Ajankuvaa
Kuusikymmentäluvulla tyyli oli vielä klubitakki ja kravatti. Alle kymmenenvuotiaana piti kundin jo pukeutua kuin vanhat herrasmiehet. Sunnuntaisin kiilloitettiin kengät ja klubitakin Caravelle-merkki ja laitettiin vesikampaus. Naiset oli naisia ja niillä oli hame tai mekko. Farkkuja, tai muita työhousuja ei oltu paljon nähty, paitsi elokuvissa. Maailmalta radion kautta tuleva musiikki muuttui ja etenkin Beatles muutti käsityksiä ja nosti nuorison markkinasegmentiksi. Televisio tuli ja muutti ihan kaiken, alettiin jäljitellä television tyypejä. John Wayne oli aito cowboy ja nuori kapinallinen toi kaikkien mieliin farkut, itse sympatiseerasin myös inkkareita ja Batmania. Äiti teki Batman -viitan ja lannevaatteen. Farkkuihin ei ollu vielä varaa. Joillakin oli jopa James -vyö.
Toisinajattelu on hiuksissa?
Huomattiin, että pitkätukkaisena ihminen ajattelee toisin. Hiukset alkoivat kasvaa ensin korvien ja kauluksen yli ja sitten selän päälle. Lopulta Mini Vogue yms. kosmetiikkateollisuus yrittivät jopa hyötyä tilanteesta, ehkäpä oltiinkin menossa miesten uutta pynttäytymisvaihetta kuten 1700 -luvulla. Mutta miesten pitkät hiukset olivat vain selkeä osoitus arvomaailman muuttumisesta. Naiset alkoivat samoihin aikoihin käyttää housuja tai yhä lyhyempää hametta ja jotkut leikkasivat ns. poikatukan.
Kylmä ja harmaa lama
Kylmän sodan aikana Prahan kevään jälkeen Tsekkoslovakian miehitys muutti euroopan poliittista tilannetta. Suomi joutui nyt venäjän naapurimaana ns. harmaaseen vyöhykkeeseen, jonka itänaapuri voisi näköjään koska tahansa vallata. Itävalta ja Suomi kuitenkin olivat vyöhykkeen länsihenkisimmät valtiot ja pystyivät itseään puolustamaan, Neuvostoliiton ei ainakaan olisi viisasta näihin maihin hyökätä, mutta siitä huolimatta nyt sijoittajien näkökulma oli muuttunut. Tämä syöksi Suomen melkoiseen kriisiin: Suuret ikäluokat tarvitsivat asuntoja ja työtä, joten rakennusbuumi ja paperiteollisuus syntyivät. Oli varmaankin pakko ottaa vasemmistokin huomioon. Tai sitten NL painosti vallassa olevaa suomea jollakin tavalla, ottamaan vasemmiston hallitukseen. Kekkonen, Karjalainen ja Sorsa pistivät pystyyn kansallisen hätätilan.
Suomi monessa mielessä rakennettiin 70 -luvulla. Olisiko kehitys ollut yhtä nopeaa ilman kriisiä? Suomi kansainvälistyi ja alkoi ottaa ulkomaisia kulttuurivaikutteita vastaan. Televisiot yleistyivät. Peruskoulujärjestelmä aloitti. Työehtosopimuksia kehitettiin ja markkaa devalvoitiin. Keihäsmatkojen aikaan suomi oli yhtäkkiä maailman matkustavaisin kansa.
Etniset ruokalajit yleistyivät. Moni suomalainen söi ensimmäisen pizzansa 70 -luvulla, myös kreikkalainen ja kiinalainen ruoka sai jalansijaa ja muut maat tulivat perässä.
Vanhanaikaiset rakennukset purettiin monesta paikasta pois ja tilalle rakennettiin modernia ja virtaviivaista uutta arkkitehtuuria. Muoviesineet tulivat markkinoille ja bakeliittiset korvattiin niillä. Samoin vanhanaikaiset posliiniastiat kun kerran Tupperware astioihin saa kannetkin. Kertakäyttöpyyhe, kertakäyttömuovipussi, kertakäyttö sitä ja tätä...
Betonielementtitalojen valmistus toi lähiöt ja parhaimmillaan/pahimmillaan 70 000 uutta asuntoa vuodessa rakennettiin. Kaiken keskellä kasvoi lapsia kuulokkeet korvillaan, C-kaseteille äänitettiin jotakin uutta musiikkia. Vinyylejä lainattiin. Videoita oli vasta harvoilla rikkailla.
