Tatska?
Mitä jos tatuoisin ihooni QR-koodin, jossa olisi jotakin itselleni merkityksellistä dataa?
Mikä sitten on merkityksellistä? Jos eksyn, siitä löytyy osoite... Noo... Jos esimerkiksi jonakin päivänä kuolen, poliisi voisi nopeasti tunnistaa ruumiini netin kautta, tai jos olen vain tajuttomana voisin laittaa nettiin valmiiksi odottelemaan elintärkeitä tietoja allergioista, veriryhmästä tms. Tosin ei minulla ole mainittavia allergioita juurikaan...
Pikatunnistus voisi toki myös kääntyä itseäni vastaan, jos haluaisinkin vaikkapa jonkin omituisen poliittisen kriisitilanteen vuoksi äkkiä salata henkilöllisyyteni. Tosin voisihan nykyään kuka tahansa tatuoida itseensä jonkun toisen henkilön tiedot ja siten esiintyä eri henkilönä.
Taitaa jäädä tatska tekemättä, mutta koska ajatus pälkähti päähän, pitihän sitä hiukan tutkia.
Kirjastonhoitoa
Jos järjestäisi kirjat hyllyyn johonkin järjestykseen ja tekisi niistä tietokannan? Kirjoissa on aina ISBN -viivakoodi valmiina, tai sitten niihin voisi itse printata pienen ex-libriksen, jossa on QR-koodi, jolla löytäisi (omasta) tietokannasta sen oikean paikan kirjahyllyistä.
Kirjojen tiedot pitäisi samalla syöttää tietokantaan, antaa tietokannan järjestää kirjat ja kun tulostaa laput ja liimaa ne kirjoihin, sitten tietokannan antaman järjestyksen mukaan kirjat takaisin hyllyyn oikeille paikoille. Ei ihan pikkujuttu, mutta jos on järjestelmällinen ihminen...
Opiskelijana joutuu kuitenkin keräämään sitaatteja, ne voisivat olla samassa tietokannassa, tai ainakin viitteinä.
Hankalaa. ISBN koodi muuttui vuonna 2007 10 merkkisestä 13 merkkiseksi, eli yhdessä standardissa ei pysytä tässäkään, tosin 10 merkkisen voi muuntaa 13 merkkiseksi.
Barcode
Viivakoodi kehitettiin jenkeissä autojen tunnistamiseen 60 -luvulla ja 1974 se ilmestyi purkkapakkaukseen. Sittemmin se on painettu lähes kaikkien tuotteiden pakkauksiin. Viivakoodi on nopeasti koneellisesti luettavissa ja numerosarjan lukeminen on näin huomattavasti luotettavampaa kuin käsin naputellen. Viivakoodilla on vain ikävästi rajallinen määrä merkkejä, vain parikymmentä merkkiä.
QRcode
Toyotan tilauksesta autonosien seuraamista varten Denso Wave kehitti vuonna 1994 QR koodin, joka toisin kuin viivakoodi pystyy tallentamaan yli 7 tuhatta numeroa tai 4296 kirjainta kuvioon, joka lisäksi voidaan lukea miten päin tahansa.
Sen voi printata julisteeseen, käyntikorttiin, flyeriin, ruokalistaan, pääsylippuun...
Lukea sen voi kännykameralla, ipadilla, tms. perusvehkeellä ja ohjelmat sen tekemiseen ovat ilmaisia.
Vaikka Denso Wave omistaa patentit, se on ilmaissut että koodien käyttö on vapaata.
Vuonna 2000 koodi hyväksyttiin ISO -standardiksi ja vuonna 2012 keksintö palkittiin.
Mikroformaatit
SPARQCode on kehitellyt edelleen open-source -projektina zxing nimistä tuotetta, joka sisältäisi konventioita, kuinka koodin sisäinen informaatio kannattaisi järjestää mikroformaatiksi, jotta se olisi yhdenmukaista ja siten helpommin edelleenkäytettävää. Koodi voisi näin sisältää puhelinnumeron, tekstiviestin, karttakoordinaatit, www osoitteen, vCard -tietueen osoitetiedostoihin jne. Tilaa jää myös raakadatalle, jota ei ole ennaltamääritelty.
Mikroformaatteja nousee jatkuvasti uusia. Toiset pohjaavat html tai xml standardeihin, jotkut eivät, vanhimmista on jo useita versioita.
QR-Code Studio on ohjelma, jolla hommaa pääsee kokeilemaan ilmaiseksi (Mac OS X).
Lisätietoja:
