla sama kuin lähettäjä, mutta usein se on ihan oma henkilönsä, kuningas, prinssi, prinsessa, tietäjä, kansa, oma porukka... tms. jonka eteen halutaan nähdä vaivaa.

Vastahenkilö voi olla alussa samanlainen kuin päähenkilö, mutta ei muutu ja siten muutos päähenkilössä nähdään selvemmin. Voi myös olla niin että alussa päähenkilö ja vastahenkilö ovat vastakkaisia, lopussa taas enemmän samanlaisia, tai niin että he muuttuvat ikäänkuin toisikseen tarinan aikana. Vastahenkilö on joka tapauksessa kuitenkin vain selventämässä muutosta päähenkilössä. Sankarikin voi toimia vastahenkilönä.

Auttaja on päähenkilön kaveri tai ystävät, jotka auttavat tehtävän suorittamisessa. Usein on niin että heikko auttaja näyttää niitä tunteita, joita päähenkilö tai sankari ei voi näyttää (pelko), mutta silti pieni ja arka auttaja voikin - yllätys, yllätys, - olla avainhenkilö ratkaisun hetkillä. Auttajan tehtävä tarinan kannalta on tehdä uskottavammaksi, että sankari tai päähenkilö voi suoriutua tehtävästä.

Vastustaja on peruspahis, jolla voi olla myös apujoukkoja. Pahiksen on oltava vähintään yhtä voimakas, älykäs ja taitava kuin sankarin. Vastustajalla on kuitenkin jokin vaikeasti löydettävä heikkous, jota hyväksikäyttämällä se voidaan ehkä voittaa.

Luo tunnesiteitä henkilöiden välille. Sukulaisuus, työsuhde, rakkaus, verivelka, kunnia...

Jokin tapahtuma alussa sitoo henkilöt yhteen. Hyviä, mielikuvitusta kiihottavia tarinoiden lähtökohtia syntyy kun tapahtumapaikka ja itse tapahtuma eivät ole ihan itsestäänselvästi yhteensopivia.

Mörkö koulussa, hautajaiset maitokaupassa, erakko mediassa, stereotesti avaruudessa...

Henkilöt orkestroidaan tapahtuman alkutilanteeseen joka lähtee kuljettamaan tarinaa johonkin suuntaan, esitellään henkilöt nopeasti suhteissa toisiin, sillä pian... 

Äkkiä tapahtuu jotain, ja... esitellään samalla vielä vähän lisää, mutta nyt alkaa jo tapahtua...

Tapahtumat ja motiivi

Alussa tapahtuu jotain. Syntyy häiriö, se voi olla sattuma, jokin näennäisen merkityksetön, mutta epätavallinen tapahtuma. Jokin odottamaton asia toteutuu. Voisi siis odottaa että asiat menevät tiettyyn suuntaan, mutta juuri silloin tapahtuukin jotain muuta ja juuri se mitä ei voisi odottaa, tapahtuu. Tämä herättää paljon huomiota. Asioille löytyy yleensä nopeasti selitys tai syy, mutta miksei juuri sekin voisi olla jotain odottamatonta. 

Sattuma voi käynnistää tapahtumat, mutta ei voi olla ratkaisu. 

Nopeasti sattuma kuitenkin johtaa siihen, että ilmenee moraalinen ongelma, mysteeri, joka on ratkaistava. Jollei ongelmaa ole, ei tarinalla ole ratkaisuakaan.

Ongelma antaa motiivin toimia. Herätä voimakas tarve muuttaa asioita. Muutos on oltava aivan välttämätön.

On siis herätetty tarve, tai pakko tehdä jotakin. Vimmainen pyrkimys päämäärään. Intohimo. Pakkomielle. Päämäärä vain on kovin kaukana, eikä kukaan oikein tiedä miten siihen päästäisiin.

Syntyy aito epävarmuus: Toteutuuko tavoite ollenkaan ja jos, niin milloin ja miten ihmeessä?

Rakentamalla rakennetaan jännitettä.

Motiivit on hyvä ajatella myönteisen kautta:  

 - Poistan harmeja, hankin mielihyvää...

Tarkista että asiat ovat yleispäteviä, jolloin kuka tahansa voi ne ymmärtää. Tuo asiat lähelle, näin voisi oikeasti tapahtua ihan kenelle tahansa, täälläkin kotipuolessa. 

Termejä:

Hamartia on kohtalokas erehdys, joka kostautuu myöhemmin.

Anagnorisis Point of no return, teko jota ei voi perua.

