Shamanismista

Väärinkäsitys suurennuslasin alla

Miksi länsimainen kulttuuri on alkanut vieroksua shamanistista kulttuuria?
Yksi osasyy  voisi intiaaneja tutkineen kielititeilijän Michael Harnerin mukaan shamaanin puhetapa hänen kertoessaan tekemistään matkoista. Shamaanin matkat ovat länsimaisen ajattelun mukaan mielikuvamatkoja, mutta eivät shamanistisen ajattelun mukaan. 

Kun shamaani kuvaa muuttuneensa linnuksi ja vaikkapa lentäneensä kotkana jonkin paikan päällä ja nähneensä siellä ehkä vaikka peuralauman, voimme helposti kuvitella kuinka valistusajan kirkossakäyvä vakava ja järkevä ihminen on reagoinut tilanteeseen melkoisen voimakkaasti, (riippumatta siitä löytyykö se peuralauma kuvatusta paikasta). 

Toisaalta juuri 'tunne vihollisesi' - tyyppinen ajattelu ohjasi 1800 -luvun ruotsalaisia tutkijoita keskittymään juuri noituuteen ja lappalaisista julkaistut tutkimukset taas vahvistivat esimerkiksi merimiesten taikauskoisia käsityksiä suomalaisten merimiesten hallitsemista noitavoimista. Usein juuri suomalaiset heitettiin noitina mereen, kun merihätä uhkasi ja jotain piti tehdä.

Hengen vallassa vai transsissa

Juha Pentikäinen jakaa kulttuurit neljään ryhmään. Ensinnäkin on ne kulttuurit joilla on käsitemalli "shamaani", so. muutamat Siperian tunguusilaiset kansat. 

Sitten toiseksi ovat ne kulttuurit, joilla on sama ilmiö, vaikka shamaanin nimitys on erilainen. Näitä ovat useimmat pohjoisen Euraasian kulttuurit, mukaan lukien uralilaisten (suomensukuisten) kansojen ylläpitämät, kuten saamelaiset kulttuurit. 

Kolmantena ne kulttuurit, joilla on verrattavissa oleva ilmiö. Näitä ovat esimerkiksi Amerikan intiaanien tai polynesialaisten kulttuurit, ehkäpä australian aboriginaalit kuuluisivat tähän ryhmään myös. 

Viimeisenä tulevat ne kulttuurit, joilta tämäntyyppinen ilmiö puuttuu, joita ovat esimerkiksi afrikkalaiset perinteet; niissä ei ole henkimatkoja tekevää shamaania, vaan henget ottavat valtaansa sikäläisen noidan (possessio). 

Näin vastikään antropologisen filmin Nigerialaisen Joruba -heimon Santeria -menoista ja sen perusteella voi (teatteria jonkin verran tehneenä) selkeästi nähdä, että kyse on kehittyneestä "roolipelistä". Shamaaneja, jotka ovat tavallaan "harrastajanäyttelijöitä" on useampia eri jumaluuksia kohden ja sitten nämä "riivatut" shamaanit "näyttelevät" sovittuna päivänä, sovitussa paikassa pitkän draaman joka sitten tarinan keinoilla ratkoo asioita 'seurakunnan' nähden. Tietysti jokainen läsnä ollut "uskoo" näkemänsä aivan kuten me "uskomme" katsottuamme elokuvan, että tapahtumat olivat "tosia". 

Draaman jälkeen palataan takaisin normaalielämään, joten henkien "valtaan joutuminen" ei omasta mielestäni eroa juurikaan "transsiin vaipumisesta". Tekijät kokevat sen varmasti terapeuttisena, eivät traumaattisena kokemuksena. En usko henkiin, jotka valtaavat ihmisiä ilman heidän omaa osallistumistaan ja/tai suostumistaan, pikemminkin kyse on siis tietoisesta suggestiosta, uskon siis henkeen jonka loistava esiintyjä saa "nostatettua" tilanteessa.

Instituutiot kulttuurin kimpussa

Alkuperäiskansojen kirjoittamattomat uskonnot, shamanistiset traditiot. eivät siis ole irrallaan muusta kulttuurista vaan ne ovat elimellinen osa arkea. Uskontoa ja muuta elämää ei eroteta toisistaan erillisiksi. Aivan kuten taolaisuuden jin ja jang jotka ovat aina yhdessä ja toisistaan riippuvaisia. Uskonnollinen toiminta oli mukana kaikessa toiminnassa, joten sitä ei tarvinnut erikseen "harjoittaa". Oikeastaanhan vasta ns. suuret uskonnot irroittivat uskonnollisen toiminnan erilliseksi uskonnon harjoittamiseksi, joka vaati instituutioita kirjallisuutta ja oppineita, uskonnon eliittiä, ja synnytti yhteisöihin uusia valtarakenteita. Juuri kirjoitustaitoa levittämällä (etenkin luterilainen) kristinusko antoi tehokkaita menestymiselle tärkeitä välineitä ja oli siten tekemässä varhaista historiallista pohjaa nykyiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. Kirkko ja maallinen valta olivat siis sidottuja toisiinsa, vasta keskiajalla kirkko ja valtio alkoivat länsimaissa irroittautua toisistaan. Valistuksen aikana valtauskonnon levittäminen koettiin jopa itsestäänselväksi tehtäväksi.

Uskontojen alkumuoto tänään

Shamanismi on maailman yhteistä perintöä. Tapa ajatella ja toimia, joka on alunperin ollut kaiken uskonnollisen elämän lähtökohta. Helppo tapa kuvata shamanismia on todeta, että siitä puuttuu kolme keskeistä länsimaisen ajattelun kulmakiveä: 

1) Ihmisen asettamat rajat ihmisen ja eläinkunnan välille, sekä 2) elämän ja kuoleman välille, lisäksi 3) aikakäsitys ei ole lineaarinen. 

