Väärinkäsitys suurennuslasin alla
Miksi länsimainen kulttuuri on alkanut vieroksua shamanistista kulttuuria?
Yksi osasyy voisi intiaaneja tutkineen kielititeilijän Michael Harnerin mukaan shamaanin puhetapa hänen kertoessaan tekemistään matkoista. Shamaanin matkat ovat länsimaisen ajattelun mukaan mielikuvamatkoja, mutta eivät shamanistisen ajattelun mukaan.
Yksi osasyy voisi intiaaneja tutkineen kielititeilijän Michael Harnerin mukaan shamaanin puhetapa hänen kertoessaan tekemistään matkoista. Shamaanin matkat ovat länsimaisen ajattelun mukaan mielikuvamatkoja, mutta eivät shamanistisen ajattelun mukaan.
Kun shamaani kuvaa muuttuneensa linnuksi ja vaikkapa lentäneensä kotkana jonkin paikan päällä ja nähneensä siellä ehkä vaikka peuralauman, voimme helposti kuvitella kuinka valistusajan kirkossakäyvä vakava ja järkevä ihminen on reagoinut tilanteeseen melkoisen voimakkaasti, (riippumatta siitä löytyykö se peuralauma kuvatusta paikasta).
Toisaalta juuri 'tunne vihollisesi' - tyyppinen ajattelu ohjasi 1800 -luvun ruotsalaisia tutkijoita keskittymään juuri noituuteen ja lappalaisista julkaistut tutkimukset taas vahvistivat esimerkiksi merimiesten taikauskoisia käsityksiä suomalaisten merimiesten hallitsemista noitavoimista. Usein juuri suomalaiset heitettiin noitina mereen, kun merihätä uhkasi ja jotain piti tehdä.
Hengen vallassa vai transsissa
Juha Pentikäinen jakaa kulttuurit neljään ryhmään. Ensinnäkin on ne kulttuurit joilla on käsitemalli "shamaani", so. muutamat Siperian tunguusilaiset kansat.
Sitten toiseksi ovat ne kulttuurit, joilla on sama ilmiö, vaikka shamaanin nimitys on erilainen. Näitä ovat useimmat pohjoisen Euraasian kulttuurit, mukaan lukien uralilaisten (suomensukuisten) kansojen ylläpitämät, kuten saamelaiset kulttuurit.
Kolmantena ne kulttuurit, joilla on verrattavissa oleva ilmiö. Näitä ovat esimerkiksi Amerikan intiaanien tai polynesialaisten kulttuurit, ehkäpä australian aboriginaalit kuuluisivat tähän ryhmään myös.
Viimeisenä tulevat ne kulttuurit, joilta tämäntyyppinen ilmiö puuttuu, joita ovat esimerkiksi afrikkalaiset perinteet; niissä ei ole henkimatkoja tekevää shamaania, vaan henget ottavat valtaansa sikäläisen noidan (possessio).
Näin vastikään antropologisen filmin Nigerialaisen Joruba -heimon Santeria -menoista ja sen perusteella voi (teatteria jonkin verran tehneenä) selkeästi nähdä, että kyse on kehittyneestä "roolipelistä". Shamaaneja, jotka ovat tavallaan "harrastajanäyttelijöitä" on useampia eri jumaluuksia kohden ja sitten nämä "riivatut" shamaanit "näyttelevät" sovittuna päivänä, sovitussa paikassa pitkän draaman joka sitten tarinan keinoilla ratkoo asioita 'seurakunnan' nähden. Tietysti jokainen läsnä ollut "uskoo" näkemänsä aivan kuten me "uskomme" katsottuamme elokuvan, että tapahtumat olivat "tosia".
Draaman jälkeen palataan takaisin normaalielämään, joten henkien "valtaan joutuminen" ei omasta mielestäni eroa juurikaan "transsiin vaipumisesta". Tekijät kokevat sen varmasti terapeuttisena, eivät traumaattisena kokemuksena. En usko henkiin, jotka valtaavat ihmisiä ilman heidän omaa osallistumistaan ja/tai suostumistaan, pikemminkin kyse on siis tietoisesta suggestiosta, uskon siis henkeen jonka loistava esiintyjä saa "nostatettua" tilanteessa.