Expositio altistuminen, tarkoittaa ensimmäisen näytöksen huippukohtaa, ensimmäiset pilvet kerääntyvät näytelmän taivaalle.

Sympatia on alunperin tarkoittanut myötäelämistä.

Yleispäteviä teemoja, joista helposti löytää myös niitä moraalisia ongelmia, ovat vaikka menestyminen, rakkaus, kosto... siis sellaisia yleisinhimillisiä ja tuttuja tunteita, jotka jokainen on kohdannut, tai tulee kohtaamaan joskus.

Ensimmäisen näytöksen tärkeimmät toimivat henkilöt ovat subjekti, eli päähenkilö ja lähettäjä joka antaa tehtävän. Vastahenkilö voi siis auttaa päähenkilön kuvaamisessa.

Tehtävä ei olisi vaikea ilman vastustajia, ehkä mahdoton ilman auttajia tai sankaria. Objektin on myös tultava selväksi ja yleensä tehtävä sisältää myös vastaanottajan. Vastustajista, luovuttajasta ja auttajista ehkä vasta puhutaan, mutta sekin on esittelyä, eivät sitten tule niin yllätyksenä, vaan on pikemminkin jotain mitä odottaa.

Aikaakin pitää käyttää, vaikka onkin paljon asioita. Kokonaisrytmin rakennus alkaa jo heti alussa. Alku vertautuu aina loppuun. Jotain tulee muuttumaan, alussa luodaan sellainen uskottava perustaso, josta pitää vielä olla varaa kiihdyttää.

Icebreaker. Jäänsärkijä. Asenne on alussa aina vähän varautunut. Mitä tää nyt on? Olisi hyvä jos joku henkilö heti alkuun näyttäisi, että kyse ei ole animoiduista roboteista, tai nukeista vaan ihan oikeista ihmisistä, joilla on järki tallella. (Etenkin jos kyse on nukke-animaatiosta). Joku aidosti hauska sattumus, persoonallinen tokaisu tai tapa toimia, jonka yleisö voi tunnistaa aidoksi.

Epälineaarisen tarinan aloittaminen

Mistä se (mitä tässä ollaan tekemässä) alkaa? 

Miten sinä löysit elämäsi vaikuttavimman tarinan?

Ahaa, tuossahan on tuommoinen...  Onko se mainos, linkki, flyeri, vai mikä? ...ja joku kiinnostuu näkemästään niin paljon, että seuraa johtolankaa kunnes saa selvän mistä oikein on kyse, ja lopulta jos kaikki on mennyt hyvin (tarinan kannalta), seuraa jopa sinne asti että miten se tarina päättyy. 

Jos tarina on hyvä ja tehnyt vaikutuksen se joku saattaa miettiä sitä jonkin aikaa, ehkä palata takaisin, ehkä suositella jollekulle, joskus oikein mestarillinen tarina tekee ihmiseen jopa koko elämän mittaisen vaikutuksen. Tai päätyy vaikka klassikoksi johon palataan sukupolvesta toiseen. 

Keskellä sitä kaikkea, aivan kuin se olisi odottanut...

Tekijän näkökulmasta homma alkaa jo paljon aiemmin. Siis jo sieltä missä se ei ole vielä alkanut. Esim sieltä missä se mainos, linkki tms. sijaitsee.  On olemassa jokin tausta tai ympäristö, jossa kerronta tulee tapahtumaan / alkamaan... ja sieltä se pitäisi siis sitten jotenkin erottua ja se pitäisi edes huomata. 

Sen ihan ensimmäisen vaikutelman pitäisi heti kertoa jotakin siitä mistä kokonaisuudessa on kyse. Se herättää nimittäin odotuksia, ja sen teoksen olisi sitten vastattava niitä odotuksia edes jotenkin. Jos odotukset on liian korkealla, seuraa pettymys. Jos taas annetaan odottaa liian vähän, on oltu turhan vaatimattomia.

Näkymättömät bussissa

Tosikertomuksessa kaksi kaveriani istuivat bussissa,  tavallisessa aamuruuhkabussissa menossa töihin, niinkuin joka aamu. He eivät paljastaneet kenellekään tuntevansa toisiaan, nousivatkin eri pysäkeiltä. Melkoisen rykimisen jälkeen toinen heistä ilmaisi olevansa janoinen, "Aaargh, olisipa lasi vettä. Ja toinen taas siihen että "saisiko olla lasi raikasta vettä? Ehkä semmoinen jossa on oikein jäitä?" - Todellako? Kyllä kelpaisi semmoinen. Ja niinpä kaveri ottaa povitaskustaan lasillisen vettä, jossa on mukavasti jäitäkin. Onnellisena janoinen juo veden ja palauttaa kiitollisena lasin vierustoverilleen, joka sujauttaa sen takaisin taskuunsa. Ja bussimatka jatkuu muuten normaalisti. Ehkä pitää kuitenkin tässä yhteydessä mainita, että toinen kaveruksista tuli myöhemmin kuuluisaksi Luikuri Tattisena, eli Taikuri Luttisena. Eli kaverit olivat jo tuolloin esiintymisen ammattilaisia. 