Shamanistinen ajattelu on siis helpompaa kuin länsimainen, kun lakkaa ajattelemasta lineaarisesti ja itsekkäästi on hieman nöyrempi todellisuuden edessä ja herkempi hetkelle ja rytmeille. Shamanistinen kulttuuri ei siis ole egoistista, ei kerää tavaraa tai omaisuutta, eikä tutki historiaa, sillä aika on syklinen. Tämä mahdollistaa terveellisen, yksinkertaisen ja selkeän elämän, jossa ihminen voi tässä ja nyt elää tätä päivää ja tätä hetkeä ja nauttia siitä tyytyväisenä, sillä hän ei pyri muuttamaan maailmaa tai jättämään jälkiään siihen.

Lisäksi erityisesti saamelainen kulttuuri on (tai ainakin oli vielä vähän aikaa sitten) pohjoisen pallonpuoliskon viimeinen kestävän kehityksen kulttuuri, jonka jalanjälki ei luonnossa näkynyt. Shamanistinen ajattelu ei ole myöskään kovin dogmaattista, mistä voisi pitää esimerkkinä saamelaisten ilmeisesti täysin vapaaehtoisesti ajatteluunsa liittämät katoliset elementit. Myös kristinuskon historia siis pohjaa (Mithralaisuuden kautta) shamanismiin, joten on nykynäkemyksen mukaan suorastaan irvokasta että sen varjolla on lähdetty kitkemään shamanistisia traditioita. 

Kurssi- ja liiketoimintaa

Uusshamanismi onkin tavallaan yritys palauttaa paikalleen pois kitkettyjä ja ehkä jo unohtuneita shamanistisia traditioita ja tutkia niitä käytännössä. Toisaalta se on mystikasta kiinnostuneiden ihmisten rahoista kiinnostunutta liiketoimintaa, jollaisena luonnonkansojen alkuperäisuskontoja ei missään mielessä voi pitää. 

Uusshamanismi syntyi 1960 -luvulla yhdysvaltalaisten antropologien tutkittua alkuperäisväestöjensä kieliä ja uskontoja. Castanedan kirjoituksilla oli varmasti vaikutusta asiaan, mutta Michael Harner loi antropologisten kenttätutkimustensa pohjalta suhteellisen järkeenkäyvän ja tiivistetyn opin. Kurssin, jonka kuka tahansa voi käydä ja oppia harjoittamaan modernia shamanismia, johon on tiivistetty ydinpiirteitä shamanistisista kulttuureista ympäri maailmaa. 

Arjen shamanismi

Tanskaan Amerikasta muuttanut Harnerin oppilas Jonathan Horwiz opetti 1990 -luvulla tätä menetelmää Suomessa Inarin opistolla. Satuin tuolloin (teatteriohjaajan työn kautta) osallistumaan kurssille ja huomasin yllätyksekseni, että olen tiedostamattani käyttänyt jo lapsuudesta asti monia kurssilla läpikäytyjä shamanistisia menetelmiä ja ajatustapoja. Toki suurin osa oli uutta, mutta koin ajattelutavan itselleni luonnolliseksi. 

Kurssilla läpikäydyt shamanistiset menetelmät ja niistä huokuva kulttuuri ja ajattelu saapui siis rapakon takaa intiaaneilta, mutta muistuttaa myös nyt yliopiston kurssilla läpikäytyä saamelaista ajattelutapaa niin hämmästyttävän paljon, etten voi olla mainitsematta sitä tässä. Ja juuri tämä seikka, että huomasin käyttäneeni ns. 'shamanistisia ajattelutapoja' spontaanisti, herätti minut huomaamaan että kun tuo sama ajattelu puetaan eksoottiseen 'vieraaseen, toiseen' kulttuuriin, siitä tuleekin kauppatavaraa, tai se käsitetään väärin ja siihen helposti sekoittuu jotakin alkuperäiselle asialle vierasta. On ryhdyttävä asian "harrastajaksi" ja sitten "harjoitettava" sitä, ostettava teoksia, välineitä, käytävä kurseja…

Eksotiikka on vierauttavaa

Jospa verrataan asiaa esimerkin vuoksi suomalaisille tuttuun ja jokapäiväiseen saunakulttuuriin, sekä siihen, miten se usein käsitetään ulkomailla väärin. 

Suomalaiselle sauna on "pyhä", joten siellä ei pidä ajatella juuri muuta kuin saunomista, siellä myös mieli puhdistuu samalla kun käy pesulla ja niinpä saunavuoro on sen verran tärkeä että se helposti menee muiden asioiden ohi tärkeysjärjestyksessä. 

Vieraasta kulttuurista tuleva ihmettelee miksi koko sauna on niin tärkeä ja seuraavaksi oivaltaa alastomuuden ja liittää sen erotiikkaan ja näin alkaa mieli heti kuljettaa ajatuksia suomalaisen mielestä 'väärään suuntaan'. Eihän suomalainen ole mikään perverssi itsensäpaljastaja, esim. erektio saunassa olisi valtavan suuri sosiaalinen häpeä. Suomalaisen on vastaavasti oltava hyvin varovainen katsoessaan itselleen 'vierasta', eksoottista kulttuuria, ettei lähde tulkitsemaan asioita liian pitkälle. Voiko aito ja alkuperäinen kulttuuri voi näyttäytyä eksoottisena itselleen ?

Kulttuuri pakastimessa

Kielitieteen opiskelijana törmäsin faktaan, jonka saksalaiset kielentutkijat ovat löytäneet. Sen mukaan kieli muuttuu suurissa keskuksissa nopeiten. Siis siellä missä on paljon kielikontakteja ja enemmän ollaan kosketuksissa vieraisiin kulttuureihin, kieli muuttuu, kun syrjäseudulla kieli ei muutu vaan pysyy ennallaan. Näin kielet ovat itse asiassa syntyneet, kauemmas keskuksesta muuttaneet ovat säilyttäneet vanhan puheen, ja lopulta kun aikaa on kulunut kylliksi, keskuksen kieli on muuttunut heille käsittämättömäksi, uudeksi kieleksi. Teorian mukaan siis periferiassa kieli säilyy ja suomen kieli, äidinkieleni, on tavallaan ugrialisen kielialueen jääkaappi, jossa on säilynyt erittäin vanhoja ilmaisuja. 