Instituutiot kulttuurin kimpussa
Alkuperäiskansojen kirjoittamattomat uskonnot, shamanistiset traditiot. eivät siis ole irrallaan muusta kulttuurista vaan ne ovat elimellinen osa arkea. Uskontoa ja muuta elämää ei eroteta toisistaan erillisiksi. Aivan kuten taolaisuuden jin ja jang jotka ovat aina yhdessä ja toisistaan riippuvaisia. Uskonnollinen toiminta oli mukana kaikessa toiminnassa, joten sitä ei tarvinnut erikseen "harjoittaa". Oikeastaanhan vasta ns. suuret uskonnot irroittivat uskonnollisen toiminnan erilliseksi uskonnon harjoittamiseksi, joka vaati instituutioita kirjallisuutta ja oppineita, uskonnon eliittiä, ja synnytti yhteisöihin uusia valtarakenteita. Juuri kirjoitustaitoa levittämällä (etenkin luterilainen) kristinusko antoi tehokkaita menestymiselle tärkeitä välineitä ja oli siten tekemässä varhaista historiallista pohjaa nykyiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. Kirkko ja maallinen valta olivat siis sidottuja toisiinsa, vasta keskiajalla kirkko ja valtio alkoivat länsimaissa irroittautua toisistaan. Valistuksen aikana valtauskonnon levittäminen koettiin jopa itsestäänselväksi tehtäväksi.
Uskontojen alkumuoto tänään
Shamanismi on maailman yhteistä perintöä. Tapa ajatella ja toimia, joka on alunperin ollut kaiken uskonnollisen elämän lähtökohta. Helppo tapa kuvata shamanismia on todeta, että siitä puuttuu kolme keskeistä länsimaisen ajattelun kulmakiveä:
1) Ihmisen asettamat rajat ihmisen ja eläinkunnan välille, sekä 2) elämän ja kuoleman välille, lisäksi 3) aikakäsitys ei ole lineaarinen.
Shamanistinen ajattelu on siis helpompaa kuin länsimainen, kun lakkaa ajattelemasta lineaarisesti ja itsekkäästi on hieman nöyrempi todellisuuden edessä ja herkempi hetkelle ja rytmeille. Shamanistinen kulttuuri ei siis ole egoistista, ei kerää tavaraa tai omaisuutta, eikä tutki historiaa, sillä aika on syklinen. Tämä mahdollistaa terveellisen, yksinkertaisen ja selkeän elämän, jossa ihminen voi tässä ja nyt elää tätä päivää ja tätä hetkeä ja nauttia siitä tyytyväisenä, sillä hän ei pyri muuttamaan maailmaa tai jättämään jälkiään siihen.
Lisäksi erityisesti saamelainen kulttuuri on (tai ainakin oli vielä vähän aikaa sitten) pohjoisen pallonpuoliskon viimeinen kestävän kehityksen kulttuuri, jonka jalanjälki ei luonnossa näkynyt. Shamanistinen ajattelu ei ole myöskään kovin dogmaattista, mistä voisi pitää esimerkkinä saamelaisten ilmeisesti täysin vapaaehtoisesti ajatteluunsa liittämät katoliset elementit. Myös kristinuskon historia siis pohjaa (Mithralaisuuden kautta) shamanismiin, joten on nykynäkemyksen mukaan suorastaan irvokasta että sen varjolla on lähdetty kitkemään shamanistisia traditioita.
Kurssi- ja liiketoimintaa
Uusshamanismi onkin tavallaan yritys palauttaa paikalleen pois kitkettyjä ja ehkä jo unohtuneita shamanistisia traditioita ja tutkia niitä käytännössä. Toisaalta se on mystikasta kiinnostuneiden ihmisten rahoista kiinnostunutta liiketoimintaa, jollaisena luonnonkansojen alkuperäisuskontoja ei missään mielessä voi pitää.
Uusshamanismi syntyi 1960 -luvulla yhdysvaltalaisten antropologien tutkittua alkuperäisväestöjensä kieliä ja uskontoja. Castanedan kirjoituksilla oli varmasti vaikutusta asiaan, mutta Michael Harner loi antropologisten kenttätutkimustensa pohjalta suhteellisen järkeenkäyvän ja tiivistetyn opin. Kurssin, jonka kuka tahansa voi käydä ja oppia harjoittamaan modernia shamanismia, johon on tiivistetty ydinpiirteitä shamanistisista kulttuureista ympäri maailmaa.