Tässä kokeiltiin niin sanottua näkymätöntä teatteria, jossa esityksen yleisö ei siis välttämättä koskaan oivalla tai tiedosta nähneensä esityksen. Ympäristönä toimii arkinen tilanne ja tarkkaavainen katsoja tunnistaa esityksen elementit esim liioitellun kohteliaasta dialogista ja yllättävästä käänteestä. Mutta ehkä voi myös olla että joillekin koko homma jäi mysteeriksi: Noin voi siis tapahtua ihan oikeasti, että jollakin nyt sattui olemaan lasi vettä taskussa.

Kehystys erottaa jotakin jostakin

Piilomainonta pyrkii sulautumaan tekstiin kokonaan. On lain mukaan väärin, jos mainos ei erotu varsinaisesta asiasta, sillä mainonnan tehtävä on yksinomaan kaupallinen. Asiat taas ovat niitä epäkaupallisia ja sinällään kulttuurisesti arvokkaita.  

Itse ajattelen kylläkin mainoksen olevan osa kulttuuria ja etenkin ajankuvaa, mutta juu allekirjoitan että mainoksen ei ole tarkoitus olla sisällä teoksessa, joskaan sitäkään ei voi täysin estää. Tuotteita tarvitaan esim tarpeistossa jne. Tällöin tosin puhutaan ns. product placementista joka on eri asia mutta tietysti myös tärkeä osa esim TV-bisnestä. Kylmä tosiasia on että esimerkiksi sarjoissa näkemäsi muodikkaat vaatteet, autot ja kellot, sun muut esineet on pääosin valmistajilta saatu ilmaiseksi, tai jopa kilpailutuksen jälkeen otettu mukaan maksua vastaan. Voidaan myös toisaalta ajatella, että kaikki teksti sisältää piilomainontaa, jos se sisältää asiaa, ollaanhan aina jossain mielessä kauppaamassa ainakin jotakin käsitystä, suuntausta, tyyliä tai ajattelutapaa. Brandi markkinoinnissahan suuri idea onkin että tuote mielletään liittyväksi johonkin isoon positiiviseen ajattelusuuntaukseen. Näin lopulta mainos leviää ilmaiseksi, kun siitä itsestään tulee esim menestyksen tai edistyksellisyyden merkki.

Takaisin asiaan. Mainoksen pitää siis kuitenkin erottua tekstistä jo lainsäädännönkin mukaan.

Teoksen, jutun tai tarinan on myös samalla tavalla rajattava itsensä irti ympäröivästä todellisuudesta, jotta se voidaan ymmärtää oikein. Ehkä juuri tästä syystä tauluissakin on perinteisesti ollut kehykset.

Entäs kun osa pitää upottaa kokonaisuuteen

On myös tilanteita joissa juttu on nimenomaan suunniteltu tiettyyn kontekstiin, käytettäväksi vain tietyssä tilanteessa ja ympäristössä, jolloin merkittävä osa sen voimaa ja toimivuutta tulee juuri siitä ympäristöstä. Tällöin voidaan ajatella että se tarkoituksellisesti upotetaan osaksi kontekstiaan, mutta tällöin se siis eroaa siitä sisältönsä ansiosta. Voidaan myös ajatella että teos muuttuu ympäristönsä osaksi tai moduuliksi ja menettää näin itsenäisen teoksen aseman. Osa onkin kuten näytös tai kohtaus esityksessä. Uskottava ja saumaton upottaminen onkin silloin yksi kriteeri, jotta teoksen ja/tai sen osan vaikuttavuus ei kärsi.

Huomio herätetään kehystämällä ja kontrastilla

Normaalitilanteessa kuitenkin ensin erottaudutaan ympäristöstä ja saavutetaan yleisön tarkkaavaisuus. Herätetään huomio. Kuinka se tapahtuu, riippuu siis tietysti siitä missä ollaan. 

Jos ympärillä on liikkuvia ja ääntelehtiviä objekteja ja hälinä on melkoinen, voi olla hyvin huomiota herättävää kun ei tehdä mitään. Ehkä on rauhallista kuin luonnossa, tuuli puhaltelee, lehti putoaa, laine liplattaa. 