Mutta jos suomen kieli on jääkaappi, niin saamen kielialue on sitten pakastin, saamen kielessä onkin säilynyt joitakin ilmaisuja jotka ovat kadonneet jo suomen kielestä mutta voidaan rekonstruoida saamen kielen avulla. Samalla tavalla voisi ajatella että saamelaisten myyteissä olisi tallella jotakin vielä alkuperäisempää kuin suomalaisten ja muiden pohjoismaalaisten myyteissä. 

Myyttien alkuperä pakastimen pohjalla?

Koko pohjoisen pallonpuoliskon on sanottu olevan karhumyytin aluetta. Karhuun liittyviä myyttejä kertovat ainakin goottilaiset, suomalaiset, saamelaiset, karjalaiset, ostjakit, vogulit, ainut, jopa navajot. Arktinen alue onkin karhun tähtikuvion Arctuksen alla. 

Saamelaisista tulisi ensin mieleen Poro. Mutta ilmeisesti porotalous on opittu vasta verrattain myöhään. Karhun talja esittää edelleen tärkeää osaa myyteissä, vaikka peura onkin siirtynyt pääosaan. Kaikilla pohjoisilla kulttuureilla on myös jokin taivaan napaan, pohjantähteen liittyvä myytti. 

Saamelaisten myytit tuntuvat olevan aina liittyneenä johonkin käytännölliseen asiaan, tai selittävän muuten vaikeasti selitettävän seikan, kuten vaikkapa omituisena syntyneen lapsen selittäminen vaihdokkaalla. 

Kiinnitin huomioni yhteen piirteeseen; maahiset, (gufihtar, vihtar, ulda, huldra, metsästäjättäret, kanij, aaveet, urkkijat ... ) Heitä siis pidettiin saamelaisten ajatuksissa kauniimpina, rikkaampina, tavallaan ideaalisina saamelaisina. 

Tästä mieleeni nousi Aristoteleen runousopissa mainittu asia, että antiikin tragedioiden hahmojen on samalla tavalla oltava meitä parempia, ihanteellisia, hyveellisia, mutta ei kuitenkaan aivan täydellisiä, jokin heikkous heilläkin on oltava. Tragedioiden hahmot kuvasivatkin usein puolijumalallisia hahmoja ja myyttisten tarujen kuuluisia henkilöitä. 

Vastaavasti komedioiden hahmojen on oltava meitä huonompia, hiukan naurettavia. 

Kuten staalo (stallu), joka kuvattiin voimakkaana mutta tyhmänä, ja joka on siis helppo ryöstön kohde ja siten potentiaalinen "ansaittujen" rikkauksien lähde. Sadut, tarinat ja myytit ovat kumma kyllä lähestulkoon samoja joka puolella maailmaa. 

Myyttejä (myös antiikin kreikan vastaavia) ehkä voisikin tutkia "saamelaisesta näkökulmasta" siten, että tätä kautta löytyisi myytin alkuperäinen käyttötarkoitus ja sen psykohistoriallinen merkitys. Jäin siis tutkimaan myyttien yhteisiä aineksia:

Joitakin myyttien yhteisiä piirteitä

Monista karhun jälkeläisistä on tullut kuuluisia merkkihenkilöitä. 

Suomen ensimmäinen tarumainen kuningas ja josta polveutuvat englantilainen Huntingtonin jaarlisuku, Ruotsin, Norjan ja Tanskan kuningassuku ja korealainen hallitsijasuku ovat saaneet alkunsa karhun ja neidon avioliitosta. 

Vähemmän kuuluisiksi ovat jääneet koltat ja monet suomalais-ugrilaiset kansanheimot sekä Pohjois-Amerikan metsästäjäintiaanit, mutta karhumyytti ei rajoitu pelkästään pohjoiseen, vaan jälkeläisiä on jopa pitkin välimerta:

Zeuksen ja Kalliston jälkeläisestä Arkaksesta tuli arkadialaisten kantaisä. 

Karhun ja Polyfonten avioliitosta syntyneet Oreios ja Agrios

Tunnettuja karhupoikia ovat olleet lisäksi esim Beowulf ja Odysseus 

Kolme sisarta eri kulttuureissa

Mielenkiintoista on myös että saamelaisten "akka" -jumaluuksille voi nähdä paralleeleja antiikin kreikan ja rooman jumaluuksissa. Uksáhkká (’oviakka’) muistuttaa portti-jumaluutta jollainen on esim Janus. Juksáhkká, 'jousiakka' muistuttaa metsästyksen jumalatarta Artemista tai Dianaa. 

Toisaalta se seikka, että he asuvat maan alla (kodan kohdalla) voisi liittää nämä kolme sisarta myös kostottariin eli Erinyksiin, jotka maan alla rankaisevat niitä jotka väärin vannovat. Heidät kuvattiin kammottaviksi naisiksi, joilla on siivet, käärmeitä hiuksissaan, surukaapu tai metsästäjätären kengät. Haarapäisen kepin yhteys käärmeisiin voisi olla se että sellaisella kepillä on käärmeitä aina hallittu. Metsästäjättären kengät ja jousipyssy ovat myös jotenkin saman henkilön asusteita.

Teisifone vahti Tartaroksen portteja yötä päivää yhä alemmas kulkevia sieluja (oviakka? )

Megaira oli kaunan mustasukkaisuuden ja kateuden aiheuttaja ja sai tekemään aviorikoksia, ( = haara akka?) 

Alekto taas rankaisi moraalirikkomuksista, kuten vihasta toisia ihmisiä kohtaan
( jousiakka? ). 

Kostottaret syntyivät veritipoista kun Kronos kuohitsi Uranoksen. Kuohinta liittyy saamelaisilla ainakin hauskoihin Staalo-tarinoihin. 

