1. Näytös

1. Näytös, johdatus tarinaan.

Koukkuun on tartuttu, älä pelota kalaa pois.

Tarina alkaa. Herätä luottamusta. 

Näytä tapahtumapaikka, eli olosuhteet ja henkilöt tilanteessa.

Vain yksi päähenkilö. Se, joka muuttuu tarinan aikana täysin.

Henkilöiden luonteet paljastuvat tilanteessa toiminnan kautta.

Henkilöt eli roolit:

Päähenkilö eli subjekti on samaistumiskohde. Henkilö, jonka kautta tarinaa katsotaan, joka muuttuu tarinan aikana, joka oppii jotain tai saa jotain, kuten arven, kunniamerkin, ylennyksen, viisauden... 

Alussa päähenkilö saa yleensä tehtävän lähettäjältä. 

Lähettäjä on usein jokin auktoriteettihahmo, joka ei itse voi suorittaa tehtävää, se voi olla myös sisäinen pakko tai kokonainen kansa.

Tehtävän olisi oltava lähes mahdoton, mutta ehkä jonkin taikaesineen, taidon tms. avulla siitä voi suoriutua.

Luovuttaja on saduissa henkilö, jolla kyseinen taikaesine on ja joka voi luopua siitä esim. joidenkin koettelemusten jälkeen. Koettelemusten tehtävä on myös valmistaa sankari tai päähenkilö varsinaiseen tehtävään, joten nekin voivat olla llähes mahdottomia.

Sankari on toisin kuin päähenkilö muuttumaton ja alusta loppuun hyvä. Taistelee vastustajaa, eli peruspahista vastaan ja auttaa siten päähenkilöä suoriutumaan tehtävästä. Sankari on epäinhimillisen hyvä ja tietysti myös aina oikeassa, ei siis mikään hyvä samaistumiskohde. Päähenkilö tai auttaja ehkä jopa ihailee sankaria, mutta ei haluaisi itse joutua samanlaisiin tilanteisiin.

Tehtävä perusmuodossa: Objekti on toiminnan pääkohde, joka on siis toimitettava vastaanottajalle, se ei saa joutua vastustajien haltuun. . Väliaikaisesti näin voi käydäkin, mutta lopulta tehtävä on kuitenkin suoritettava, tai sitten voi olla että objekti uhrataan, tai se vaihtuu, ja saavutetaankin jotain vielä parempaa. Objekti voi olla ihminen, asia tai esine. Se voi myös luoda potentiaalista toimintaa. Sanotaankin että; jos esim: ase näytetään alussa, sillä on jossakin vaiheessa ammuttava. Objekti voi olla myös aineeton, kuten juoksukilpailun voitto, viesti rakkaudesta, tai saada joku muuttamaan mieltään.

Vastaanottaja on henkilö, jolle objekti toimitetaan. Se voi olla sama kuin lähettäjä, mutta usein se on ihan oma henkilönsä, kuningas, prinssi, prinsessa, tietäjä, kansa, oma porukka... tms. jonka eteen halutaan nähdä vaivaa.

Vastahenkilö voi olla alussa samanlainen kuin päähenkilö, mutta ei muutu ja siten muutos päähenkilössä nähdään selvemmin. Voi myös olla niin että alussa päähenkilö ja vastahenkilö ovat vastakkaisia, lopussa taas enemmän samanlaisia, tai niin että he muuttuvat ikäänkuin toisikseen tarinan aikana. Vastahenkilö on joka tapauksessa kuitenkin vain selventämässä muutosta päähenkilössä. Sankarikin voi toimia vastahenkilönä.

Auttaja on päähenkilön kaveri tai ystävät, jotka auttavat tehtävän suorittamisessa. Usein on niin että heikko auttaja näyttää niitä tunteita, joita päähenkilö tai sankari ei voi näyttää (pelko), mutta silti pieni ja arka auttaja voikin - yllätys, yllätys, - olla avainhenkilö ratkaisun hetkillä. Auttajan tehtävä tarinan kannalta on tehdä uskottavammaksi, että sankari tai päähenkilö voi suoriutua tehtävästä.

Vastustaja on peruspahis, jolla voi olla myös apujoukkoja. Pahiksen on oltava vähintään yhtä voimakas, älykäs ja taitava kuin sankarin. Vastustajalla on kuitenkin jokin vaikeasti löydettävä heikkous, jota hyväksikäyttämällä se voidaan ehkä voittaa.

Luo tunnesiteitä henkilöiden välille. Sukulaisuus, työsuhde, rakkaus, verivelka, kunnia...

Jokin tapahtuma alussa sitoo henkilöt yhteen. Hyviä, mielikuvitusta kiihottavia tarinoiden lähtökohtia syntyy kun tapahtumapaikka ja itse tapahtuma eivät ole ihan itsestäänselvästi yhteensopivia.

Mörkö koulussa, hautajaiset maitokaupassa, erakko mediassa, stereotesti avaruudessa...

Henkilöt orkestroidaan tapahtuman alkutilanteeseen joka lähtee kuljettamaan tarinaa johonkin suuntaan, esitellään henkilöt nopeasti suhteissa toisiin, sillä pian... 

Äkkiä tapahtuu jotain, ja... esitellään samalla vielä vähän lisää, mutta nyt alkaa jo tapahtua...