Rauhallisessa ympäristössä voi taas jonkinlainen äkillinen liike, valonvälähdys, sopiva ääni tms. tulla kysymykseen. Energinen ja nopea rikkoo rauhan ja vie huomion hyvin tehokkaasti.

Kulmikkaassa ympäristössä kaari tai pehmeä linja saattaa erottua hyvin.

Kaarevassa ympäristössä ehkä päinvastoin kulmikas jne.

Etsi siis jonkinlaista vastakohtaa ympäristölle. Mutta ota jotakin myös mukaan, muodoista, väreistä...

Mieli uskoo mielellään, että vaatekomeron takaseinän kautta pääsee Narniaan.

Narnia ilman kulkuaukkoa... ei vain toimi !

Aloitustyyppejä

Ensimmäinen tapahtuma on koukku ja sen ympärillä on ihana lihava mato. 

Anna siis myönteinen ensivaikutelma... 

Ajankohtainen: - Tällaisina aikoina on aina...  Nyt kun... Kuulin juuri, että...

Henkilökohtainen: - Lapsena luulin... olen aina ollut...

Paradoksi: - Tiesitkö: totuutta ei voi todistaa todeksi ilman totuuden määritelmää !

Määritelmä: - Multimediateoksen on oltava vuorovaikutteinen, muuten se olisi vain audiovisuaalinen.

Kaksi mahdollisuutta:  Kumpi olisit? Sherlock vai Watson? 

- Pitäisikö sinun mielestäsi alussa olla jokin retorinen kysymys? 

Jopa vitsi tai kasku, jos se todella liittyy asiaan... no, ok, siis jos on tarkoitus mokata heti kättelyssä...

Aloituksen funktiot

Kerro suoraan, taloudellisesti ja tehokkaasti mistä on kysymys:

Tapahtumapaikka (ja -aika), 

Esittele kaikki henkilöt ja tilanne.

Perustunnelma voi välittyä ihan jo värimaailman kautta ja perus muodoista.

Aloitusta ei siis useinkaan kirjoiteta ihan ensimmäiseksi, 

joten sekin on siis hyvä tietää jo ennenkuin aloittaa kirjoittamisen...

Lex Nokia ampuu itseään jalkaan

Pirteän positiivinen ja väsymättömän energinen kokoomushallituksemme siis ajoi läpi ns Lex-Nokian ja pian työnantajasi urkkii lain voimalla sähköpostiviestejäsi. Nythän se on siis vieläkin laitonta, vaikka taitaakin olla jo yleinen käytäntö. Lakiesitys tarvitsee vielä presidentin hyväksynnän.

Ketterän sopeutumisen filosofia

Ei pidä masentua. Kun sinä itse teet asiat oikein, väärintekijät ovat edessäsi voimattomia. Toisin sanoen ja tarkemmin ajatellen työntekijän kannalta Lex Nokia ei ole välttämättä huono asia ollenkaan vaan kääntyy lopulta oikeastaan työnantajan omaan nilkkaan. Etenkin kun vaikuttaa vahvasti siltä etteivät työnantajat ole kiinnostuneita kryptografian historiasta ollenkaan, mutta se olkoon toisen jutun aihe.

Käännät asian eduksesi seuraavalla logiikalla:

1. Olet tietysti haluttu työntekijä joten työnantajasi etsii vinkkejä aiotko lähiaikoina vaihtaa työtä. 

- Miksi olisit työssä jossa haluat vain haukkua työnantajaasi sähköpostissa? 

- Jos olisit yritysvakooja tietäisit luonnollisesti jo valmiiksi, ettei sähköpostia voi käyttää sellaiseen.

- Jos sinulla on työaikanasi kovin paljon aikaa yksityisviesteihin, olet varmaan jo aika korkealla ravintoketjussa, pääministeri tms. joten tämä ei koske sinua.

2. Kun sinua kosiskellaan toisesta työpaiksta, jossa esim kaverisi/kolleegasi on jo töissä. Mietit voitko jutella asiasta avoimesti sähköpostissasi ollenkaan, tottakai, älä ota stressiä. Oikeastaanhan se on jopa suotavaa, voisitte jopa sopia asiasta että näinhän me juuri tehdäänkin. Ehkä ei ihan kaikkea, mutta jos esim sen verran että asia on arvattavissa. Pieni salamyhkäisyys tekee viestistä mielenkiintoisemman.