Arjen shamanismi
Tanskaan Amerikasta muuttanut Harnerin oppilas Jonathan Horwiz opetti 1990 -luvulla tätä menetelmää Suomessa Inarin opistolla. Satuin tuolloin (teatteriohjaajan työn kautta) osallistumaan kurssille ja huomasin yllätyksekseni, että olen tiedostamattani käyttänyt jo lapsuudesta asti monia kurssilla läpikäytyjä shamanistisia menetelmiä ja ajatustapoja. Toki suurin osa oli uutta, mutta koin ajattelutavan itselleni luonnolliseksi.
Kurssilla läpikäydyt shamanistiset menetelmät ja niistä huokuva kulttuuri ja ajattelu saapui siis rapakon takaa intiaaneilta, mutta muistuttaa myös nyt yliopiston kurssilla läpikäytyä saamelaista ajattelutapaa niin hämmästyttävän paljon, etten voi olla mainitsematta sitä tässä. Ja juuri tämä seikka, että huomasin käyttäneeni ns. 'shamanistisia ajattelutapoja' spontaanisti, herätti minut huomaamaan että kun tuo sama ajattelu puetaan eksoottiseen 'vieraaseen, toiseen' kulttuuriin, siitä tuleekin kauppatavaraa, tai se käsitetään väärin ja siihen helposti sekoittuu jotakin alkuperäiselle asialle vierasta. On ryhdyttävä asian "harrastajaksi" ja sitten "harjoitettava" sitä, ostettava teoksia, välineitä, käytävä kurseja…
Eksotiikka on vierauttavaa
Jospa verrataan asiaa esimerkin vuoksi suomalaisille tuttuun ja jokapäiväiseen saunakulttuuriin, sekä siihen, miten se usein käsitetään ulkomailla väärin.
Suomalaiselle sauna on "pyhä", joten siellä ei pidä ajatella juuri muuta kuin saunomista, siellä myös mieli puhdistuu samalla kun käy pesulla ja niinpä saunavuoro on sen verran tärkeä että se helposti menee muiden asioiden ohi tärkeysjärjestyksessä.
Vieraasta kulttuurista tuleva ihmettelee miksi koko sauna on niin tärkeä ja seuraavaksi oivaltaa alastomuuden ja liittää sen erotiikkaan ja näin alkaa mieli heti kuljettaa ajatuksia suomalaisen mielestä 'väärään suuntaan'. Eihän suomalainen ole mikään perverssi itsensäpaljastaja, esim. erektio saunassa olisi valtavan suuri sosiaalinen häpeä. Suomalaisen on vastaavasti oltava hyvin varovainen katsoessaan itselleen 'vierasta', eksoottista kulttuuria, ettei lähde tulkitsemaan asioita liian pitkälle. Voiko aito ja alkuperäinen kulttuuri voi näyttäytyä eksoottisena itselleen ?
Kulttuuri pakastimessa
Kielitieteen opiskelijana törmäsin faktaan, jonka saksalaiset kielentutkijat ovat löytäneet. Sen mukaan kieli muuttuu suurissa keskuksissa nopeiten. Siis siellä missä on paljon kielikontakteja ja enemmän ollaan kosketuksissa vieraisiin kulttuureihin, kieli muuttuu, kun syrjäseudulla kieli ei muutu vaan pysyy ennallaan. Näin kielet ovat itse asiassa syntyneet, kauemmas keskuksesta muuttaneet ovat säilyttäneet vanhan puheen, ja lopulta kun aikaa on kulunut kylliksi, keskuksen kieli on muuttunut heille käsittämättömäksi, uudeksi kieleksi. Teorian mukaan siis periferiassa kieli säilyy ja suomen kieli, äidinkieleni, on tavallaan ugrialisen kielialueen jääkaappi, jossa on säilynyt erittäin vanhoja ilmaisuja.
Mutta jos suomen kieli on jääkaappi, niin saamen kielialue on sitten pakastin, saamen kielessä onkin säilynyt joitakin ilmaisuja jotka ovat kadonneet jo suomen kielestä mutta voidaan rekonstruoida saamen kielen avulla. Samalla tavalla voisi ajatella että saamelaisten myyteissä olisi tallella jotakin vielä alkuperäisempää kuin suomalaisten ja muiden pohjoismaalaisten myyteissä.
Myyttien alkuperä pakastimen pohjalla?