Tapahtumat ja motiivi

Alussa tapahtuu jotain. Syntyy häiriö, se voi olla sattuma, jokin näennäisen merkityksetön, mutta epätavallinen tapahtuma. Jokin odottamaton asia toteutuu. Voisi siis odottaa että asiat menevät tiettyyn suuntaan, mutta juuri silloin tapahtuukin jotain muuta ja juuri se mitä ei voisi odottaa, tapahtuu. Tämä herättää paljon huomiota. Asioille löytyy yleensä nopeasti selitys tai syy, mutta miksei juuri sekin voisi olla jotain odottamatonta. 

Sattuma voi käynnistää tapahtumat, mutta ei voi olla ratkaisu. 

Nopeasti sattuma kuitenkin johtaa siihen, että ilmenee moraalinen ongelma, mysteeri, joka on ratkaistava. Jollei ongelmaa ole, ei tarinalla ole ratkaisuakaan.

Ongelma antaa motiivin toimia. Herätä voimakas tarve muuttaa asioita. Muutos on oltava aivan välttämätön.

On siis herätetty tarve, tai pakko tehdä jotakin. Vimmainen pyrkimys päämäärään. Intohimo. Pakkomielle. Päämäärä vain on kovin kaukana, eikä kukaan oikein tiedä miten siihen päästäisiin.

Syntyy aito epävarmuus: Toteutuuko tavoite ollenkaan ja jos, niin milloin ja miten ihmeessä?

Rakentamalla rakennetaan jännitettä.

Motiivit on hyvä ajatella myönteisen kautta:  

 - Poistan harmeja, hankin mielihyvää...

Tarkista että asiat ovat yleispäteviä, jolloin kuka tahansa voi ne ymmärtää. Tuo asiat lähelle, näin voisi oikeasti tapahtua ihan kenelle tahansa, täälläkin kotipuolessa. 

Termejä:

Hamartia on kohtalokas erehdys, joka kostautuu myöhemmin.

Anagnorisis Point of no return, teko jota ei voi perua.

Expositio altistuminen, tarkoittaa ensimmäisen näytöksen huippukohtaa, ensimmäiset pilvet kerääntyvät näytelmän taivaalle.

Sympatia on alunperin tarkoittanut myötäelämistä.

Yleispäteviä teemoja, joista helposti löytää myös niitä moraalisia ongelmia, ovat vaikka menestyminen, rakkaus, kosto... siis sellaisia yleisinhimillisiä ja tuttuja tunteita, jotka jokainen on kohdannut, tai tulee kohtaamaan joskus.

Ensimmäisen näytöksen tärkeimmät toimivat henkilöt ovat subjekti, eli päähenkilö ja lähettäjä joka antaa tehtävän. Vastahenkilö voi siis auttaa päähenkilön kuvaamisessa.

Tehtävä ei olisi vaikea ilman vastustajia, ehkä mahdoton ilman auttajia tai sankaria. Objektin on myös tultava selväksi ja yleensä tehtävä sisältää myös vastaanottajan. Vastustajista, luovuttajasta ja auttajista ehkä vasta puhutaan, mutta sekin on esittelyä, eivät sitten tule niin yllätyksenä, vaan on pikemminkin jotain mitä odottaa.

Aikaakin pitää käyttää, vaikka onkin paljon asioita. Kokonaisrytmin rakennus alkaa jo heti alussa. Alku vertautuu aina loppuun. Jotain tulee muuttumaan, alussa luodaan sellainen uskottava perustaso, josta pitää vielä olla varaa kiihdyttää.

Icebreaker. Jäänsärkijä. Asenne on alussa aina vähän varautunut. Mitä tää nyt on? Olisi hyvä jos joku henkilö heti alkuun näyttäisi, että kyse ei ole animoiduista roboteista, tai nukeista vaan ihan oikeista ihmisistä, joilla on järki tallella. (Etenkin jos kyse on nukke-animaatiosta). Joku aidosti hauska sattumus, persoonallinen tokaisu tai tapa toimia, jonka yleisö voi tunnistaa aidoksi.

Epälineaarisen tarinan aloittaminen

Mistä se (mitä tässä ollaan tekemässä) alkaa? 

Miten sinä löysit elämäsi vaikuttavimman tarinan?

Ahaa, tuossahan on tuommoinen...  Onko se mainos, linkki, flyeri, vai mikä? ...ja joku kiinnostuu näkemästään niin paljon, että seuraa johtolankaa kunnes saa selvän mistä oikein on kyse, ja lopulta jos kaikki on mennyt hyvin (tarinan kannalta), seuraa jopa sinne asti että miten se tarina päättyy. 

Jos tarina on hyvä ja tehnyt vaikutuksen se joku saattaa miettiä sitä jonkin aikaa, ehkä palata takaisin, ehkä suositella jollekulle, joskus oikein mestarillinen tarina tekee ihmiseen jopa koko elämän mittaisen vaikutuksen. Tai päätyy vaikka klassikoksi johon palataan sukupolvesta toiseen. 

Keskellä sitä kaikkea, aivan kuin se olisi odottanut...