Asioista sopiminen ja jutteleminen esimerkisi ilman sähköpostin käyttöä ei ole mitenkään laitonta, tällöin voidaan sähköpostissa esim vain viitata keskusteluun. Miksi molempien tuntema asiasisältö pitäisi kirjoittaa viestiin? Sehän olisi omituista. 

Se että viestintän käytetään sähköpostia saa asian ilmeisesti työnantajataholle vaikuttamaan salamyhkäiseltä ja peitellyltä, tämä voi johtua siitä että työnantajasi ei suoraan kerro sinulle lukevasi sähköpostiviestejäsi, vaan haluaisi vain että se on laillista.

3. Varsinaisesti ei siis tarvitse välttämättä tehdä mitään. Saat sovitusti tai spontaanisti sähköpostia, jossa asiaan ( mahdolliseen työpaikan vaihdokseen ) viitataan vaikkapa epäsuorasti, puhutaan ehkä paremmasta palkkatasosta tai mitä nyt sitten puhutaankin niin kuitennkin yleensä varmaan jostakin asiasta, joka voisi olla paremmin kuin nyt. Sana palkka on varmaan tässä se avainsana, sen on esiinnyttävä jossakin, jotta työnantajan hakukone löytää viestin.

4. Jos tietojasi urkitaan saat pikaisesti palkankorotuksen tai ylennyksen ja asemasi paranee.

5. Nyt tiedät, että sähköpostiasi urkitaan, sinun ei tarvitse edes kysyä asiaa. 

Voit kokea olevasi haluttu ja tärkeä työntekijä. Tiedät että työnantajasi pitää sinusta huolta.

6. Jos tietojasi ei urkita, voit rauhassa jatkaa ja löydät ehkä piankin paremmin palkatun duunin ja ehkä myös samalla sellaisen työnantajan joka osaa pitää kiinni työntekijöistään ja ajaa heidän etuaan urkkimalla sähköpostiviestejä. Jatkat samaa rataa ja palkkasi nousee nousemistaan.

7. Joka tapauksessa urasi jatkaa nousujohteista kulkuaan.

Onko työnantajallasi varaa enää olla lukematta sähköpostiviestejäsi ?

- Riippuu tietysti siitä paljonko rahaa he sijoittavat sähköpostien lukemiseen ja siitä seuraaviin palkankorotuksiin. Myös pidemmällä aikavälillä lain palkkoja nostava inflaatiovaikutus voi olla yllättävä.

Toisaalta saman lain pohjalta voidaan kuka tahansa lavastaa yritysvakoilijaksi, joten ellet sitten hoida hyvin uutta tehtävääsi sinut voidaan tietysti korvata toisella. Tai sitten kun firman rahat on menneet urkintaan, sen sijaan että ne olisivat menneet töiden tekemiseen.

Saapa nähdä meneekö presidentin hyväksynnästä läpi, kun taitaa laki olla vieläpä ihmisoikeuksia polkeva. Yritysvakoiluahan tämä laki ei aidosti todellakaan estä.

Ajan hermolla 1

Puhelinoperaattorit ovat kriisissä

3G puhelimella saat yhteyden internetiin, mitään muuta ei sitten operaattorilta tarvitakaan maksa siis vain kiinteä kuukausimaksu ja esim puhelut ovat ilmaisia.

Skype tulee Nokia puhelimiin, olisikohan tullut vielä, ellei iPhone sisältäisi samoja ominaisuuksia? Jo miljoona käyttäjää on ladannut Skype For iPhonen

Kaksi nettilehteä cnet.news ja Mobile Today nostattavat kumma kohua. 

Heidän mukaansa englantilaiset matkapuhelinoperaattorit 02 ja Orange aikovat boikotoida Nokian kännyköitä koska pelkäävät N73 ja N97:n uusien Skype ominaisuuksien vievän tuloja. Skype puhelut kun ovat ilmaisia.  Nokia ihmettelee kohua, suhteet kyseisiin firmoihin ovat kuulemma kunnossa:

Asiasta seuraavaan:

Nettilehdet eivät ilmeisesti enää tee journalistista perustyötä eli tarkista asioita?

Eivät ehkä enää tee oikeatkaan journalistit, kuten voidaan päätellä siitäkin että kun ranskan ylpeyden, Jean Michel Jarren oscar -palkittu isä Maurice Jarre (Tohtori Zivago, Todistaja -musiikit) vastikään kuoli, muuan 22 vuotias kundi sai keksimänsä wikipedia -sitaatin ilmestymän jopa paperille painettavissa päälehdissä.

Jean Michel on muuten juuri tulossa suomeen 16.5.2009.