Asiaa huumorista

Tunteeton ja älykäs herättäjä

Huono huumori on epä-älykästä eikä herätä minkäänlaisia tunteita. Ei loukkaa, ei kosketa, eikä siis paljon naurata. Voi haukotuttaa ja ikävystyttää. Joskus harvoin kohtaa mahtavaa huumoria jossa jokainen sana valaisee ympäristön terävällä oivalluksella. Pelonsekaisin tuntein sitä kuuntelee ja toivoo ettei sanan säilä vain kovin pahasti osuisi itseen. Mutta kyllä se osuu. Ihmiseen meissä.

Hyvä huumori on tunteetonta, älykästä ja jopa yli-älyllistä. Onhan täysin mahdotonta olla hauska, jos yrität olla loukkaamatta mitään ihmisryhmää, sillä jokainen ihminen kuuluu ainakin yhteen niistä. Ja onko se nyt ihan oikein eläimiäkään kohtaan kertoa niistä vitsejä, ovathan ne luontokappaleita kuten mekin. Eli jos haluaa olla loukkaamatta, on parasta pysyä asialinjalla ja pukeutua huomiotaherättämättömästi.

Tosin kun tällainen vakava ja ketään loukkaamaton kiltti ihminen sitten joutuu julkisuuteen ja ihmisten ilmoille on hän ilman muuta tunteettomien ja älykkäiden humoristien helpointa riistaa. Hyvä, älykäs ja tunteeton huumori leikkaa kuin partaveitsi ja voi tietysti viltää kohdettaan kipeästi. Tämä voi olla humoristille vaarallista, etenkin jos kohde onkin hiukan yksinkertainen ja toimii sokeasti tunteittensa johdattamana, niinkuin inhimilliset ihmiset toimivat.

Historiaan jäävä johtaja

Poliitikkojen ja hengenmiesten ammattin kuuluu juuri vakavuus ja vakavastiotettavuus. Laske vitsikirjasta kuinka moni vitsi kohdistuu tämäntyyppiseen vakavaan hahmoon. Tuskin yllätyt kun kerron että kyllä niitä on enemmistö. Menestynyt poliitikko ymmärtää pilapuheiden arvon eikä loukkaannu niistä, nehän vain lisäävät tunnettuutta. Vasta silloin ihminen on todella kuuluisa kun hänestä kerrotaan vitsejä. Huumorin kautta ihminen voi jäädä historiaan paremmin kuin tekemällä hirmutekoja. 

Hyvä huumori on myös inhimillistä.

Muistamme taas olevamme ihmisiä ja tulemme asiasta tietoisiksi. Vitsailusta loukkaantuminen on toki inhimillistä ja antaa siis lisää aseita vitsinikkareille.  Vuorenvarma tapa jäädä historiaan tyhmänä ja ikävänä tosikkona on hyökätä pilapiirtäjän tai humoristin kimppuun tai teloittaa oma hovinarrinsa. Tämä ei siis suinkaan poista varsinaista ongelmaa, eli kohteen inhimillistä koomisuutta vaan todellakin korostaa ja lisää sitä.

Huumori on älykästä. Sen tappaminen on tyhmää. Liian tunteellinen ihminen ei pysty toimimaan järkevästi, vaan esimerkiksi loukkaannuttuaan kostaa verisesti.

Ei kovin johtajamaista toimintaa. 

Lauman rajojen asettaja

Haluammeko siis loukata huumorilla? 

Ei. Kyse on ulkopuolisuuden kokemuksesta. Jos vitsi loukkaa sinua, vaihdat vain ryhmäksi jonkin sellaisen ryhmän johon et kuulu ja vitsi toimii taas kuin häkä.

Nauramme vain niille ryhmille joihin emme kuulu. Ryhmään kuuluminen sinänsä on aika hassua ja koomista kun sitä katsoo ulkopuolelta. 