Tekijän näkökulmasta homma alkaa jo paljon aiemmin. Siis jo sieltä missä se ei ole vielä alkanut. Esim sieltä missä se mainos, linkki tms. sijaitsee.  On olemassa jokin tausta tai ympäristö, jossa kerronta tulee tapahtumaan / alkamaan... ja sieltä se pitäisi siis sitten jotenkin erottua ja se pitäisi edes huomata. 

Sen ihan ensimmäisen vaikutelman pitäisi heti kertoa jotakin siitä mistä kokonaisuudessa on kyse. Se herättää nimittäin odotuksia, ja sen teoksen olisi sitten vastattava niitä odotuksia edes jotenkin. Jos odotukset on liian korkealla, seuraa pettymys. Jos taas annetaan odottaa liian vähän, on oltu turhan vaatimattomia.

Näkymättömät bussissa

Tosikertomuksessa kaksi kaveriani istuivat bussissa,  tavallisessa aamuruuhkabussissa menossa töihin, niinkuin joka aamu. He eivät paljastaneet kenellekään tuntevansa toisiaan, nousivatkin eri pysäkeiltä. Melkoisen rykimisen jälkeen toinen heistä ilmaisi olevansa janoinen, "Aaargh, olisipa lasi vettä. Ja toinen taas siihen että "saisiko olla lasi raikasta vettä? Ehkä semmoinen jossa on oikein jäitä?" - Todellako? Kyllä kelpaisi semmoinen. Ja niinpä kaveri ottaa povitaskustaan lasillisen vettä, jossa on mukavasti jäitäkin. Onnellisena janoinen juo veden ja palauttaa kiitollisena lasin vierustoverilleen, joka sujauttaa sen takaisin taskuunsa. Ja bussimatka jatkuu muuten normaalisti. Ehkä pitää kuitenkin tässä yhteydessä mainita, että toinen kaveruksista tuli myöhemmin kuuluisaksi Luikuri Tattisena, eli Taikuri Luttisena. Eli kaverit olivat jo tuolloin esiintymisen ammattilaisia. 

Tässä kokeiltiin niin sanottua näkymätöntä teatteria, jossa esityksen yleisö ei siis välttämättä koskaan oivalla tai tiedosta nähneensä esityksen. Ympäristönä toimii arkinen tilanne ja tarkkaavainen katsoja tunnistaa esityksen elementit esim liioitellun kohteliaasta dialogista ja yllättävästä käänteestä. Mutta ehkä voi myös olla että joillekin koko homma jäi mysteeriksi: Noin voi siis tapahtua ihan oikeasti, että jollakin nyt sattui olemaan lasi vettä taskussa.

Kehystys erottaa jotakin jostakin

Piilomainonta pyrkii sulautumaan tekstiin kokonaan. On lain mukaan väärin, jos mainos ei erotu varsinaisesta asiasta, sillä mainonnan tehtävä on yksinomaan kaupallinen. Asiat taas ovat niitä epäkaupallisia ja sinällään kulttuurisesti arvokkaita.  

Itse ajattelen kylläkin mainoksen olevan osa kulttuuria ja etenkin ajankuvaa, mutta juu allekirjoitan että mainoksen ei ole tarkoitus olla sisällä teoksessa, joskaan sitäkään ei voi täysin estää. Tuotteita tarvitaan esim tarpeistossa jne. Tällöin tosin puhutaan ns. product placementista joka on eri asia mutta tietysti myös tärkeä osa esim TV-bisnestä. Kylmä tosiasia on että esimerkiksi sarjoissa näkemäsi muodikkaat vaatteet, autot ja kellot, sun muut esineet on pääosin valmistajilta saatu ilmaiseksi, tai jopa kilpailutuksen jälkeen otettu mukaan maksua vastaan. Voidaan myös toisaalta ajatella, että kaikki teksti sisältää piilomainontaa, jos se sisältää asiaa, ollaanhan aina jossain mielessä kauppaamassa ainakin jotakin käsitystä, suuntausta, tyyliä tai ajattelutapaa. Brandi markkinoinnissahan suuri idea onkin että tuote mielletään liittyväksi johonkin isoon positiiviseen ajattelusuuntaukseen. Näin lopulta mainos leviää ilmaiseksi, kun siitä itsestään tulee esim menestyksen tai edistyksellisyyden merkki.

Takaisin asiaan. Mainoksen pitää siis kuitenkin erottua tekstistä jo lainsäädännönkin mukaan.

Teoksen, jutun tai tarinan on myös samalla tavalla rajattava itsensä irti ympäröivästä todellisuudesta, jotta se voidaan ymmärtää oikein. Ehkä juuri tästä syystä tauluissakin on perinteisesti ollut kehykset.

Entäs kun osa pitää upottaa kokonaisuuteen

On myös tilanteita joissa juttu on nimenomaan suunniteltu tiettyyn kontekstiin, käytettäväksi vain tietyssä tilanteessa ja ympäristössä, jolloin merkittävä osa sen voimaa ja toimivuutta tulee juuri siitä ympäristöstä. Tällöin voidaan ajatella että se tarkoituksellisesti upotetaan osaksi kontekstiaan, mutta tällöin se siis eroaa siitä sisältönsä ansiosta. Voidaan myös ajatella että teos muuttuu ympäristönsä osaksi tai moduuliksi ja menettää näin itsenäisen teoksen aseman. Osa onkin kuten näytös tai kohtaus esityksessä. Uskottava ja saumaton upottaminen onkin silloin yksi kriteeri, jotta teoksen ja/tai sen osan vaikuttavuus ei kärsi.