Staaloiksi voisi ajatella lähikulttuureiden edustajia, ovathan saamelaiset itse pieniä, nopeita ja ketteriä. Mutta tarinoilla voisi ajatella olevan myös merkityksiä kauempaa menneisyydestä. Joissakin yhteyksissä on esitetty suomalaistenkin peikkotarinoiden kohteena olevan esim edeltäjämme neardenthalin ihmiset, joiden kanssa lajimme eli huomattavasti paljon kauemmin kuin nyt on eletty öljy- tai sähkövalon kanssa. 

Barbaarit

Myös viikinkisoturit eli Berserkit tulivat kuuluisaksi kyvystään muuttua karhunhahmoisiksi tai ominaisuuksiltaan karhumaisiksi. Vanhoissa Norse –taruissa Berserkit olivat sotureita, jotka uskoivat karhun voimaan. Berserkit nimitys tulee sanoista ’bar/ber’ eli karhu ja ’sark/serk’ eli paita. 

Taisteluun lähtiessään he pukivat ylleen karhunnahkapaidan, jota he olivat hoitaneet yrttien ja öljyjen kanssa. Puvusta saivat he vahvuutta, sisukkuutta ja eläimen taistelutahdon itselleen. Näin he olivat taisteluissa entistä voimakkaampia ja turvassa, koska kukapa nyt olisi uskaltanut käydä karhun kimppuun. He tunsivat itsensä kuolemattomiksi. Myöhemmin jotkut kansat tosin kutsuivat heitä barbaareiksi…

Rumpujen symboliikka

Myös noitarumpujen symboliikka on myös hyvn mielenkiintoinen aihe. Etenkin erilaiset lukutavat, joiden voisi kuvitella syntyneen paitsi eri paikoissa, toki myös eri aikoina. Tähän voisi joskus tulevaisuudessa saada lisäinformaatiota, jos näihin päiviin säilyneiden rumpujen ikää voitaisiin tutkia esim radiohiiliajoituksella. 

Itseäni kiinnostaa erityisesti spiraalimainen lukutapa, joka toistui saamelaisten lasten piirroksissa, ja sen suhde kerrokselliseen lukutapaan, jossa rummun alueet jaetaankin vertikaalisesti lohkoihin. Tuntuu itsestäni (ihan intuitiivisesti) siltä, että kerroksellisuus olisi voinut tulla myöhemmin ja spiraalimainen lukutapa, syklisenä olisi vanhempaa perua.

Rumpujen lukutapoja voisi myös koettaa soveltaa keskiajan kirkkojen kuvituksiin, (ellei niin ole jo tehtykin). Kirkoista voisi myös löytyä joitakin vastaavuuksia kuva-aiheissa.

KIRJALLISUUS 

Saamentutkimus Tänään (Irja Seurujärvi-Kari, Petri Halinen ja Risto Pulkkinen 2011)

Med tre röster och tusende bilder – om den samiska trumman (Christoffersson, Rolf 2009)

The Way of the Shaman, a Guide to Power and Healing, (Michael Harner 1982)

Symbolit: piilotajunnan kieli. ( Jung, C. G. 1991)

Aristoteles IX, Retoriikka, Runousoppi (Aristoteles, 330 -320 eaa,. Paavo Hohti, 1997)

LINKKEJÄ

 http://karhuseura.net/progradu/pro_karhumytologia.php  pro gradu Seija Ruponen 2004

 http://www.shamaaniseura.fi/sh11.htm shamaaniseura ry

 http://www.shamanism.dk/  Scandinavian Center for Shamanic Studies

 http://fi.wikipedia.org/wiki/Saamelainen_muinaisusko wikipedian artikkeli

Suomalaisen taidejärjestelmän kehityksen pääpiirteet.

Missä suhteissa suomalainen taidemaailma ja sen kehitys poikkeaa siitä kuvasta, jonka taidejärjestelmää koskevat yleiset teoriat välittävät länsimaisen taidemaailman kehityksestä?

Tausta: Länsimaisen taidemaailman kehittyminen

Esimoderni aikakausi    

Aikaa joka vallitsi ennen modernin ajan alkua kutsutaan nykyään esimoderniksi.

Tuolloin vallinnut ajattelutapa näki maailman ehkä eheämpänä, yhtenäisempänä kuin nykyään vallitseva ajattelutapa, tosin tuolloin suhtautuminen tietoon oli aivan toisenlaista kuin nykyisin. 

Skolastikkojen mukaan logiikka pohjautui auktoriteettiin, joten vaikka jossakin ei olisi nykyajattelun mukaan loogisesti mitään järkeä, asia on silti niin jos auktoriteetti niin sanoo. Mikä on kirjoitettu, niin on. 

Myös mystiikalla oli tärkeä osa kaikessa inhimillisessä toiminnassa. Esimerkiksi kemiallisia kokeita tehdessä oli osattava lausua myös oikeat sanat.  Antiikin ajattelijat olivat tärkeitä. Aristoteleen mukaan ihmiselle on luonnotonta tuottaa jotakin yli tarpeen, pelkästään voiton tavoittelemiseksi. 

Maaseudulla mekaaninen solidaarisuus piti yhteisön kasassa, maaseudulla ei siis kasvateta yksilöitä.

Varhaismoderni aika 

Alkoi tieteen alkaessa nostaa päätään valistusajalla.

Ranskalainen Charles Perrault (1628 - 1703) kertoili Luvig XIV:n hovissa yhä lapsille kerrottuja Hanhiemon tarinoita. Hän kirjoitti: "Kaunis antiikki on kunnioitettavaa aikaa, mutta en usko sen milloinkaan olleen ihailtavaa. Katselen muinaiskansojen miehiä polveani notkistamatta. He ovat suuria, se on totta, mutta ihmisiä kuten mekin."

Skotlantilainen Adam Smith (1723-1790 ) kirjoitti 1776 teoksen Kansojen varallisuus, jossa hän esitti idean markkinataloudesta, näkymättömästä kädestä joka ohjailee ihmisten toimintaa vapaassa taloudessa. Häntä voidaan pitää nykyaikaisen taloustieteen isänä. 