Paviaanilauman johtaja on tosissaan ja oikeasti taistellut tiensä laumansa johtajaksi, mutta silti siinä on jotakin huvittavaa. Miksi? Ehkä juuri siksi että tunnistamme kuuluvamme samantapaiseen järjestelmään, mutta olemme onnellisia ja vapautuneita ettemme kuulu tuohon kyseiseen laumaan, joka istuu pylly paljaana ihmisten töllisteltävänä. Inhimillsyys eläimissä on todellakin hauskaa. Sekin paljastaa ettemme olentoina ole kovin ainutlaatuisia.

Syntessämme olemme kaikki eläimiä, kulttuuri kummallisine tapoineen pitää meille kädestä pitäen opettaa. Eläin käyttäytymässä kuten ihminen kulttuurinsa tuotteena on takuuvarma naurun aihe. Muistamme ehkä oman kamppailumme lapsina.

Kulttuurin pitää olla tunnistettavissa. Emme osaa nauraa vieraan kulttuurin sellaisille tavoille, joita emme ymmärrä. Normit jotka eivät ole omiamme eivät ole meille normeja. Sisäinen normi on tekstissä itsessään tavallaan selitetty, kirjoitettu sisään, sen voi ymmärtää ilman kulttuurin tuntemustakin, mutta tekstin ulkopuolinen normi on kulttuurissa vallitseva ja siihen sisään rakennettu, se vain pitää tuntea. Vitsit vanhenevat kun normit muuttuvat. Esimerkiksi aiemmin ulkopuoliseksi koettu kulttuuriryhmä tuleekin osaksi omaa ryhmäämme, joten koemmekin ennen niin hauskan vitsin nyt pikemminkin loukkaavana ja mauttomana.

Emme siis halua loukata huumorilla, vaan ehkä kyse on isommasta asiasta. 

Huumori kertoo mihin ryhmään kuulumme ja mitkä ryhmät ovat oman ryhmämme ulkopuolella. Sitä voi siis ajatella työkaluna, jolla vahvistamme kulttuuripiirimme rajoja. Olemme samaa ryhmää niin kauan kuin samat vitsit naurattavat kaikkia. 

Rentouttaja

Miksi katsomme kauhuelokuvia? 

Pelätäksemme? Miksei. Pelko on yksi tärkeä vaisto, jonka varassa olemme selvinneet evoluution paineissa, miksi emme saisi kokea jonkinlaista perverssiä nautintoakin siitä. Kauhu on vakavan asian kanssa painimista. 

Huumori ehkä vapauttaa meitä vakavuudesta ja pelosta. 

Voitammeko pelon huumorilla? Huumorintaju voi olla mahtava ase pelottavassa tilanteessa. Olemme siis huumorin kanssa kytköksissä samaan vakavaan asiaan. Pahimman pelon kohtaaminen ja siitä täpärästi selviäminen esim yllättäen toteamalla pelon kohde täysin vaarattomaksi takuulla kirvoittaa naurut ja helpotuksen kyyneleet. 

Mekaanisuus on hauskaa.

Hahmo toimii tilanteessa. Aivan normaali tilanne paljastuukin kaoottiseksi.

Tilanne on jo aikoja sitten riistäytynyt käsistä, mutta toimimme yhä niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Niin totta, mutta niin hauskaa. Näemme tilanteen ulkopuolelta, muutenhan emme voisi todeta tilanteen riistäytyneen käsistä. Tilanteessa toimiva hahmo taas ei huomaa kaaosta ympärillään. Tilanne on ahdistava, jos vertaamme sitä omaan tilanteeseemme, joka yleensä on jotakuinkin samanlainen. Entäpä jos vain luulemme että maailma ympärillämme on hallittu ja normaali.

Sama asia toisinpäin.

Otetaan tavallinen tuttu normaalitilanne, johon liitetään joustamaton hahmo, joka toimii kuin robotti joka ei näe toimintansa seurauksia ja aiheuttaa ympärilleen huomaamatta totaalikaaoksen. Hauskaa, tuttua ja totta. Jokainen on joskus kokenut olevansa kuin norsu posliinikaupassa. 