Huomio herätetään kehystämällä ja kontrastilla

Normaalitilanteessa kuitenkin ensin erottaudutaan ympäristöstä ja saavutetaan yleisön tarkkaavaisuus. Herätetään huomio. Kuinka se tapahtuu, riippuu siis tietysti siitä missä ollaan. 

Jos ympärillä on liikkuvia ja ääntelehtiviä objekteja ja hälinä on melkoinen, voi olla hyvin huomiota herättävää kun ei tehdä mitään. Ehkä on rauhallista kuin luonnossa, tuuli puhaltelee, lehti putoaa, laine liplattaa. 

Rauhallisessa ympäristössä voi taas jonkinlainen äkillinen liike, valonvälähdys, sopiva ääni tms. tulla kysymykseen. Energinen ja nopea rikkoo rauhan ja vie huomion hyvin tehokkaasti.

Kulmikkaassa ympäristössä kaari tai pehmeä linja saattaa erottua hyvin.

Kaarevassa ympäristössä ehkä päinvastoin kulmikas jne.

Etsi siis jonkinlaista vastakohtaa ympäristölle. Mutta ota jotakin myös mukaan, muodoista, väreistä...

Mieli uskoo mielellään, että vaatekomeron takaseinän kautta pääsee Narniaan.

Narnia ilman kulkuaukkoa... ei vain toimi !

Aloitustyyppejä

Ensimmäinen tapahtuma on koukku ja sen ympärillä on ihana lihava mato. 

Anna siis myönteinen ensivaikutelma... 

Ajankohtainen: - Tällaisina aikoina on aina...  Nyt kun... Kuulin juuri, että...

Henkilökohtainen: - Lapsena luulin... olen aina ollut...

Paradoksi: - Tiesitkö: totuutta ei voi todistaa todeksi ilman totuuden määritelmää !

Määritelmä: - Multimediateoksen on oltava vuorovaikutteinen, muuten se olisi vain audiovisuaalinen.

Kaksi mahdollisuutta:  Kumpi olisit? Sherlock vai Watson? 

- Pitäisikö sinun mielestäsi alussa olla jokin retorinen kysymys? 

Jopa vitsi tai kasku, jos se todella liittyy asiaan... no, ok, siis jos on tarkoitus mokata heti kättelyssä...

Aloituksen funktiot

Kerro suoraan, taloudellisesti ja tehokkaasti mistä on kysymys:

Tapahtumapaikka (ja -aika), 

Esittele kaikki henkilöt ja tilanne.

Perustunnelma voi välittyä ihan jo värimaailman kautta ja perus muodoista.

Aloitusta ei siis useinkaan kirjoiteta ihan ensimmäiseksi, 

joten sekin on siis hyvä tietää jo ennenkuin aloittaa kirjoittamisen...

Lex Nokia ampuu itseään jalkaan

Pirteän positiivinen ja väsymättömän energinen kokoomushallituksemme siis ajoi läpi ns Lex-Nokian ja pian työnantajasi urkkii lain voimalla sähköpostiviestejäsi. Nythän se on siis vieläkin laitonta, vaikka taitaakin olla jo yleinen käytäntö. Lakiesitys tarvitsee vielä presidentin hyväksynnän.

Ketterän sopeutumisen filosofia

Ei pidä masentua. Kun sinä itse teet asiat oikein, väärintekijät ovat edessäsi voimattomia. Toisin sanoen ja tarkemmin ajatellen työntekijän kannalta Lex Nokia ei ole välttämättä huono asia ollenkaan vaan kääntyy lopulta oikeastaan työnantajan omaan nilkkaan. Etenkin kun vaikuttaa vahvasti siltä etteivät työnantajat ole kiinnostuneita kryptografian historiasta ollenkaan, mutta se olkoon toisen jutun aihe.

Käännät asian eduksesi seuraavalla logiikalla:

1. Olet tietysti haluttu työntekijä joten työnantajasi etsii vinkkejä aiotko lähiaikoina vaihtaa työtä. 

- Miksi olisit työssä jossa haluat vain haukkua työnantajaasi sähköpostissa? 

- Jos olisit yritysvakooja tietäisit luonnollisesti jo valmiiksi, ettei sähköpostia voi käyttää sellaiseen.

- Jos sinulla on työaikanasi kovin paljon aikaa yksityisviesteihin, olet varmaan jo aika korkealla ravintoketjussa, pääministeri tms. joten tämä ei koske sinua.

2. Kun sinua kosiskellaan toisesta työpaiksta, jossa esim kaverisi/kolleegasi on jo töissä. Mietit voitko jutella asiasta avoimesti sähköpostissasi ollenkaan, tottakai, älä ota stressiä. Oikeastaanhan se on jopa suotavaa, voisitte jopa sopia asiasta että näinhän me juuri tehdäänkin. Ehkä ei ihan kaikkea, mutta jos esim sen verran että asia on arvattavissa. Pieni salamyhkäisyys tekee viestistä mielenkiintoisemman.

Asioista sopiminen ja jutteleminen esimerkisi ilman sähköpostin käyttöä ei ole mitenkään laitonta, tällöin voidaan sähköpostissa esim vain viitata keskusteluun. Miksi molempien tuntema asiasisältö pitäisi kirjoittaa viestiin? Sehän olisi omituista. 