Ajattelu antiikkia kohtaan oli muuttunut. Edistysuskon tunnukseksi tulikin taistelu jossa antiikki häviää modernille.

Talous irtautui näin ensimmäisenä omaksi alueekseen, jolla vallitsee omat lakinsa. Kysynnän ja tarjonnan laki, markkinavoima, jota kukaan ei voi hallita, vaan jonka tulisi johdattaa meidät kohti vaurautta ja onnea. Mielenkiintoista on että tässä voidaan (ehkä hiukan vinoon katsomalla) nähdä tietynlainen uusi jumalanäkemys. 

Markkinavoima on pyhä ja koskematon, jota ihminen ei voi hallita ja jolle meidän tulee uhrata jokapäiväinen vaivannäkömme. Rationaalinen ajattelu on siis synnyttänyt ei-aineellisen, abstraktin, (maagisen?) käsitteen joka konkreettisesti ohjaa inhimillistä toimintaa, vaikka rationalismin piti nimenomaan vapauttaa meidät maagisuudesta.

Sekularisaatio, maallistuminen, joka alkoi jo 1500 - luvun uskonpuhdistuksesta, jossa keskeinen ajatus oli käyttää kieltä jota kansa ymmärtäisi. Talouden irtauduttua omaksi alueekseen, rationalismi levisi uskonnon alueelle. Protestanttinen kirkko halusi 1700 luvulla puhdistautua maagisuudesta ja luoda uskonnosta järkeenkäyvän elämäntavan. Lopulta kuvat kiellettiin kirkoissa ja uskonnosta näin häädetty maagisuus jäi tavallaan taiteilijoiden huostaan.

Vielä 1700 luvun sääty-yhteiskunnassa oli vallassa metafyysis-uskonnollinen käsitys taiteesta ja kaikesta, asiat olivat annettuja, ikuisia, jumalasta. Taide on toisaalta maksajan määrittelemää ja sen tehtävä on osoittaa tilaajan valtaa ja mahtia, asiakkaina onkin ruhtinaita ja hoveja.

Klassinen moderniteetti 1750 - 1960

Uskonto levittää lukutaitoa ja saa 1700 -luvulle tultaessa sitä kautta välillisesti aikaan valistusaatteet. Rationaalisuudesta alkaa tulla sivistyksen mitta, vapaa-ajattelijoita ja ateisteja alkaa ilmestyä. Porvarissääty alkaa nousta uusien tuontituotteiden ja merkantilismin myötä valtaan aluksi hollannissa, englannissa, ranskassa ja yhdysvalloissa jo 1800-luvun alussa.

Yksilöiden ajattelutapa muuttuu individualistisemmaksi ja perinteiset sosiaaliset siteet muuttuvat. Orgaaninen solidaarisuus perustuu työnjakoon, jokaiselle yksilölle on paikkansa. Ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan, mutta yksilöitä, yksilöllisiä

Taiteilija alkaa luoda taidetta taiteen vuoksi. Arvojen erittely tapahtuu taiteessa. "Kunstfremd" = taiteelle vieras. 

Teollistuminen ja massatuotanto alkaa kun hiilikäyttöinen höyryvoima otetaan käyttöön aluksi tekstiilialalla, sitten liikenteessä. Teollistumisen myötä luovutaan sivistysporvariston ihanteesta jonka mukaan ei koskaan tuoteta yli tarpeen.Teollistumisen myötä alkaa myös sosiologian tutkimus. Lopulta sähkön käyttö mullistaa kaiken.  

TYÖNJAKO

Funktionaalinen eriytyneisyys 1700 -luvulla ( Niklas Luhman  1927-98, Koonnut Sevänen 2010 )

Yhteiskunnan eri osa-alueet eriytyvät vähitellen ja syntyy autonomisia järjestelmiä, joille kullekin muut alueet toimivat vain ympäristönä.

Funktio Media Koodi

Talous Raha Maksettu / Maksamatta

Politiikka Valta Vallassa / Marginaalissa

Oikeus Laki Lain puitteissa / Lainsuojaton

Tiede Totuus, tieto Tosi / false

Taide Taiteen tehtävä* Taidearvostelma / kritiikki**

Urheilu Ottelu Voitto/tappio

Terveys Sairaus Terve / Sairas

Intiimi Rakkaus Läheisyys / Erossa

Uskonto Usko Pyhä / Profaani

Koulutus Oppi Pätevä / Epäpätevä

Alunperin Luhman ajatteli taiteen median/tehtävän olevan *kauneus ja koodin siten **"kaunis / ruma", mutta hän korjasi käsitystään 1990 ja vaihtoi tilalle taiteen tehtävän/median olevan *Todellisuuden kontingentin luonteen näyttäminen. Ja taidearvostelma/koodi jolla taidetta voidaan arvioida on yksinkertaisesti onnistuuko se siinä vai ei, eli **toimii / ei toimi.

Reaalimaailma ei siis ole ainoa mahdollinen vaan Taide nimenomaan ainoana voi

näyttää meille vaihtoehtoisia maailmoja. Mistä tulee siis maailman kontingentti (ehdollinen) luonne. Vastapareja voisi olla näin: Ylevän juhlava vastaan arkinen ja karkea

Siro ja hienostunut vs. groteski, burleski...

Lisäksi maailma voi olla Koominen, traaginen, lyyrinen, eeppinen jne

Autonomiaestetiikka

Ranskan vallankumous  1700 luvun lopussa oli aikalaisilleen hyvin merkittävä tapahtuma. Ensin sitä tervehdittiin riemulla, uuden ajan alkamisena, mutta pian, terrorin ryöstäydyttyä, koitti valtava pettymys. Sellaiset ajattelijat kuten J.W.Goethe, F.Schiller, ja Beethoven olivat suunniltaan surusta. 

Heräsi uusia ajatuksia:

On ensin muutettava ihminen ja sitten vasta yhteiskunta, muuten päädytään barbariaan.