Kriisit ja kansallinen projekti
Pioneerit ja partiolaiset olivat molemmat omien sanojensa mukaan täysin epäpoliittisia nuorisojärjestöjä. Oli myös öljykriisejä, jolloin piti säästää sähköä. Kirka laitettiin televisioon laulamaan energiaa, sua kaipaan aina, energiaa, myös sunnuntaina... Syntyi tulopoliittisa ratkaisuja, joiden pohjalta muutamassa vuodessa synnytettiin hyvinvointisuomi. Oikeiston mielestä vasemmiston mukanaolo näissä ratkaisuissa oli tietysti pelkkää sattumaa ja kosmetiikkaa. Kaikki tapahtui talvisodan hengessä, paitsi että ilman lakkoja työväki ei olisi saanut juurikaan palkkaa, kun valuuttaa koko ajan devalvoitiin. Reaalitulojen kasvu oli pientä tai negatiivista. Idänkauppa saatiin kuitenkin käyntiin ja sitä tehtiin minkä voitiin, mutta tavallaan lamasta noustiin oikeasti vasta neuvostoliiton hajottua ja Nokian myötä. Siitä huolimatta suomesta tuli hyvinvointivaltio juuri tänä aikana.
On mielenkiintoista, että nyt sitä samaa kovalla työllä hankittua hyvinvointia jo ajetaan alas, pullamössösukupolven päästyä valtaan.
Huumeet
Nuoriso oli tuollaoin vielä aktiivista ja joidenkin kantakaupungin kerrostalojen kellareihin perustettin omatoimisesti "yksityisiä" nuorisotiloja. Niissä ei kuitenkaan yleensä ollut aikuisia valvomassa, joten ne saattoivat pahimmillaan johtaa nuoria jopa huumeongelmiin. Virikkeiden vähyyys saattoi johtaa myös tilanteeseen, jossa pari teiniä pitää kotonaan luvattomat juhlat, vanhempien ollessa mökillä ja koko seudun nuoriso tuppaa ovista ja ikkunoista kuokkavieraiksi pistäen kämpän remonttikuntoon. Ajan henki oli sellainen ettei huumeisiin suhtauduttu tabuna kuten nykyään. Huumeita oli käytetty aina lääkkeenä, ja nyt niitä oli tiede kehitellyt vielä paremmiksi.
Suomi ei ollut mitenkään valmistautunut huumeongelmaan. Se muodostui monelle nuorelle ongelmaksi, että yhtäkkiä otteet kovenivat käsittämättömän koviksi. Poliisi päätti puhdistaa Helsingin huumeista yhdessä illassa ja pidätti kymmeniä, ellei satoja nuoria yhden illan aikana.
Toimintaa ilman jäsenmaksuja
Kun 60 -70 -luvuilla halusi harrastaa jotakin, alettiin yleensä vaan harrastaa. Ei tarvittu jäsenmaksuja nuorisotaloihin kun sellaisia ei vielä ollut. Järjestöjä toki oli, jo mainitut pinskut ja partio, sekä kirkko ja keskustalainen kotkat sekä pelastusarmeija. Näistä viimeksimainittu vaikutti puolueettomimmalta, mutta nekin yritti joskus puhua jengiä laulamaan jeesuksesta. Jos halusi harrastaa mentiin kadulle ja puistoihin etsimään kavereita joiden kanssa voi harrastaa. Hietaniemen uimaranta eli "Hietsu" oli nuorison yleinen kohtaamispaikka. Pelattin fudista pudessa. Perustettiin kellariin bändi tai teatteri jne. Pihalla leikittiin kirkonrottaa, 10 tikkua laudalla, tervapataa, kuka pelkää mustaa miestä jne... Soittimetkin tehtiin usein itse. Tavaraa ei ollut paljoa. Kaikki oli aika pelkistettyä, mikä ehkä heijastaa tavaroiden takana olevan teollisuuden ja tuonnin olleen aika pientä verrattuna nykyaikaan. Tavaroita myös arvostettiin ja huollettiin paremmin kuin nykyään.
Creatures
Kuusikymmenluvun rokkibändi, joka ei koskaan tehnyt levyä. Siinä soitti alunperin Sammy Babitsin (1948-1973) ja rummuissa oli Henry Aaltonen (s. 1948) , myöhemmin Remu. Sammyn tilalle tuli myös pikkuveli Kirill (1950-2007), eli Kirka. Historiaan bändi on jäänyt elokuvassa, jossa soittavat ilmeisesti Hietalahden uimarannalla sijaitsevassa klubissa. Kirka ja Sammy nousivat laulajina nopeasti kaikkien tuntemaksi koska heillä oli ns. raspikurkku. Kun muut ajan levy- ja radiolaulajat vielä kehuskelivat klassisella äänenmuodostuksellaan. Ajan henki oli ollut se että jos on ääntä voi päästä radioonkin laulamaan. Ja sen jälkeen ehkä levylle. Linjasta kannattaa poiketa.
Blues Section.