Se että viestintän käytetään sähköpostia saa asian ilmeisesti työnantajataholle vaikuttamaan salamyhkäiseltä ja peitellyltä, tämä voi johtua siitä että työnantajasi ei suoraan kerro sinulle lukevasi sähköpostiviestejäsi, vaan haluaisi vain että se on laillista.

3. Varsinaisesti ei siis tarvitse välttämättä tehdä mitään. Saat sovitusti tai spontaanisti sähköpostia, jossa asiaan ( mahdolliseen työpaikan vaihdokseen ) viitataan vaikkapa epäsuorasti, puhutaan ehkä paremmasta palkkatasosta tai mitä nyt sitten puhutaankin niin kuitennkin yleensä varmaan jostakin asiasta, joka voisi olla paremmin kuin nyt. Sana palkka on varmaan tässä se avainsana, sen on esiinnyttävä jossakin, jotta työnantajan hakukone löytää viestin.

4. Jos tietojasi urkitaan saat pikaisesti palkankorotuksen tai ylennyksen ja asemasi paranee.

5. Nyt tiedät, että sähköpostiasi urkitaan, sinun ei tarvitse edes kysyä asiaa. 

Voit kokea olevasi haluttu ja tärkeä työntekijä. Tiedät että työnantajasi pitää sinusta huolta.

6. Jos tietojasi ei urkita, voit rauhassa jatkaa ja löydät ehkä piankin paremmin palkatun duunin ja ehkä myös samalla sellaisen työnantajan joka osaa pitää kiinni työntekijöistään ja ajaa heidän etuaan urkkimalla sähköpostiviestejä. Jatkat samaa rataa ja palkkasi nousee nousemistaan.

7. Joka tapauksessa urasi jatkaa nousujohteista kulkuaan.

Onko työnantajallasi varaa enää olla lukematta sähköpostiviestejäsi ?

- Riippuu tietysti siitä paljonko rahaa he sijoittavat sähköpostien lukemiseen ja siitä seuraaviin palkankorotuksiin. Myös pidemmällä aikavälillä lain palkkoja nostava inflaatiovaikutus voi olla yllättävä.

Toisaalta saman lain pohjalta voidaan kuka tahansa lavastaa yritysvakoilijaksi, joten ellet sitten hoida hyvin uutta tehtävääsi sinut voidaan tietysti korvata toisella. Tai sitten kun firman rahat on menneet urkintaan, sen sijaan että ne olisivat menneet töiden tekemiseen.

Saapa nähdä meneekö presidentin hyväksynnästä läpi, kun taitaa laki olla vieläpä ihmisoikeuksia polkeva. Yritysvakoiluahan tämä laki ei aidosti todellakaan estä.

Ajan hermolla 1

Puhelinoperaattorit ovat kriisissä

3G puhelimella saat yhteyden internetiin, mitään muuta ei sitten operaattorilta tarvitakaan maksa siis vain kiinteä kuukausimaksu ja esim puhelut ovat ilmaisia.

Skype tulee Nokia puhelimiin, olisikohan tullut vielä, ellei iPhone sisältäisi samoja ominaisuuksia? Jo miljoona käyttäjää on ladannut Skype For iPhonen

Kaksi nettilehteä cnet.news ja Mobile Today nostattavat kumma kohua. 

Heidän mukaansa englantilaiset matkapuhelinoperaattorit 02 ja Orange aikovat boikotoida Nokian kännyköitä koska pelkäävät N73 ja N97:n uusien Skype ominaisuuksien vievän tuloja. Skype puhelut kun ovat ilmaisia.  Nokia ihmettelee kohua, suhteet kyseisiin firmoihin ovat kuulemma kunnossa:

Asiasta seuraavaan:

Nettilehdet eivät ilmeisesti enää tee journalistista perustyötä eli tarkista asioita?

Eivät ehkä enää tee oikeatkaan journalistit, kuten voidaan päätellä siitäkin että kun ranskan ylpeyden, Jean Michel Jarren oscar -palkittu isä Maurice Jarre (Tohtori Zivago, Todistaja -musiikit) vastikään kuoli, muuan 22 vuotias kundi sai keksimänsä wikipedia -sitaatin ilmestymän jopa paperille painettavissa päälehdissä.

Jean Michel on muuten juuri tulossa suomeen 16.5.2009.

Totuus

Lähiöfilosofin viisastelua

Olikohan viisasta... mutta ajankulukseni tosiaankin googletin, että mitä se nyt sitten on se viisaus: 

Tietokone kertoo vastauksen muutaman sekunnin päästä... 

Hassu tunne. Ihankuin pienenä kuvitelmissani, silloin kun ei vielä oikeata tietokonetta oltu nähtykään näillä leveysasteilla... Itse tein ekan tietokoneeni maitotölkistä. Oli siinä sähkötkin: patterilla toimiva sähkömoottori työnsi paperia rullalta ulos kyljessä olevasta aukosta kun nappia painoi.  (Näytöt tulivat vasta myöhemmin, aluksi oli vain tulostimia, en tuolloin edes kuvitellut että tietokoneessa pitäisi olla näyttö). Litteä paristo ja pieni punainen kytkin sai pienen punaisen lampun syttymään, se oli vain koristukseksi, kuten se ihan turha kiemurainen johtokin siinä ulkopuolella.  Joskus myöhemmin leikittiin siten että yksi istui isossa pahvilaatikossa ja oli tietokone. Muut kyseli ulkopuolella totuuksia, joita tuli luukusta lapulla tai jopa puheena. Robottiakin leikittiin paljon...