Koko pohjoisen pallonpuoliskon on sanottu olevan karhumyytin aluetta. Karhuun liittyviä myyttejä kertovat ainakin goottilaiset, suomalaiset, saamelaiset, karjalaiset, ostjakit, vogulit, ainut, jopa navajot. Arktinen alue onkin karhun tähtikuvion Arctuksen alla.
Saamelaisista tulisi ensin mieleen Poro. Mutta ilmeisesti porotalous on opittu vasta verrattain myöhään. Karhun talja esittää edelleen tärkeää osaa myyteissä, vaikka peura onkin siirtynyt pääosaan. Kaikilla pohjoisilla kulttuureilla on myös jokin taivaan napaan, pohjantähteen liittyvä myytti.
Saamelaisten myytit tuntuvat olevan aina liittyneenä johonkin käytännölliseen asiaan, tai selittävän muuten vaikeasti selitettävän seikan, kuten vaikkapa omituisena syntyneen lapsen selittäminen vaihdokkaalla.
Kiinnitin huomioni yhteen piirteeseen; maahiset, (gufihtar, vihtar, ulda, huldra, metsästäjättäret, kanij, aaveet, urkkijat ... ) Heitä siis pidettiin saamelaisten ajatuksissa kauniimpina, rikkaampina, tavallaan ideaalisina saamelaisina.
Tästä mieleeni nousi Aristoteleen runousopissa mainittu asia, että antiikin tragedioiden hahmojen on samalla tavalla oltava meitä parempia, ihanteellisia, hyveellisia, mutta ei kuitenkaan aivan täydellisiä, jokin heikkous heilläkin on oltava. Tragedioiden hahmot kuvasivatkin usein puolijumalallisia hahmoja ja myyttisten tarujen kuuluisia henkilöitä.
Vastaavasti komedioiden hahmojen on oltava meitä huonompia, hiukan naurettavia.
Kuten staalo (stallu), joka kuvattiin voimakkaana mutta tyhmänä, ja joka on siis helppo ryöstön kohde ja siten potentiaalinen "ansaittujen" rikkauksien lähde. Sadut, tarinat ja myytit ovat kumma kyllä lähestulkoon samoja joka puolella maailmaa.
Myyttejä (myös antiikin kreikan vastaavia) ehkä voisikin tutkia "saamelaisesta näkökulmasta" siten, että tätä kautta löytyisi myytin alkuperäinen käyttötarkoitus ja sen psykohistoriallinen merkitys. Jäin siis tutkimaan myyttien yhteisiä aineksia:
Joitakin myyttien yhteisiä piirteitä
Monista karhun jälkeläisistä on tullut kuuluisia merkkihenkilöitä.
Suomen ensimmäinen tarumainen kuningas ja josta polveutuvat englantilainen Huntingtonin jaarlisuku, Ruotsin, Norjan ja Tanskan kuningassuku ja korealainen hallitsijasuku ovat saaneet alkunsa karhun ja neidon avioliitosta.
Vähemmän kuuluisiksi ovat jääneet koltat ja monet suomalais-ugrilaiset kansanheimot sekä Pohjois-Amerikan metsästäjäintiaanit, mutta karhumyytti ei rajoitu pelkästään pohjoiseen, vaan jälkeläisiä on jopa pitkin välimerta:
Zeuksen ja Kalliston jälkeläisestä Arkaksesta tuli arkadialaisten kantaisä.
Karhun ja Polyfonten avioliitosta syntyneet Oreios ja Agrios
Tunnettuja karhupoikia ovat olleet lisäksi esim Beowulf ja Odysseus
Kolme sisarta eri kulttuureissa
Mielenkiintoista on myös että saamelaisten "akka" -jumaluuksille voi nähdä paralleeleja antiikin kreikan ja rooman jumaluuksissa. Uksáhkká (’oviakka’) muistuttaa portti-jumaluutta jollainen on esim Janus. Juksáhkká, 'jousiakka' muistuttaa metsästyksen jumalatarta Artemista tai Dianaa.
Toisaalta se seikka, että he asuvat maan alla (kodan kohdalla) voisi liittää nämä kolme sisarta myös kostottariin eli Erinyksiin, jotka maan alla rankaisevat niitä jotka väärin vannovat. Heidät kuvattiin kammottaviksi naisiksi, joilla on siivet, käärmeitä hiuksissaan, surukaapu tai metsästäjätären kengät. Haarapäisen kepin yhteys käärmeisiin voisi olla se että sellaisella kepillä on käärmeitä aina hallittu. Metsästäjättären kengät ja jousipyssy ovat myös jotenkin saman henkilön asusteita.