Taiteen pitää olla etäällä ja vaalia tietoisuutta paremmasta, humaanimmasta maailmasta. Usko humanistiseen aateperintöön tuli vallitsevaksi. 

Mathew Arnold ja John Ruskin edustivat sellaista sivistysporvaristoa, jotka loivat modernin taideinstituution periaatteet: 

Esteettinen ja ehjä on vastavoima todellisuudelle

Taide vihjaa meille jostakin paremmasta, ihminen voi taiteen myötävaikutuksella kuvitella paremmasta maailmasta

Ensin erotetaan onko jokin taidetta.  (Vihjeiden perusteella, annetaan signaaleja jotka kertovat mistä on kyse) Voihan muuten olla kyseessä valtaseremonia tms. Sitten otetaan taiteen koodit käyttöön ja ja ryhdytään katsomaan toimiiko, näkyykö maailman kontingentti luonne...

Realismi ja naturalismi 1800 luvulla Kyseenalaistaa kauneuden. 

Totuus ennen kauneutta!  - Minna Canth: 

Tutkin maailmaa, en tee kauneutta - Picasso

Marcel Duchamp tuo valmisesinetaiteen La Fontaine teoksellaan 1917 kaikkien tietoon.

John Heartfield 1891-1968  Adolf the superman 1930

Vastaanottaja hakee eheyttä ja kauneutta sekä estetiikkaa, vaikka taiteilija kuinka sitä vastaan rikkoisi

Kypsä, globaali, tai refleksiivinen moderniteetti 1960-1980 taitekohta

Moniarvoisuus, individualismi, epähierarkkisuus, yhteisöt

Post moderni aika 1970 luvulla kritiikki modernia kohtaan alkoi olla niin suurta että voidaan puhua modernin ajan lopusta  ja sen jälkeisestä ajasta. Voisi kiteyttää, että postmoderni aika halusi katsoa asioita useammasta kuin kahdesta suunnasta kerrallaan.

Post development ajattelu hylkää kehityksen. Kehitysmaiden kehittäminen johtaa heidän mukaansa vain onnettomuuteen. Kehityskriitikoita ovat esim Pentti Linkola, Lasse Nordlund

Adorno  - Art As a Sosial System Taide ei saa lohduttaa. Askeettinen modernismi. Totuus! 

Siegfried J. Schidt 1980-90 esteettisyyskonventio on vallassa!

Teoksia arvioidaan esteettisten ja taiteellisten mittapuiden pohjalta

ei moraalisten, kaupallisten, kognitiivisten, (tiedollisten), poliittisten, tai käytännöllisten jne mittapuiden pohjalta.

Niitäkin voi käyttää, mutta vain alisteisena esteettiselle.

POLYVALENSSI Moniarvoisuuskonventio

Vastaanottaessaan ihminen saa vapaasti tulkita teoksia ja suhteuttaa ne omiin arvoihinsa

Oikeus ja vapaus toteuttaa ja rakentaa subjektiviteettia, omaa identiteettiään ja persoonallisuuttaan

Taidemaailman nykyhetki

Erkki Seväsen Taide Instituutiona ja järjestelmänä (Sevänen 1998) teoksessa se, mikä on taidetta määräytyy edelleen (kuten Bourdieulla) institutionaalisesti ja sosiaalisesti ja (enenevässä määrin) autonomisen taidemaailman itse-ohjaamana. Teoreettisena pohjana Sevänen käyttää sekä klassisia modernisaatioteorioita (Weber, Durkheim) että postmodernin ajan kirjoittajia (kuten Schmidt, Bûrger ja Habermas). Keskeinen käsite on eriytyminen (distinction) joka on vähitellen  johtanut taidemaailman autonomiaan. Länsimainen taidemaailma ei kuitenkaan sellaisenaan ole sovellettavissa suomen olosuhteisiin, jossa taiteella on ollut kulttuurimme nuoruudesta johtuen selkeä tehtävä luoda kansallista identiteettiä, mikä ei siis ole merkki taiteen autonomiasta, päin vastoin. 

Sevänen tekee selväksi että taide on edelleen instituutioiden luokittelun vallassa vaikka taiteen piiriin lasketaankin nykyään vaikkapa muoti ja käsityö. taiteen ja ei-taiteen raja on siirtynyt mutta yhä olemassa. Taiteilijan on edelleen lunastettava paikkansa kentällä ja löydettävä tukea mieluiten taiteen kentän sisältä. Bourdieun habitus -käsite sovellettuna suomen olosuhteiseen merkinnee suunnilleen taiteilijuuteen sopivaa, uskottavaa olemusta. Siihen liittyy myös sosiaalinen pääoma, eli esimerkiksi kyky tuottaa taiteilijalle sopivaa puhetta taiteesta.

Päätelmiä

Tähän liittyen huomasin ajattelevani lausetta sosiologian "vapauttavasta vaikutuksesta". (Bourdieu Makujen metamorfoosi ) Sosiologin on selvästikin ollakseen uskottava sosiologi, myös käytettävä uskottavaa tieteellisesti pätevää kieltä ja siten siis ensin hankittava sosiaalista pääomaa, arvosanoja ja pätevyyksiä. Hänen on perusteltava ajatuksensa toisten uskottavien sosiologien ajatuksilla tai oltava ainakin uskottavasti dialogisessa suhteessa niihin, vaikka ei jakaisikaan kaikkia näkemyksiä heidän kanssaan. Hänen on siis hankittava sosiologin habitus. Tämä ei mielestäni ole kovinkaan vapauttavaa, vaikka sen tiedostaa, vaan se  pikemminkin rajoittaa yksilön spontaania ajattelua ja ajatuksien ilmaisua huomattavasti. 

Päättelyni pohjalle totean (siis kuten klassisessa sosiologiassa), että jos jokin myy hyvin se ei voi olla hyvää taidetta, ja kääntäen jos jokin on hyvää taidetta se ei voi myydä. 