Ja naurettiin... Miten muka joku kone osaisi mitään vastata... Mutta jotenkin silloin ajateltiin niin, että jos olisi tietokoneen valitsema vastaus, sen olisi pakko olla totta. Konehan on tunteeton, joten se ei ole ilkeä, eikä siis yritä valehdella. Tuntui huijaamiselta että kirjoittaa vastauksen valmiiksi ja sitten joku vain pyytää sitä ja saa sen. Mitä kone-ajattelua siinä muka tarvitaan... yhtä hyvin voisi ottaa kirjan hyllystä.

Siirtymättä lainkaan paikaltani kirjahyllylle, pääsenkin lukemaan aiheesta ihan suomeksi - wikipediasta.

Usko tai älä!

Yllättävä tosiasia iskee päin pläsiä: Että mitä? 

Totuutta ei voi kertakaikkiaan todistaa todeksi. Onko tämä totta ollenkaan?

Ja tämä on sitäpaitsi tiedetty jo pitkään, mutta kukaan ei muka osaa tehdä asialle mitään, joten ollaan vain oltu ihan hiljaa asiasta, jos se vaikka menisi ohi. Mitä touhua... ja länsimainen tiede vain porskuttaa kuin ei olisi mitään tapahtunut... vaikka eikös tässä ole nyt vähän tuo tieteellinen pohja pudonnut kaikilta aksioomilta.

Wikipedian mukaan viisaus liittyy filosofiaan ja on määritelmällisesti kyky tehdä päätöksiä ja tekoja näillä päätöksillä ja teoilla pitää sitten vielä olla seuraukset, jotka ovat "yleisesti hyviä". Mitä se "yleinen hyvä" on, sitä ei tässä yhteydessä kuitenkaan kerrota. No, okei, viisaus on siis laajasti käyttökelpoista tietoa.

Lisäksi erityisen tieteenalan: tietoteorian mukaan viisaus olisi (hiukan hämärästi) melko korkea tiedon oma tasonsa, erotuksena alemmista tasoista kuten: Data, informaatio, tietämys ja ymmärrys...

Joo. Tämän minä ymmärrän ja suomalaisena joudunkin sananmukaisesti todellakin ymmärtämään perusteellisesti, joten tarkastelen, kääntelen ja katson asiaa joka puolelta, ikäänkuin ymmm... ympäröin sen.  Vastaavasti ruotsalainen (försto) seisoo asian edessä, ja englantilainen alla (understand)... kääntelemättä, ymmärtämättä sanan täydessä merkityksessä, ja tästä nyt ei sitten kannata mitään rotuoppia lähteä päättelemään. No saapi sitä olla hiukkasen ylpeä omasta kielestään edes.

 - Suattaahan se olla, mutta suattaahan se olla olemattakin, sano savolainen.

Tosiasia taas on asiaintila, seikka, fakta, tosi väittämä, jolle on todellisuudessa vastine. 

Sitä ei (kuten valhetta) siis ole kuviteltu eikä keksitty. Sen voi todistaa.

Miten sitten sellaisten asioiden kanssa joita ei voida empiirisesti todistaa, kuten abstraktit asiat, esim totuus.  Gödelin epätäydellisyyslause sanoo jopa, ettei totuutta sinänsä voida saavuttaa minkään järjestelmän sisällä. 

Se on määriteltävä järjestelmän ulkopuolella. En kylläkään ihan ymmärrä miksi, mutta niin se sanoo, Gödel. Pitänee vain uskoa, saattaahan se olla niinkin.

Ja tämänkin minä (ihme kyllä) ymmärrän: Totuus on itsessään kehäpäätelmä. 

Totuutta ei siis voi määritellä, eikä todistaa ilman totuuden määritelmää itseään.

function totuustesti (teesi):Boolean { // fiktiivinen AS3 koodinpätkä... ei arvoa todellisessa käytössä

if (teesi) return true;

}

Siis totuutta ei tieteellisessä mielessä oikeastaan voi olla, toisin sanoen: jos totuus siis olisi tieteellisessä mielessä totuus se samalla kumoaisi itsensä kehäpäätelmänä. Tosi totuus kun pohjaa samaiseen totuuden käsitteeseen, niin soppa on valmis. Eli totuutta ei voida aukottomasti todistaa todeksi puolesta eikä vastaan. Koska... no juuri siksi... koska... aina voidaan epäillä. 

Ajattelen, siis olen. Sano René. 

Ainoa asia mistä itselläni on välittömiä todisteita on se että ainakin minä olen olemassa. 

Tai luulisin olevani, ei kai tietenkään mikään nyt ihan varmaa ole. Voihan ainakin teoriassa olla niin, että tämä kaikki on jonkun toisen unta ja itse vain luulen todellisuudeksi kaiken kokemani. 

