Luova tila
Luovuus voi herätä kun koetat tehdä vastakohdan kautta. Hurmaa toinen sanomalla: "Mä tapan sut". Jokainen roolihahmo on rakastettava ihminen. Koominen roistokin. (Tosin jos sanot hahmoasi roistoksi, sinun voi olla vaikea olla tuomitsematta häntä... Älä ole syyttäjä tai tuomari, - jos olisit itse tuo hahmo, haluaisitko osaksesi ymmärrystä ja armoa? Jokainen on jonkun lapsi, tai rakastettu... ) Ole aina hahmosi puolella, jos ei nyt kuitenkaan luoda siitä ihan pelkkää karikatyyriä, vaikka näytelmä olisi kuinka tyylitelty.
Luonne on sarja tekoja jotka voi näytellä. Särmä ei ole mikään asenne jonka voi ottaa, vaan on vain mentävä roolihahmon ihon alle ja katseltava maailmaa sieltä. Luotava yksilöityä käyttäytymistä ja vedottava aisteihin. Ei tarvita älykkyyttä, luokittelua, eikä yleistyksiä.
Kohtauksessa näyttelet yhden päämäärän, esimerkiksi haluat tehdä mahtavan vaikutuksen, tai haluat että se itkee. Haluat jonkun pois tilasta. Haluat erään riisuutuvan, jne... On todella helppo näytellä, jos... paitsi että löytyy 1) fyysinen toiminta, 2) tunnetta on myös mukana ja lisäksi vielä päämäärän saavuttamisen voi fyysisesti 3) nähdä. Silloin näyttelijä tavallaan vain tekee jotain toiselle. On parempi olla sopimatta erikseen miten homma ratkeaa, vaan muutella ja aidosti improvisoida joka kerta uudelleen.
On mahdotonta näytellä jos toiminta on mahdotonta. Et voi oikeasti fyysisesti lentää tai mennä kahtia, palaa tai litistyä tai syödä norsua. Et voi myöskään näytellä abstrakteja asioita kuten lama tai modernismi.
Lähde: Näyttelijän ohjaaminen (Judith Weston)
Seuraavaksi: Tiedostamaton päämäärä