Analogisesti tähän sopii tilanne, jossa yksilö ei habituksessaan kylliksi demonstroi ammattilaisuuttaan ja pidä yllä korkeaa palkkatoivomusta, eikä siksi ehkä ole yhtä uskottava sosiologi. Mutta kun hän niin tekee ajatuksetkin alkavat kuulostaa heti uskottavammilta. 

Sama ajatus voisi tulla siis joltakulta joka on tutkinut asiaa koko elämänsä saamatta siitä palkkaa, mutta nyt koska siitä ei makseta, ajatus vaikuttaa huonommalta ja vähemmän kannatettavalta. Kuka tahansa voi siis kävellä kauppaan, ostaa puvun, solmion ja alkaa heti puhua viisaita. (Tietysti kannattaa lukea muutama sosiologinen avainsana, ja käyttää sopivia termejä niin täydestä menee.)

Huomasin myös jääväni miettimään onko sosiologian tehtävä tosiaankin vain hahmottaa koko maailma. Kuinka yleisellä tasolla silloin joudutaan liikkumaan ja missä silloin on sosiologian oma autonomia ja ilmeisesti sosiologian pitää tällöin tutkia myös sosiologiaa, omia toimintaperiaatteitaan sosiologisesti, eli itsereflektoida. Eikö tällöin ole vaarana että sosiologia pyrkii vaikuttamaan tutkimustuloksiin jotka koskevat sitä itseään? 

Omasta mielestäni tätä voi pitää yhtenä taiteistumisen ilmiönä. Taiteellinen tuotantoprosessi, tai ainakin sen tapa luoda uusia arvottamistapoja ja käyttää omia mittapuitaan on leviämässä taiteen ulkopuolelle. Tosin tällöin ehkä tehtäisiin sosiologiaa sosiologian itsensä vuoksi ja arvostella tuloksia vaikkapa sen perusteella kuinka sosiologiamaisia ne ovat. 

Johdattaessaan Bourdieun ajatuksiin esipuheessaan J.P.Roos  mm. huomauttaa, että Bourdie kerran puhui opettajille (opettajan ominaisuudessa) ja (ehkä hieman sokeana omalle puheelleen) huomautti opettajien syyllistävästä puhetavasta ja sen haitallisuudesta, kun tuohtunut opettaja kommentoi -"Mutta tehän käytätte sitä itsekin... ". Kiinnostuinkin itse tutkimaan seuraavaksi hieman lisää uudempaa sosiologiaa onko reflektoiva sosiologia tosiaankin myös itsereflektoivaa.

Pakastearkun järjestäminen best practice

Kuinka pakastin sulatetaan oikein? 

Sulata pakastin tammi-helmikuussa kun on kovimmat pakkaset. Kaikki vaan lainalaatikkoon (tai jos ei ole muovisäkkiin) ja ulos. Peitä laatikko, ettei lumi sada sisään tai elukat pääse apajille.

Jätä sitten pakastimesta luukku auki. Ilman sähköjä jätetään sulamaan yön yli. Älä rupea raaputtelemaan jäitä irti, pakastin menee pilalle, rikot herkän pinnan ja palellutat sormesi. Anna sen sulaa rauhassa. 

Seuraavana päivänä, tai kun kaikki on sulanut vedeksi, tyhjennys ja pesu. Jos pohjassa on korkki sen voi avata ja vedet valuu lattialle. Katso käyttöohjeista, voi olla joku tyhjennysletku tms.  Kuivaus pehmeällä liinalla. Suihkaus käsidesiä tappaa loputkin mikrobit. Siirrä tyhjä pakastin paikaltaan ja imuroi nyt samalla sen takaa vuoden (parin) pölyt pois ja pese lattia. 

Pakastin paikalleen ja takasin kylmäksi (virrat päälle). Koska paketit ovat jääkylmiä pakastimen kylmeneminen ei kestä tosiaankaan kovin kauaa, joten sähkön säästö  on mojova. 

Palkitse itseäsi jollain hyvällä, olet sen ansainnut. Olet nimittäin tehnyt niin kuin tehdä pitää, jos pakastimen omistaa. Ja miksei omistaisi auttaa se vaan. 

Laita rasiat perälle, ne on kauimmin säilytettäviä, tee niistä muistio: Milloin pakastettu kuinka paljon mitäkin ja miten esikäsitelty. Arvioi viimeinen käyttöpäivä tai parasta ennen ja merkkaa se kalenteriin.

Järjestys on siis tämä ja sitä ei voi kyseenalaistaa, ellei tiedä paremmin: 

Pahvilaatikot keskelle alas, mielellään niin että näkee mitä niissä on.

Näitä siis tarvii usein ja vaihtuvuus on nopea. Pizzaa, kebabia, nugetteja, kalapuikkoja yms. Laatikot voi myös olla isokokoisia, joten ne tähän keskelle, mihin mahtuu. Laatikot pysyy päällekkäinkin järjestyksessä, ei siis pusseja tänne sekaan. 

Jos joskus pitää äkkiä jäähdyttää jotain, laatikoiden päälle saa melkein tasaiselle alustalle ehkä asetettua vaikka kulhon. Ei muuten onnistu, jos laatikoiden välissä on pusseja tai laatikot on sikin sokin sekasin.

Pussit siis siksi ja sitä varten, erikseen yläkoreihin. On sitä paitsi huomattavasti paljon selkeämpää katsoa pussipinosta, mitä siellä on kun seassa ei ole laatikoita.

Toiseen koriin vihannekset ja ranskanperunat yms. (vasemmalle) 

Toiseen koriin kala ja liha, katkaravut yms.  (oikealle)

Ylähyllylle omaan rauhalliseen kolkkaansa kylmäkallet ja jääpalat.

VINKKI:

Ota pakastimen sisällöstä usein kuva digikameralla ja näytä sitä sille, joka haluaa kurkistella pakastimeen ihan  uteliaisuudesta, että onko siellä mitään... Voit myös ihan itse katsoa kuvasta ja palauttaa asioita mieleesi kantta availematta. Planeetta pelastetaan siis digikameralla.