Mutta uskoisin melko varmasti olevani ihan itse olemassa, voisiko minulla olla lapsia muuten, voisiko vaimoni hermostua tällaisesta jaarittelusta ja hiustenhalkomisesta, ellen todellakin tekisi sitä. Ja on kyllä pahuksen kiero uni, tästä ei selvitä pikku nipistyksellä...  

En voi uskoa että kukaan näkisi näin sairaita unia, joten uskon tämän kaiken olevan totta. 

Totta onkin ehkä kaikki se mikä vain uskotaan todeksi, tai  

se mikä on totta on sitä ainoastaan jostakin näkökulmasta ajatellen. 

Näin ollen erimielisyydet ovat siis joko järjettömiä tai 

voidaan vaihtoehtoisesti olla ja ehkä tulisikin olla erimieltä ihan kaikesta ja kaikkien kanssa. 

Totuus onkin kaiketi loppujen lopuksi vain politiikkaa, jolla kukin ryhmä ajaa omaa etuaan suhteessa muihin. Totuus on vain valtakamppailun perusväline: Jos et ole väitteemme puolella olet meitä vastaan. 

Kuulostaa tutulta ja jopa uskottavalta, mutta onko siinä tosiaan koko totuus?

Lopullinen totuus

Eikä tämäkään siis voi olla totuus, koska tottahan on siis se että jos totuus on, sitä ei ole.

Hauskaa, joku varmaan hyökkää tätä kirjoitusta vastaa ja väittää tätä valheeksi, onhan totuus kuitenkin oltava jossain... 

Aivan. Olet oikeassa, tai no... ainakin jossain mielessä... Juu...Valehtelin, valehtelin, vaikka yritin pysyä totuudessa... se vain ei enää onnistu mitenkään... 

Valhetta tämäkin on kaikki, koska mitään totuuttahan ei tieteellisessä mielessä voi todistettavasti olla... olen pahoillani ja toivoisinkin, että joku aukottomasti todistaisi minun nyt olevan ihan väärässä.

Kaikki, siis ihan kaikki on lopultakin vain suurta humpuukia...

Mutta jos jokin toimii sitä voi käyttää... koska jos mitään ei voida todistaa, ei voida paljoa vaittää vastaankaan...

Elämme arvottomuuden nousun aikaa. Ehkä tämä liittyy siihenkin. Arvot on hukassa, koska niitä ei voi todistaa tieteellisesti. Oukei beibi, oukei... Edes tiedettä ei voi todistaa tieteellsesti, sekin on uskon varassa.

Seuraavaksi siirrymmekin etsimään totuutta perusmyyteistä.

Oravaorjat

Työn orjat modernilla aikakaudella

Kiinan muuri, pyramidit, dachaun luolastot. Ihmisen aikaansaannoksia eri aikakausilta. Kautta aikojen ovat ihmiset osanneet käyttää ihmistyövoimaa luodakseen erikokoisia rakennelmia. Osa niistä on niin vaikuttavan suuria että ne ovat ihmeellisyydessään jääneet historiaan. Voimme hiljentyä niiden edessä ihastelemaan ihmisen vaikuttavaa voimaa. 

Tiedämme että nämä rakennelmat on rakennettu palkatta. Niiden rakennuttaja on aikanaan saanut osakseen mielistelyä, palonsekaista kunnioitusta, ja jäänyt historiaan hirmuhallitsijana, mutta varsinaisen työn tehneet käsityöläiset, kantajat, betoninsekoittajat, muurarit ja kaivajat,  työn oikeat tekijät ovat meille nimettömiä sankareita. 

Antiikin aikaan orjia käsiteltiin todennäköisesti huonommin kuin eläimiä. Motivaatio tuskin oli korkealla. Olisivatko pyramidit mahdollisesti tätäkin vaikuttavampia jos egyptiläiset olisivat osanneet motivoida orjiaan. En tiedä saattoivat he osatakin. 

Kuva viuhuvasta ruoskasta on kuitenkin iskostunut tajuntaani ja mielikuva tyytyväisestä orjasta loistaa poissaolollaan. 

Katedraali ja monumentti

Keskiajalta olen kuullut tarinan jossa tyytyväisen oloinen työmies tekee työtään innolla, kun toinen silminnähden kärsii. Tyytymättömältä kysyttiin mitä hän tekee, ja hän vastasi tyhmään kysymykseen kantavansa kiviä. Tyytyväiseltä kysyttiin myös mitä hän tekee, mutta hän vastasi tekevänsä katedraalia. Tämä tarina kuvaa uskon ihmeellistä voimaa ihmisessä. Loistava tarina on varmaan tehostanut työskentelyä merkittävästi. Ehkä kristityt orjuuttajat ajattelivat oikeasti tekevänsä hyvän teon orjuuttaessaan ihmisiä kirkkojen rakentamiseen. 

Miksei sama sitten pätisi egyptissäkin. Kaikki me diggaamme faaraota ja siksi jaksamme tehdä hänelle ison haudan.

Sorron yöstä markkinointiretoriikkaan

Moderni aika on tuonut uudenlaisia haasteita orjuuttamiseen. On työväenliikettä ja ammattiyhdistyksiä, lakkoja ja mellakoita. Siksi on keksitty erilaisia menetelmiä joilla orjat voidaan motivoida hommiin: Tehdään esim  minimipalkkasopimuksia, on sovittu lomista ja viisipäiväisestä työviikosta. Vastineeksi orjat ottavat pankeista korollista lainaa jolla rahoittavat asuntonsa ja viestintävälineet, joilla heidät saa kiinni ympäri vuorokauden. 