Teisifone vahti Tartaroksen portteja yötä päivää yhä alemmas kulkevia sieluja (oviakka? )
Megaira oli kaunan mustasukkaisuuden ja kateuden aiheuttaja ja sai tekemään aviorikoksia, ( = haara akka?)
Alekto taas rankaisi moraalirikkomuksista, kuten vihasta toisia ihmisiä kohtaan
( jousiakka? ).
( jousiakka? ).
Kostottaret syntyivät veritipoista kun Kronos kuohitsi Uranoksen. Kuohinta liittyy saamelaisilla ainakin hauskoihin Staalo-tarinoihin.
Staaloiksi voisi ajatella lähikulttuureiden edustajia, ovathan saamelaiset itse pieniä, nopeita ja ketteriä. Mutta tarinoilla voisi ajatella olevan myös merkityksiä kauempaa menneisyydestä. Joissakin yhteyksissä on esitetty suomalaistenkin peikkotarinoiden kohteena olevan esim edeltäjämme neardenthalin ihmiset, joiden kanssa lajimme eli huomattavasti paljon kauemmin kuin nyt on eletty öljy- tai sähkövalon kanssa.
Barbaarit
Myös viikinkisoturit eli Berserkit tulivat kuuluisaksi kyvystään muuttua karhunhahmoisiksi tai ominaisuuksiltaan karhumaisiksi. Vanhoissa Norse –taruissa Berserkit olivat sotureita, jotka uskoivat karhun voimaan. Berserkit nimitys tulee sanoista ’bar/ber’ eli karhu ja ’sark/serk’ eli paita.
Taisteluun lähtiessään he pukivat ylleen karhunnahkapaidan, jota he olivat hoitaneet yrttien ja öljyjen kanssa. Puvusta saivat he vahvuutta, sisukkuutta ja eläimen taistelutahdon itselleen. Näin he olivat taisteluissa entistä voimakkaampia ja turvassa, koska kukapa nyt olisi uskaltanut käydä karhun kimppuun. He tunsivat itsensä kuolemattomiksi. Myöhemmin jotkut kansat tosin kutsuivat heitä barbaareiksi…
Rumpujen symboliikka
Myös noitarumpujen symboliikka on myös hyvn mielenkiintoinen aihe. Etenkin erilaiset lukutavat, joiden voisi kuvitella syntyneen paitsi eri paikoissa, toki myös eri aikoina. Tähän voisi joskus tulevaisuudessa saada lisäinformaatiota, jos näihin päiviin säilyneiden rumpujen ikää voitaisiin tutkia esim radiohiiliajoituksella.
Itseäni kiinnostaa erityisesti spiraalimainen lukutapa, joka toistui saamelaisten lasten piirroksissa, ja sen suhde kerrokselliseen lukutapaan, jossa rummun alueet jaetaankin vertikaalisesti lohkoihin. Tuntuu itsestäni (ihan intuitiivisesti) siltä, että kerroksellisuus olisi voinut tulla myöhemmin ja spiraalimainen lukutapa, syklisenä olisi vanhempaa perua.
Rumpujen lukutapoja voisi myös koettaa soveltaa keskiajan kirkkojen kuvituksiin, (ellei niin ole jo tehtykin). Kirkoista voisi myös löytyä joitakin vastaavuuksia kuva-aiheissa.
KIRJALLISUUS
Saamentutkimus Tänään (Irja Seurujärvi-Kari, Petri Halinen ja Risto Pulkkinen 2011)
Med tre röster och tusende bilder – om den samiska trumman (Christoffersson, Rolf 2009)
The Way of the Shaman, a Guide to Power and Healing, (Michael Harner 1982)
Symbolit: piilotajunnan kieli. ( Jung, C. G. 1991)
Aristoteles IX, Retoriikka, Runousoppi (Aristoteles, 330 -320 eaa,. Paavo Hohti, 1997)
LINKKEJÄ
http://karhuseura.net/progradu/pro_karhumytologia.php pro gradu Seija Ruponen 2004
http://www.shamaaniseura.fi/sh11.htm shamaaniseura ry
http://www.shamanism.dk/ Scandinavian Center for Shamanic Studies
http://fi.wikipedia.org/wiki/Saamelainen_muinaisusko wikipedian artikkeli