Kun kuva on otettu silloin kun järjestys oli uusi ja siisti, se herättää jatkossakin mielikuvia siitä että pakastimen pitäisi aina näyttää siistiltä.

Eikä siis siltä lumiselta sekametelisopalta mikä se oli ennen sulatusta ja siivousta.

Yleiset käyttöohjeet 

Pidä luukkua auki aina vain muutama sekunti, jotta ilma ei ehdi kokonaan vaihtumaan. Ota koko kori ulos ja pengo ulkopuolella, laita vasta sitten takasin. Järjestys on juuri siksi hyvä että voi minimoida luukun aukaisut. Joissakin pakastimissa on lukko, jos on, käytä iheessä. 

Laita pakastin heti lukkoon ja pidä avain itselläsi. Se voi ihan oikeasti auttaa asiaa jos jälkikasvu on kovin paksukalloista lajia.

Kyse ei ole siitä että lapsia yritetään näännyttää nälkään. Jos lapset kykenevät itse ottamaan ruokaa pakastimesta ne eivät näänny nälkään. Valitse siis kahdesta pahasta se pienempi paha ja opeta lapsille mitä on asioista huolehtiminen ja vastuun kantaminen. Vastuusi on kantaa valtaa päättää siitä milloin pakastimen kansi avataan. Jos siis olet sadistista sorttia, anna se avain muille, jos ne ovat vähemmän sadistisia. 

Pelasta planeetta lapsille 

Kerro lapsille miksi pakastinta ei saa turhaan aukoa. Pakkasukko nimittäin pääsee joka kerta silloin karkuun ja tulee talvella takaisin nipistelemään varpaista. Siis siten säästetään melkoinen määrä energiaa ja niin ollen tehokkaasti hidastetaan jäätiköiden sulamisnopeutta ja meren pinnan nousunopeutta. Ja asiasta voi jatkaa ihan vaan muihin ajatuksiin pääsemiseksi että usko tai älä, mutta vielä enemmän vaikuttaa se että jokainen ottaa ruokalusikallisen enemmän kasviksia jokaisella aterialla ja etenkin se että kaikki istuu syömään yhtä aikaa, eikä tee mitä sattuu mikroruokia kukin eri aikoihin. Lapsi ymmärtää energian kulumisen helposti kun verrataan, pakastimen kylmeneminen tarvitsee energiaa suunnilleen saman verran kuin kuluu parin tunnin polkupyöräreissulla jos koko ajan ajetaan ylämäkeen.

On muuten monia ruokalajeja joihin kuuluu pikainen pakastus. Yleensä pakastin on kovimmillaan ja kuluttaa eniten sähköä aina juuri siinä tilanteessa kun sinne pistetään kilo tai pari jotakin huoneenlämpöistä. Näiden valmistus on ekologista, helppoa ja hauskaa juuri kovilla pakkasilla. Joten tee niitä nyt samalla ja ota pakkasista kaikki hyöty irti. 

Tee kynttilälyhtyjä ämpäreillä ja saaveilla ja pidä kunnon pakkasjuhlat.

Tekemätön keksintö: Haistin

Kuka neropatti kehittäisi Haistimen?

Siis pienen käteensopivan ehkä verkkovirralla tai pattereilla toimivan laitteen, jolla voisit haistaa lattialta löytyneitä, tai mistä kummasta niitä nyt löytyykin... kalsareita... siis lähinnä, että onko ne käytetyt vai jo pestyt.

Voisihan sen nimi tietysti olla mikä tahansa, hajuntunnistin, hajumittari, nuuskin, sähkönenä... Se voisi pitää pahaa ääntä ja siinä voisi olla vilkkuvia valoja ja tietysti liipaisin jota painetaan kun ensin on anturi kohdistettu kohteeseen...

Ja voisihan niitä olla eri tarkoituksiin, palovaroittimiksi taloihin, alkoholin hajun tunnistimiksi autoihin, miksei pullantuoksumittari, kahviaromimittari... mutta siis kalsareiden haistelu on kyllä ihan oma lukunsa... jollei siis halua pestä samoja aina vaan uudelleen. Mikä on paiitsi luonnonvarojen, myös ajan ja vaivan sekä rahan tuhlausta. Mittari voisi... säästää hintansa helposti, vaikkapa jo viidessätoista vuodessa.

Tällaiselle kodinkoneelle löytyisi vuorenvarmasti menestyviä markkinoita jokaisen kokeneen lapsiperhettä kasvattaneen kotiäidin ja tietenkin myös koti-isän lompakosta. Puhun siis kokemuksesta... Eikä naureta siellä! Minulla on sähkötoiminen pullonkorkinavaaja sekä sähköllätoimiva purkinavaaja, jopa patterikäyttöinen shappanjavispilä ( - joo, sillä voi poistaa liiat hiilihapot juomasta - jos haluaa...). Mutta siis tällaista oikeasti tarpeellista laitetta ei löydy edes kaupasta.

- Kuka tietää, halpa laite voisi jopa suoriutua heikolla hajuaistilla varustettua ihmistä paremmin mokomasta tehtävästä. Kaikkea sitä perheellinen joutuukin tekemään... Tekniikan tehtävä on vapauttaa ihminen etenkin sellaisesta työstä joka alentaa ihmisen arvoa. Tai ainakin pitäisi olla. Olisi jo korkea aika alkaa olla... No työttömyys ainakin on nousussa...

Kyllä sitä keksijätkin (ainakin perheelliset) joutuvat monenlaisiin tilanteisiin, joten tutkimustyöhönkin voisi jopa anoa rahaa ja sitä todennäköisesti näin arvokkaaseen tehtävään jopa myönnettäisiin. Avokätisesti ja auliisti. Tässä siis selvästi haisee myös raha. Hyvällä keksijällä pitäisi olla hyvä vainu tällaisiin asioihin.

Miten haju muuten mitataan? Ja millä?

- Ei mitään hajua?