Liioittelu on hauskaa

Eräässä mielessä kyse on siis minkä tahansa asian liioittelusta. Joten jos vaimo löytää miehensä taskusta kondomipaketin, mielikuvitus lähtee lentoon ja voidaan mennä hyvin pitkälle. Kyse ei ole pelkästään aviorikoksesta, vaan siihen on varmaan pakotettu kiristämällä ja vähintään kansainvälinen vakoiluverkosto on kaiken takana, mutta kyse onkin koko maailman pelastamisesta arkkipaholaisen kynsistä. 

Yleensä mielikuvitus hyväksyy vaikka millaisen fantasian ja selityksen, ettei vain kyse olisi asiasta jota emme halua hyväksyä.

Jos kyse sitten onkin jostakin juuri sellaisesta sosiaalisesta tabusta, josta yleensä ei haluta puhua, aihe on tehokkaasti käsiteltävä loppuun asti  ja oikein kunnolla, jotta edes huumorin keinoilla voitaisiin lopultakin todellakin käsitellä asiaa.

Kirjaimellisuus ja sanaleikit

Poika: Tulin pyytämään tyttärenne kättä... Lihakauppias: Paloina vai viipaleina?

Olen tässä jos tarvitset olkapäätä...

Kuvaannollinen sanonta voidaan käsittää väärin. Nekin ovat kulttuuriin kuuluvia asioita, joiden tunteminen vasta avaa vitsin. 

Normaali, mikä tahansa kulttuuriin kuuluva asia saadaan näyttämään epänormaalilta. Sadisti alistaa valtaansa masokistin uhkaamalla näyttää perhealbumiaan, tarjoamalla mämmiä tai maksalaatikkoa. 

Harmiton huumori

Hyvä huumori on parhaimmillaan aina harmitonta eikä aiheuta tuskaa tai kuolemaa kohteilleen. Se voi antaa kolauksen arvostukselle, se voi pudottaa jalustalta, se voi paljastaa inhimillisiä piirteitä, mutta niistä ihminen aina selviää. Vaikka hahmo räjäytettäisiin dynamiitilla se enintään joutuu sairaalaan, yleensä vain sotkeentuu mustaksi. Jos hahmo vaikka hajotetaan atomeiksi, se voi olla taas seuraavassa stripissä olemassa. Taas uusi todiste siitä että huumori tekee meidät kuolemattomiksi.

Puhutaan siitä, mistä ei muutoin puhuta

Tabuhuumori onkin pääsääntöisesti tekemisissä juuri niiden asioiden kanssa joista ei ensinäkemältä meinaa huumoria löytää ollenkaan. Lääkärin vastaanotto. Hammaslääkäri, Hautajaiset. Syöpäsairaala. Kuolemanselli. Virasto, poliisiasema.

Kakkahuumori toimii aina. Jopa kyllästymiseen saakka.

Kaikki kulttuurissa torjutut asiat päräyttävät naurun aina kun ne luiskahtavat tajuntaan. 

Nonsense, älyttömyyshuumori

Kumpi on nopeampi vai puhelinkoppi? 

Mitä eroa on alligaattorilla? 

-Sitä vihreämpi mitä ui. 

Pitää olla hiukan kokemusta vitsegenreistä, eli siitä miten vitsi normaalisti kerrotaan. Vitsi piilee siinä että nämä rikkovat totutun skeeman tai kaavan ja siten tavallaan parodioivat vanhaa vitsiä.

Toisto, aivan niin toisto...

Pienin määrä toistoa on kaksi kertaa. Se aiheuttaa odotuksen kolmannesta ja kun se kolmas kerta tulee, silloin on myös sen yllätyksen, (punch-line:n) aika.

 - mutta tämä on asiatekstiä, eikä vitsikirja...