Tämä on synnyttänyt jopa uusia aloja, kuten markkinoinnin jolla orjat saadaan itsekin ostamaan niitä tuotteita joita he tekevät. Orjista on tullut ostovoimaa teollisuuden rattaiden öljyämiseen. Tilanne on sikäli mielenkiintoinen että orjilla voi olla jopa korkeampi elintaso kuin aikoinaan heitä orjuuttaneilla. Tosin nykyrikkaita orjuuttajia on sitten vastaavasti jo niin paljon, ettei oikeastaan ole enää mikään juttu olla miljonääri. 

Uskonnollinen retoriikka on lähes kadonnut työkulttuurista, vaikka vannoutuneita uhrautujia, evankelistoja ja eri alojen raamattuja vielä löytyykin. Mutta nykyään pelastuu, pysyy trendikkäänä ja saa vapahduksen ostamalla tuotteita joissa on oikeanlainen logo. Merkkiuskollisuus muistuttaa kyllä jossain mielessä uskonnollista kuvanpalvontaa, nuorten kesken voi olla jopa pienimuotoisia uskonsotia tai ainakin riitoja eri merkkituotteiden välillä.

Kannustin ja loukku

Orjuudesta ei tietenkään enää edes puhuta vaan puhutaan työyhteisöstä, ilmapiiristä, kannustimista ja asiantuntijajohtajuudesta jne. 

Kannustin sanana tulee hevosen ohjaamiseen käytettävästä piikistä, joka kiinnitettiin saappaaseen, mutta jonka käyttö on lopetettu eläintensuojelun nimissä. Nykyään se tarkoittaa vaikkapa rahapalkintoa, jota ei saa ellei käyttäydy siten, että firma ja sen omistaja-orjuuttajataho rikastuu tehokkaasti. 

Kannustinloukku taas on sellainen, ettei oikeastaan kannata alkaa tehdä edes palkallista työtä, koska menettäisi niin paljon etuja jotka on myönnetty ihmiselle työttömyyden kohdatessa. Edut saa vain tekemättä mitään, jos ryhtyy töihin edut menettää heti. 

Onni on tulevaisuudessa

Nykyorjat ovat vapaita ja onnellisia kuin lattiakanat. Kaikki tämä surffailu, deittailu, feissailu ja dataaminen pelaamisen ohessa täyttää nuorten päivät. Harva meistä kuitenkaan ymmärtää, että näin tehdessämme me toimmme kuten lypsykarja joka tyytyväisenä märehtii ahkerasti syömäänsä ruohoa. Kohta meidät lypsetään kun heidät on ensin jaettu kuluttajasegmentteihin ja kartoitettu kulutustottumukset sekä alttius erilaisille markkinointitoimenpiteille. 

Jos sama energia, mikä nyt on jo pistetty turhien tuotteiden mainostamiseen olisi käytetty vaikkapa globaalin kielen opettamiseen, meillä ei olisi enää kieliongelmaa. Yhdenkin monikansallisen yrityksen vuosituotolla voitaisiin kertaheitolla ratkaista nälänhätä ja koulutusongelma maailmanlaajuisesti. Jo tämä pelkästään vähentäisi sotimisen tarvetta niin paljon, että siitä saatava hyöty moninkertaistaisi sijoituksen vaatiman rahamäärän. Puhumattakaan seurannaisvaikutuksista, jotka saattavat ylittää tämänhetkisen kuvittelukynnyksen, eli mennä niin sanotusti yli hilseen meiltä useimmilta.

Toisaalta kuka haluaa sellaista tulevaisuutta, jonka kuka tahansa osaisi jo nyt kuvitella.

Tulevaisuus on unelma, jossa kaikki ovat rikkaita, ongelmattomia, onnellisia ja pukeutuneet valkoisiin. Toisin kuin nyt, sillä nykyajassa pukeudutaan mustaan.

Osaamme kuvitella menneisyyttä ja aikahan kultaa muistot. Tiedämme, että ongelmat eivät poistu, ellemme tee niille mitään. Jonkun johtajan on sanottava meille mitä pitää tehdä. Ja johtajan on oltava vahva, jotta me tottelisimme. Ellei käskyä kuulu, emme tee mitään. Joten odotellaan, että joka kymmenes vuosi tulee joku joka sanoo mitä tehdään.

Kapina on bisnestä

Olemme orjia. Emmehän me nyt tyhmiä ole ja emme me nyt rupea ilmaiseksi mitään tekemään ellei ole pakko. Pakottakaa meidät tekemään niin teemme vaikka katedraalin tai pyramidin, mutta emme tietenkään vapaaehtoisesti. Olen orjana mutten orpona.

Rikkailla kun ei ole oikeita ongelmia, he saattavat kehittää ongelman vaikkapa siitä, että eivät saa aidosti olla kapinallisia. Tyyliin: Mikä erivapaus vain vasemmistolla on olla katu-uskottava ja kapinoida? Niinpä Che Guevara -rintanappibisnes kukoistaa ja farkut on jalassa kaikilla.