Yhtye oli ajikansa rock -korkeakoulu jossa lähes jokainen suomalaisessa musiikissa vaikuttanut hahmo on käynyt soittamassa, tai ainakin tuntee jonkun, ehkä vain kaikki osaaminen suomessa keskittyi tähän. Taustalla vaikutti mm. Jan-Göran "Janne" Ödner(1948-1981), joka oli opettanut lähestulkoon kaikki rock kitaristit suomessa soittamaan: Dave Lindholm, Albert Järvinen, Ile Kallio... Janne Ödner oli saanut oppia jazz -muusikkoisältään Göran Ödneriltä, joka mm. levytti suomeksi Bill Haleyn tunnetuksi tekemän rock around the clock -kappaleen.
Wigwam amerikkaan?
Ronnie Österbergin (1948-1980) ympärille syntyneen kokoonpanon pohjalta pitkälti syntyi Wigwam, jonka piti alunperin olla (myöhemmin nolosti oman kuolemansa lavastaneen) Kristianin taustayhtye, mutta hienona progebändinä olikin sitten ensimmäinen suomalainen populaarimusiikkia soittanut yhtye, joka sai ulkomaisen sopimuksen. Vaikeuksitta ei selvitty, mutta lopulta levylle jäi peräti yhdeksän Blues Sectionin ohjelmistossa ollutta kappaletta joista yhden (Kai suukon saan) laulaa Kirka. Blues Sectionista on peräisin myös Pepe Willberg.
Kalevala oli esi-Hurriganes
Kalevala -yhtye perustetaan 1969 kun Lido Salonen (s.1950) pyytää mukaan Pekka "Albert" Järvisen (1950-1991), ja Remu Aaltosen. Albert riitaantuu Remun kanssa, eroaa Kalevalasta ja lähtee Ronnie Österbergin kanssa Eddie Boydin (1914-1994) taustabändiin. Kiertävät pitkin eurooppaa.
Liikaa progee
Remu saa Lido Saloselta potkut Kalevalasta, hänen tilalleen tulee Zape Leppänen. Remu on kyllästynyt progeen ja päättää että nyt tehdään suoraa rokkia. Ile Kallio (s. 1955), vasta 16 vuotias rock -kitaristi on Remun mielestä sopiva ja Cisse Häkkinen (1950 - 1990), toinen kitaristi jonka Remu puhuu ympäri soittamaan bassoa. Cissellä on vieläpä hienoja amerikanrautoja, joten hommassa on heti tiettyä tyyliä.
Liikaa duunia
Ammattimainen keikkailu alkaa heti. Remu puhuu Hurrikaaneilleen keikkoja niin että duunia riittää. Nimi kirjoitetaan vielä k:lla. Mutta kun julisteita tehdään Remu tajuaa että G kuulostaa paremmalta. Se on erisnimi niinku Suomi, se kirjoitetaan isolla. Ile Kallio ei jaksa kauaa keikkatahtia ja pyytää päästä takaisin opiskelemaan. Kun katsoo keikkakalentereita, niistä näkyy erittäin tiukka työskentelytahti jota katkoo vain levytyssessiot. Jo kolmantena vuonna alkaa peruttujen keikkojen osuus nousta, mistä voinee päätellä että keikkatahti on jo liiankin kova. Taukoja on kuitenkin myös esim Remun linnareissujen aikana, jolloin välillä rumpuihin nousee esim. Tomi Parkkonen tai sitten keikat yksinkertaisesti perutaan ja muusikot keksivät kuka mitäkin muuta duunia.
Kokoonpano vaihtelee oikeastaan rajustikin, jos katsotaan pidemmältä ajalta, välillä Hurriganes on jopa viisimiehinen ja lukuisia muusikoita käy vierailemassa yhtyeessä. Pääsääntöisesti Ganes on kuitenkin Remun ympärille kerääntynyt ryhmä, jolla keikkaa riittää. Edustustyössä Hurriganes seurasi ulkomaisia esimerkkejä, lausunnot pidettiin lyhyinä ja tyylissä piti tietty etäisyys säilyttää.
Roadrunner
Tilalle tulee Albert ja näin on se oikea Hurriganes, joka tekee sen levyn, se kohujengi kasassa. Levyn raita Get On tulee tunnetuksi jopa pitkin eurooppaa, joku kriitikko arvostelee biisin vuoden rock-raidaksi ja suomessa lausunto otetaan hyvin vakavasti.
Levylle Remun laulama täyteraita jääkin lopulliseksi, "Ai biin trying sou veri long taim, to get mai bisnes mai bisnes streit... ." Tuottajan mielestä hauskaa kamaa ja menee täydestä.
Levy tuotetaan ammattimaisesti tukholmassa Marcus -Music -studiolla englantilaisen mr.X:n, Richard Stanleyn johdolla. Levityksestä vastaa Love Records.
