Näyttelijän käsikirja 1
Ote kirjasta: Practical handbook for the actor
(Bruder, Cohn, Olnek, Pollack, Previto, Zigler) Oma suomennokseni.
Kerro aina totuus
Näyttelemisen opiskelu on häpeämistä ja syyllisyyttä.
Kun sinut pistetään tekemään harjoitusta jota et ymmärrä, tai vaikka ymmärrät, et tiedä miksi se tehdään, epäonnistumisesi johdosta sinut valtaa häpeä ja opit nopeasti teeskentelemään. Tämän vuoksi koet syyllisyyttä. Alat pitää itseäsi pelkurina. Pidät kuitenkin julkisivua pystyssä ja esität hienosti osaasi kaiken ymmärtävänä, avoimena, rohkeana, näyttelijäntyön opiskelijana. Olet kuitenkin asialle omistautunut ja halukas oppimaan, uhraat paljon sille, että löytäisit keinot joilla saisit sisälläsi vellovat jutut siirretyksi näyttämölle.
Kaikki opettajat eivät voi olla mestareita, joten ei auta kuin luottaa omaan terveeseen järkeen. Raukkamainen pelkuri opettajanasi on riippuvainen sinun komplekseistasi ja paitsi estää positiivisen treenaamisen, myös tuhoaa urasi taiteilijana.
Totuuden taju, tuo yksinkertanen, outo tunne, kaikki se mitä tunnet, herättää teatterin henkiin. Miten käännät sen teatterin kielelle?
Näyttele hyvin tai huonosti kunhan se on totta! Ei ole sinusta kiinni onko näyttelemisesi, tai urakehtyksesi mahtavaa, ainoa mikä on kontrolloitavissasi on pyrkimyksesi (intentiosi).
a) Jos pyrit manipuloimaan, esittämään, tekemään vaikutuksen, koet mietoa kärsimystä ja mukavia hetkiä.
b) Jos pyrit sisäisen totuuden etsintään ja sen seuraamiseen, käyttäen tervettä järkeä ja pakotat tahtosi palvelemaan oppimista ja yksinkertaisuutta, saat kärsiä epätoivoisesti yksinäisyydestä, jatkuvasta itse-epäilystä. Ja jos kestät, teatteri, jota palvelet, palkitsee sinut suurimmalla onnella minkä se tietää.
Olit ensin katsoja. Mikä sinut veti teatterin pariin? Mikä saa katsojan tuntemaan jonkin hetken munissaan? Se ei ole kenenkään hallinnassa. Työnä ei ole siis näiden hetkien tekeminen, vaan itsensä mukaan tuominen mahdollisimman hyvässä kondiksessa. Esimerkiksi näyttelijä tarvitsee hyvän äänen ja toimivan vartalon jotta pystyy tekemään niillä mitä haluaakin, mutta sellaisten hankkiminen voi viedä aikaa, ellei ole jo hiukan pohjakuntoa.
Tee lista niistä asioista, joiden toivoisit olevan paremmin omassa itsessäsi ja kyvyissäsi. Mieti miten saat kehitettyä näitä asioita. Kauanko se vie aikaa? Aloita nyt.
Kannattaa siis keskittyä kehittämään niitä asioita joihin todella voi vaikuttaa esim: ääntä, kykyä analysoida käsikirjoitusta, keskittymiskykyä, kehoa. Miksi tuhlata aikaa esimerkiksi huolehtimalla pituuskasvustaan, muitten mielipiteistä, näytelmän menestymisestä, ohjaajan tai muiden näyttelijöiden kyvyistä, istuuko jossain joku kriitikko vai ei, kun kuitenkaan et voi vaikuttaa näihin asioihin. Jokainen joka tahtoo oppii näyttelemään ja se joka siinä epäonnistuu kärsii tahdon puutteesta eikä kyvyn puutteesta.
Näyttelijän työtä on löytää tapa, jolla voi elää todellisesti kuvitelluissa olosuhteissa. Näyttelijän on siis kyettävä päättämään mitä tekstissä tapahtuu yksinkertaisin näyteltävin sanoin. Jos näyttelijä antaa jokaisessa kohtauksessa itselleen jotakin fyysisesti tehtävissä olevaa joka edistää hänen pyrkimuksiään, hänelle ei jää aikaa murehtia vähemmän tärkeitä kysymyksiä, kuten onnistuukohan tämä...
Taas on ajateltava mikä on ja mikä ei ole kontrolloitavissa. Tunteesi eivät ole kontrolloitavissa. Et voi päättää tuntea jotakin tiettyä tunnetta. Mutta voit toimia siten että se tunne herää.
Näytteleminen on tiettyjen kykyjen ja työkalujen yhteistoimintaa. Jos haluaa saavuttaa nämä kyvyt ja taidot, on otettava ne tavaksi. Kun niistä tulee tapa, tekniikkaan ei enää tarvitse keskittyä. Työtapa jonka kehität työskentelee puolestasi, ja voit toimia vapaasti sen puitteissa. Esimerkiksi jos kehität ääntäsi voit päästä näyttämöllä keskittymään ilmaisuun sen sijaan että keskittyisit saamaan äänesi kuuluville. Kaikki tämä vaatii paljon:
- Tervettä järkeä, että voit kääntää kaiken näyteltävälle kielelle.
- Urheutta heittää itsesi näyttämötoimintaan ilman tuhansia estoja.
- Tahtoa saavuttaa ideaalisi.
Maailmassa on yhä vaikeampaa kommunikoida yksinkertaisesti ja rehellisesti. Silti yhä tullaan teatteriin. Tietoisuus siitä, että on vielä mahdollista jossain nähdä ihminen joka tekee parhaansa mahdottomien esteiden edessä antautumatta pelkoihin, antaa katsojalle mahdollisuuden tunnistaa nämä piilevät voimat itsessäänkin. Ytimenä on näyttelijän tahto tuoda näyttämölle omat inhimilliset arvonsa ja näyttää toiminta joihin ne johtavat, eikä jotain mahtavaa ja ihmeellistä performancea. Siksi teatteria tarvitaan. Voi olla, että teatteri on ainoa paikka jossa enää voi kuulla totuuden.
Osa 2. Tekniikka