Kappaleet levyllä:
It Ain't What You Do – 02:57 (säv. Hurriganes) laulu: Remu Aaltonen
Hey Groupie – 02:31 (säv. Hurriganes) laulu: Remu Aaltonen
Tallahassee Lassie – 02:17 (säv. Slay, Crewe) laulu: Remu Aaltonen
The Phone Rang – 01:37 (säv. Mister X) laulu: Cisse Häkkinen
HYPERLINK "http://fi.wikipedia.org/wiki/I_Will_Stay"I Will Stay – 02:40 (säv. Lundgren) laulu: Cisse Häkkinen
HYPERLINK "http://fi.wikipedia.org/wiki/Get_On_(kappale)"Get On – 03:43 (säv. Hurriganes) laulu: Remu Aaltonen
In the Nude – 02:35 (säv. Garland) instrumentaali
Mister X – 04:01 (säv. Mister X, Hurriganes) laulu: Richard Stanley
Slippin' and Slidin' – 02:37 (säv. HYPERLINK "http://fi.wikipedia.org/wiki/Little_Richard"Penniman) laulu: Remu Aaltonen
Oowee-Oohla – 02:29 (säv. Hurriganes) laulu:Remu &Cisse Häkkinen
Roadrunner – 04:16 (säv. HYPERLINK "http://fi.wikipedia.org/wiki/Bo_Diddley"McDaniel) laulu: Remu Aaltonen
Remu ei osaa englantia, mutta esiintyy kuin osaisi. Siis energiaa pistetään pyttyyn sitäkin enemmän. Levy on omituinen stereolevy, instrumentit on monoraitamaisesti kokonaan eri kanavissa, eli biisejä voi "miksata" himassa, jos on stereot. Jos toinen kanava puuttuu, puuttuu puolet biisistä.
Tien avaus punk -rockille.
Äärimmäisen yksinkertainen soittotapa tulee olemaan se mikä erottaa bändin aikansa muista hienoista bändeistä. Progea on kiva kuunnella, mutta erittain vaikea soittaa. Hurriganesia oppii "kuka tahansa" soittamaan. Blueskaava tulee tutuksi lähes jokaisessa biisissä. Kolme sointua ja rokkisoolo kolmannessa säkeistössä. Seurauksena on se että lyhyessä ajassa syntyy kymmeniätuhansia aloittelevia bandejä ympäri Suomea. Rock on omalla tavallaan aikansa "karaoke", siitä pääsee osalliseksi melko pienellä vaivalla ainakin suhteessa progeen tai jatsiin.
Osaltaan tämä aloittelevien bändien suma luo myös tietä punkille, jossa ideologia on juuri se ettei saa osata liian hyvin, muuten teeskentelee.
Nimmarista se alkoi
Hurriganesin merkitystä aikanaan voisi kuvata seuraava henkilökohtainen muisto: Lehdessä luki, että Hurriganes jakaa nimmareita juuri avatussa Beavers -farkkuliikkeessä Korkeavuorenkadulla klo 10-14. Kyseessä oli koulupäivä, joten päätimme parin kaverin kanssa karata koulusta ja mennä sinne. Matkalla tuli mieleen, että voisimme viedä kavereille jotain, sen sijaan että vain pyydämme nimmareita. Puolin ja toisin... Olin piirtänyt lehdestä mallista Hurriganesien kuvat ja koska asuin lähellä, kävin kotoa hakemassa ne kuvat. Tultiin paikalle ja huomattiin, että tungos oli uskomaton. Poliisi oli juuri tullut paikalle ja alkoi ohjata liikennettä korttelin ohitse. Katu täyttyi nuorisosta eikä autot enää mahtuneet sekaan. Leikkasin kuvat irti toisistaan koska meitä oli kolme, kkin menisci yhden luo. Minä sain Albertin kuvan. Tosin kun pääsin tiskille asti kitaristina olikin Ile Kallio. Ei se häkeltynyt vaan antoi niitä nimmareita ja tarroja melkoisen pinon.
KIRJALLISUUS
Luentomuistiinpanojen lisäksi hyödynnetty omia muistoja.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Blues_Section
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevala_(yhtye)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hurriganes
http://www.saunalahti.fi/espe64/ (Hurriganes keräilysivut)
http://jarviskirja.blogspot.com/ (Järvisen elämäkerta -kirja)
http://www.kolumbus.fi/pikkulauri/kuki.htm
(Albert Järvinen - kultaiset kitaravuodet 1973-74, Vuorio, Auvinen, 2001,)
Suomen ja pohjoismaiden historia 20.12.2010. Konsensuksesta Koijärvelle. - 70-luvun historia, HSS217D
